Kun kutsui mua Kuusamo

..la la la la la la laa, la laa la la la la la.

Niin että. Viime lauantaina ajelin nuorisotyöntekijän ja kesäteologin kanssa kirkolle. Sieltä lähdettiin bussilla (lastina 46 rippikoululaista, 7 isosta, 2 yövalvojaa ja 4 työntekijää + tavarat) kohti Kuusamoa, Juuman leirikeskukseen. Se oli kotini viikon päivät.

Rippileiri oli mukava, vaikka minua hirvittikin niin sanottu stereo-leiri (=kaksi ryhmää samassa, vrt. yksiryhmäinen mono-leiri). Minulla ei ollut kaiken yleisen leirioleilun ja lapsosten kaitsemisen lisäkis kovin montaa työtehtävää - vain kaksi oppituntia ja yksi iltahartaus - joten en onneksi stressaantunut. :DD Ihan hyvä vaan, että oli vähän hommia, sillä a) palkkaluokkani antaa ymmärtää, että minulla ei ole ammatillista osaamista ja b) olin melekin koko leirin kipeä.

Sairastuin toisena tai kolmantena leiripäivänä. Yskitti ja kurkkua pakotti. Loppu leirin sitten kröhin ja niiskutin sekä nukuin huonosti, kun en saanut unta omalta yskimiseltäni. Siispä olin melkoisen helpottunut, kun tänään viiden maissa iltapäivällä bussi parkkeerasi lähtöpisteeseen ja taksi toi minut kesäkämppäni eteen.

Hui meinasin nyrjäyttää nilkkani, kun kömmin takaovesta sisään kaikkien lairikamojeni kanssa. Tai kyllä tuo vasen nilkka jotenkin muljahtikin, mutta ei onneksi sattunut niin, etteä en olisi pystynyt kävelemään. Väsytti kamalasti, ja odotin vain sitä, että saisi vähän aikaa nukkua ennen pyykkäämistä.

Jotenkin en sitten saanutkaan nukuttua. Vähän aikaa lojuin pedissä ja lähdin sitten Apteekkiin. (Pyykkääminen jäi, on minulla sentään jotain vaatteita vielä puhtaana esim. huomiseksi). Ostin pullollisen yskänlääkettä, joka ei ihme ja kumma ollut edes kovin pahaa. Kolmiolääkettä.

Koska jääkaappiin ei jäänyt leirille lähtiessä paljon muuta kuin valo, piti poiketa myös ruokakauppaan. Ja ehkä ihan vähän pistäydyin myös Anttilan vaatepuolella. Eh. Ja ehkä ihan pikkuisen jotakin lähti aletangoista mukaani: harmaat vakosamettiset farkkuleggingsit (hmm vai olisiko ne sitten sammarileggingsit??) ja ruskea nahkatakki. Pöksyjen hintalapussa oli alunperin numerot 29,95 ja takin alