Riisiä ja kanaa uunissa

Ostin eilen ensimmäistä kertaa Pieksämäellä-asumis-aikanani broilerin koipia. Tai koipireisiä niiden nimet taitavat olla. Enkä tajua, miksen ole tehnyt sitä useammin, sillä niistähän saa kätevästi ruokaa. Opin sen yläasteella köksässä.

Broileria riisipedillä

Broilerin koipireisiä (marinoituja)
2 dl riisiä
~5 dl lihalientä
pakastevihanneksia
sipuli

Laita broilerin kappaleet voideltuun vuokaan. Kaada väleihin riisi ja lihaliemi. Lohko sipuli ja heitä mukaan vuokaan. Pistä paistumaan 200-asteiseen uuniin 40 - 50 minuutiksi. Lisää pakastevihannekset, kun paistoaikaa on jäljellä kymmenisen minuuttia.

Viime vuonna olen ehkä oppinut syömään tehokkaammin sellaisia lihanpaloja, joissa on luut mukana. Vaikka ♥ olisi varmasti sanonut, että heitän paljon hyvää ruokaa pois, en silti ällötellyt koiven kanssa niin paljoa kuin ennen. ö_O

Tiistaina kun palasin Mäelle, Yläristi oli pimeenä. Oli outoa tulla sähköttömään kämppään. Onneksi Jrn lainasi taskulamppuaan ja onneksi oli kynttilöitä. Huvitti, että vaikka oli sähköt poikki, olin silti Facebookissa. Koneessa oli akkua jäljellä. Voi tätä nykyaikaa.

Jotain uutta

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Jeps. Eli laitoin nämä höpöttelyni nyt tuonne toisellekin listalle, josta niitä voi seurata. Hahah, oikeasti halusin sivulleni vain tuollaisen nätin linkin, joita muillakin on. Ei vaan, kaipa toisestakin listautumisesta voi olla hyötyä. Jos taas uusia ihmisiä eksyisi lukemaan juttujani.

Josta tuli mieleen. Minusta on tosi kivaa seurata, miten tuon kävijälaskurini numero vaihtuu aika tiuhaan tahtiin. Mutta yksi juttu minua harmittaa: Vaikka blogissani näyttäisikin käyvän ihan mukavasti tyyppejä, visiiteistä ei jää muita jälkiä kuin laskurin raksahdus.

Mitä siis yritän sanoa: Olisi tosi kivaa ja mukavaa ja ihhistä, jos jaksaisitte kommentoida sepustuksiani. Tykkäättekö niistä, mikä niissä on kivaa ja mikä tyhmää? Keitä te olette, miten olette eksyneet minun blogiini? Ihan vain tervehtikää, jos ette muuten halua kommentoida. Olisi nimittäin tosi jees.

Nyt olen Tampereen rautatieasemalla, istua nökötän junassa. Puolisen tuntia sitten olin Toijalassa, noin kahden ja puolen tunniin päästä taas Pieksämäellä. Tuntuu tosi tyhmältä mennä sinne pitkästä aikaa. Kaunokilla minua odottaa oma sotkuinen huone ja toinen huone, joka ei ole enää sotkuinen. Eikä siinä edes asu enää kukaan. Kämppis on poistunut Tupaksista, ja nyt sen huomaa ihan konkreettisesti. Tähän asti olen voinut koittaa huijata itseäni sillä, että olisin vaan joululomalla, ja sen päätyttyä näkisin Kämppiksen taas. Mutta ei. :C

Onneksi tämänkertainen Mäki-jakso on aika lyhyt, ja parin viikon päästä saan rahdata tavarani kotiinkotiin.

Lihapullat ja kermaisa kastike

Lauantain ruoka oli oikeastaan aika hullu idea, sillä kuka ihme jaksaa ruveta väsäämään lihapullia täyden shoppailupäivän jälkeen!? Ilmeisesti minä, sillä tartuin S:n ehdotukseen tehdä iltaruoaksi lihapullia. Projekti oli muutenkin vähän kyseenalainen, sillä jostain kumman syystä meidän perheessämme ei lihapullien leipominen ole koskaan oikein onnistunut. Rakenne on usein aika omituinen, mutta uuden vuoden aaton keskustelun (ja äidille soittamisen, että mitä se kummitäti oikein neuvoikaan...?) pohjalta uskalsin alkaa kokeilla. Kokkausprosessi meni aika lailla mutu-tuntumalla, mutta ilmeisesti se tuntuma oli hyvä.Nimittäin loppujen lopuksi tuloksena oli vallan mainioita lihapullia, vaikka itse sanonkin.

Hyvän tuurin lihapullat + kastike

400 g nautasikajauhelihaa
kolmisen rkl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
pieni sipuli
puolikas punainen paprika
jonkin verran (villi veikkaus n. 1 tl) suolaa
suihkautus pitsamaustetta
ripsottelu valkosipulijauhetta
loraus (varmaankin n. 1 rkl) ruokakermaa

öljyä

puolisen dl - 1 dl vettä
suunnilleen puolet 5 dl:n ruokakermasta
1 lihaliemikuutio

Homma alkoi sillä, että tekstasin ♥:lle, että hän voisi silputa sipulin valmiiksi sillä aikaa, kun minä vielä jonotin sittarin kassalla. Samoin paprika pikotaan. Sipuli ja paprika laitetaan jauhelihan seuraksi kulhoon, perään viskataan myös mausteet ja loraus ruokakermaa. Joukkoon rikotaan myös kananmunat. Koko komeus vaivataan sekaisin.

Taikinasta pyöritellään (kylmällä vedellä kostutetuin kätösin) pieniä lihapullia, jotka pääsevät kuumalle pannulle öljyyn tirisemään. Koska kaikki pullat eivät mahdu pannulle samaan aikaan, siirretään jo paistuneet palleroiset johonkin toisen astiaan odottamaan seuraavaa vaihetta. Nimittäin kaikkien pullien paistuttua ne laitetaankin takaisin pannulle, kaikki yhes koos.

Astia, jossa lihapullat olivat väliaikaisesti hengailemassa, huuhdellaan noin desilitran suuruisella lämpimällä vesitilkalla. Vettä ei kuitenkaan kannata kaataa viemäriin, vaan on parempi hulauttaa huuhteluvesi pannulle lihapullien päälle. Veden lisäksi pannulle kaadetaan ruokakermaa. Pannusta irtoavat maut eivät kuitenkaan yksin riitä maustamaan kastiketta (hmm tai riippuu ihan siitä, kuinka pitkä aika pannun pesusta on kulunut :s), joten sekaan nakataan vielä lihaliemikuutio. Sekoitellaan soosia, jotta liemikuutio liukenee ja maku leviää joka kohtaan.

Tarjoillaan spagetin (toki salaatti olisi hyvä juttu myös) kanssa. Otetaan vain yksi valokuva, koska enempään ei riitä kärsivällisyys suolissa kurnivan nälän takia.

Kolmen euron päivä

Lauantaina minulla oli shoppailutreffit S:n kanssa. Päivä alkoi sillä, että juoksin bussiin (olisi pitänyt lähteä pari minuuttia aiemmin kämpiltä) ja ajelin Vuosaaren metroasemalle. Siitä metroilin rautatieasemalle S:ää vastaan. Odotellessani kävin vaihtamassa leimaamatta jääneen junalipun muutamaan euroon.

S tuli puoli yhdeksän jälkeen lentokentältä juna-asemalle, ja jonkin aikaa toisiamme etsittyämme lähdimme metrolla Itäkeskukseen. Koska kaupat eivät olleet vielä auki, menimme hörppäämään aamukahvia. Aamukahvi oli alunperinkin suunnitelmissa, joten ei haitannut, vaikka jouduimmekin odottelemaan kauppojen aukeamista.

Latte - Irish cream -makusiirapilla
Croisantti - rapea ja pehmeä

Ensimmäisen ostokseni teinkin jo kahvilassa. Robert's Coffeessa myytävät joulujutut (-kahvit ja -teet) olivat puoleen hintaan, ja koska olin vuoden vaihteessa tykästynyt yhteen ostamaani joulukahviin, halusin viedä kotiin tuliaisiksi uuden pussillisen jouluisesti maustettua kahvia. Ensi jouluksi vaikka, jos ei muuten tule juotua. Alen jälkeen kahvipaketille jäi hinnaksi kolme euroa.

Joulukahvi - kanelia ja kardemummaa

Kahvittelun jälkeen ryhdyimme pikku hiljaa kiertelemään kaupoissa - kunhan olimme ensin löytäneet tavarasäilytyksen. H&M:llä totesimme S:n kanssa, että molempien henkkamaukkakausi taitaa olla ohitse, mutta löysin sieltä sentään jotakin. Olen kai aiemminkin ostiskellut H&M:ltä lähinnä asusteita, ja tälläkin kerralla poistuin kaupasta mukanani uusi huivi. Tosi isossa kukkahuivissa on hiukan venäläinen tunnelma, ja ostin sen epätoivoisena yrityksenä korvata viime talvena menettämäni huivin. (Kun joku pitkäkyntinen oli iskenyt näppinsä ihanaanihanaan venäläishuiviini :CC) Tässä henkkamaukan versiossa on hiukan pliisummat värit, eikä materiaali ole yhtä lämpimän oloista, sekä huivista puuttuu hapsut. Ostin korvikkeen kuitenkin, silä se ei ollut pahan hintainen. Alkuperäisesti 12, 95 € maksanut huivi lähti mukaani kolmella eurolla.

huivi - slaavilaista tunnelmaa

Seuraavan löytöni tein Glitteristä. Olen viime aikoina etsiskellyt kivoja isoja sormuksia (jotka a: mahtuisivat sormeeni ja b: eivät olisi liian kalliita) ja tällä kertaa tärppäsi. Glitterin alekoruissa hengaili mahtavan kokoinen hopeanvärinen sormus, jota koristi kaunis camee. (Hmm en ole varma, sanotaanko sitä naisen kuvaa cameeksi, vaiko koko korua? No, kuitenkin...) Sen hinnasta oli lähtenyt puolet, joten siitäkin pulitin vain kolme euroa.

sormus - ja joku lommo tuos oikees reunas

Puolen päivän maissa kävimme syömässä Subwaylla. S:lle tonnikala (mikäs muukaan) ja minulle grillattu kananrinta. Oli huonoimmat subit ikinä, varmaankin meitä palvelleen sandwich artistin (hmph) filosofiaan kuullu, että kun patongin väliin on isketty täytteet puolihuolimattomasti, sen jälkeen kaiken voikin kruunata järjettömällä määrällä kastiketta. Yh.

Ruuan jälkeen piti vähän aikaa vain istuskella, mutta sitten jatkoimme kauppojen tutkimista. Jossain vaiheessa päivää S epäili shoppailukarmamme muuttuneen. Nimittäin yleensähän on ollut niin, että kun olemme yhdessä ostoksilla, vain S onnistuu ostamaan jotakin, mutta minä jään ilman löytöjä. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että S lähti ostoksilta lähes tyhjin käsin. Hän osti ainoastaan teetä Robert's coffeelta.

Minä sen sijaan ostin vielä yhden jutun. Onlyn alesta bongasin itselleni kivat sukkahousut esimerkiksi sen yhden mustan hameen kanssa pidettäväksi. Sikäli mikäli ne mahtuvat :D Ellei mahdu, niin sisko saa (taas) yhdet sukkikset lisää. Hiukkasen kimaltelevien sukkisten alkuperäinen hinta oli 8,95 €, mutta minä poistuin Onlysta vain kolme euroa köyhempänä.

sukkikset - kappas vaan minkä väriset

Jätimme Itäkeskuksen taaksemme muistaakseni kahden maissa. Metroiltiin takaisin rautatieasemalle ja sieltä seikkailimme raitiovaunulla Silja Linen terminaalille. S oli lähdössä risteilylle ja saatoin hänet odottamaan seuruettansa. Istuskelin vähän aikaa hänen seuranaan terminaalissa, ja raitiovaunuilin sitten takaisin päin.

Ennen kämpille menoa kävin vielä ruokakaupassa. Se oli aikamoista tuskaa, sillä varmaan kaikki muutkin ihmiset olivat päättäneet lähteä neljän aikoihin ostamaan ruokaa. Olin kämpillä vähän ennen viittä, ja ryhdyin aika heti tekemään ruokaa. Vaikka olin väsynyt ja nälkäinen, sain silti aikaiseksi vallan mainioita lihapullia (joihin palannen myöhemmin) ja spagettia. Ilta menikin sitten ♥:n kanssa leffaa katsellen, Punnitsejasäästä-naposteltavia napsien ja Rascal-siideriä siemaillen. Vaikka otsikoinkin kirjoitteluni kolmen euron päiväksi, oli se myös täyden kympin päivä. (:

(I had a shopping date with S last Saturday. We spent lovely day in Itäkeskus, shopping, eating and talking. This time S didn't find much to buy, but I made couple of nice catch - 3 € each. After nice shopping day I made good food and relaxed with bf, movie and Rascal-cider.)

Kotirouvana -.-

Tänään oli vähän kotirouvamainen olo. Minä jäin kämpille, kun ♥ lähti töihin. Hänen tultuaan takaisin kotiin, minä tein ruokaa. Sitä ennen olin TISKANNUT.

Voin kyllä selittää: Tänään oli tarkoitus tehdä opinnäytetyötä. Aloitin kyllä leiriohjelman suunnittelun, mutta on tunnettu tosiasia, että jopa kotityöt menevät mielekkyydessään koulujuttujen ohi. Kun opparityöskentely ei ottanut sujuakseen, voin ihan hyvin pestä astiat. Ja tehdä ruokaa.

Ruoka oli hyvää: Tein eilisen riisin seuraksi kanakastiketta paistamalla marinoituja broilerinsuikaleita (taisivat olla hunajamarinoituja) ja sipulia ja lisäämällä pannulle ruokakermaa, yrttituorejuustoa ja vähän vettä. Hiukkasen pitsamaustetta ja puolikas kanaliemikuutio vielä perään, niin helppo ja hyvä soosi oli valmis. Omasta mielestä tein kastikkeesta himppusen liian kermaista, mutta hyvin se hävisi pannulta.

Ruoan jälkeen teki mieli jotakin hyvää. Kaapeista löytyi kaikkea kivaa, josta sain koottua hienon jälkiruoka-annoksen. Siinä vaiheessa kotirouvatunnelmat olivat mennyttä, ja vahingossa meinasin tehdä vain yhden annoksen. Itselleni siis. Tulin kuitenkin järkiini - hmm tai ehkä ystävällisyyksiini - ja väsäsin toisen samanmoisen.

vohvelijutut - lämmitetty
Pirkka pakastemustikat - ripoteltu
Valio lakritsijätski - alla
Pirkka tervajätski - päällä

Jäätelö ehti vähän löpsähtää ennen kuvan ottamista, mutta muuten annos oli mielestäni söpö. Vohvelit olivat jonkin verran hankalat syödä lusikalla, mutta maussa ei mitään valittamista. ^^*

(Today I felt myself a bit like some kind of house wife, because I washed the dishes while my bf was working and made the food when he came home. Actually, my dish-washing-energy was because of my thesis. School work is even more boring than cleaning.

I made chicken sauce and after that we ate delicious ice cream portions. Almost like in restaurant.^^*

Kuumasuklaakakku

Tänään kävin Tampereella kirjastoreissulla. Lainasin opinnäytetyötä varten ison kasan kirjoja kehityspsykologiasta ja nuorisotyöstä. Lähetyskasvatuksen kohdalla ei tärpännyt, vaikka se olisi se tärkein pointti. Kun odottelin Ptr:aa lounastreffeille, pyörähdin parissa kaupassa pikaisesti. Tein ostoshistoriaa ostamalla Indiskasta jotakin ihka ensimmäistä kertaa elämässäni; kaupasta lähti mukaani perhosjoulukuusenkoriste, johon aion vaihtaa jonkun kivan nauhan tai ketjun, eli tehdä koristeesta kaulakorun.

Thai&Laos-herkuttelun jälkeen tuppasi ramasemaan, mutta illalla ilmaantui mukavaa tekemistä, joka piristi kivasti. Ryhdyimme siskon kanssa kokeilemaan Nalle Puhin keittokirjan (jonka sain joululahjaksi) kakkureseptiä. Reseptit on jaettu hahmojen mukaan, jälkiruoat ovat Kengun bravuureita.

(Katie Stewart: Nalle Puhin keittokirja 1980, suom. 1998)

(piiloon menee 100 g hienoa sokeria, 100 g fariinisokeria ja 25 g kaakaojauhetta)

Ensin sekoitetaan ohjeen yläosan kuivat aineet (vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola) keskenään. Sitten vatkataan rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisätään kananmunat ja kuivat aineet. Taikina kaadetaan voideltuun kakkuvuokaan.


Seuraavaksi valmistetaan suklaakastike. Kuumaan veteen lisätään fariinisokeri ja kaakaojauhe, sekoitetaan hyvin. Kastike kaadetaan vuokaan taikinan päälle, ja kakku laitetaan 190-asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Sitten alkavat taiat.

Heti kun kastike on kaadettu taikinan päälle, taikina alkaa kypsyä kastikkeen kuumuudessa. Uunissa kastike ja taikina vaihtavat paikkoja, lopulta siis kastike on painunut pohjalle ja kakku on noussut päällimmäiseksi. aika metkaa. (:



Kakku (tai ohjeen mukaan siis vanukas :o) oli kyllä tosi hyvää. Vaikka parannusehdotuksiakin keksittiin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla tehdä tuon kastikkeen maidosta, sillä nyt se maistui selvästi veteen tehdyltä. Tai jos jotenkin ujuttaisi sekaan pätkistä tai jotain toffeesuklaapalloja...

Vuodenvaihteen asu

Veli kieltäytyi aluksi ottamasta asukuvia, koska hän ei kuulemma osaa. No, jalat olisi ihan kiva lisä tähän. Tärähdys olisi käynyt kelle vaan, kun salama on liian ärsyttävä.


Tässä yritin esitellä puseron hihojen nappeja. Ei onnistunut. Seuraava kuva oli sitten liian Thrillermäinen. Ei ole sentään mikään Halloween, joten en laita sitä tänne.

Tämä oli veljen mielestä niin käyttökelpoinen ilme, että se piti ottaa uusiksi salamalla, kun ensimmäisestä tuli mössöä. Ainakin paidan väri näkyy ihan hyvin.

liivi - (h&m) kaverin vanha
pusero - (Cellbes) kirppikseltä
hame - Vapaa valinta
sukkikset - Seppälä

Vuosi vaihtui siis kotioloissa hengaillessa. Perinteisesti seurueena oli kummieni perhe ja meidän perhe. Ei ihan kokonaisuudessaan, mutta kuitenkin. Ohjelmassa oli juttelemista ja kahvittelua, pojat/miehet pelasivat kortteja ja räiskivät raketteja. Kahvi oli hyvää, siihen oli lisätty hasselpähkinällä ja kanelilla maustettua joulukahvia. Taisi olla hieman liian hyvää, join sitä illan aikana kolme kupillista. Ja normaalistihan en juurikaan juo kahvia. Voin kertoa, että oli hieman vaikeuksia nukahtaa yöllä.

"Sähköpurkkaa. Sen pitäisi olla -kävaikutteista, mutta epäile-" ö_O
papukaijakorvikset - Seppälä


nimikirjainkaulakoru - ♥:lta
rippiristi - vanhemmilta

Kynsien lakkauksista ei tullut kovin siistit, kun en jaksanut poistaa edellisiä lakkoja. Tuskinpa niitä kukaan edes huomasi illan aikana. Itsestäni oli kuitenkin kiva, että minulla sattui olemaan mukana kynsilakka, joka kävi yhteen toissa päivänä kirppikseltä ostamani paidan kanssa. Molemmat kivaa violetihtavaa fuksiaa (?).

Juu. Violetihtava fuksia. Jotenkin ihmeellisesti olen jumahtanut kaikkeen fuksiaan tai violettiin. Parta mainitsi siitä jo siinä vaiheessa, kun näki silmälasini ensimmäistä kertaa ja huomasi niiden olevan melko samanväriset kuin päiväpeittoni. Eilen huomasin itsekin jumahdukseni. Tälläkin hetkellä ylläni on Ginan t-paita, joka on pääväriltään lähes samanvärinen kuin eilisen asun pusero. Jumahdus mikä jumahdus. Mutta mikäpä siinä, kun tykkään tästä väristä.

pipo - Fida
huivi - Intian basaari


villakangastakki - kirppis
pöksyt - Joseffsons
kengät - Citymarket

Puolen yön maissa menimme tietenkin katsomaan omia ja muiden ilotulituksia. Koska ei ollut kovin kylmä, laitoin päälleni yhden lempparikirppislöydöistäni: Tampereen Ilona-shopista tarttui joskus mukaan aivan uuden näköinen takki hintaan viisi euroa. Nam. Kyllä kelpaisi mennä hautajaisiin, jos sellaisia sattuisi tulemaan. En siis mitenkään toivo sellaisia. :O

Vaikka uudenvuodenpäivän bilesuunnitelmat menivätkin mönkään, vuosi sentään vaihtui mukavasti. Lupauksia en tehnyt, niin kuin en yleensäkään. Huomenna ehkä shoppailemaan.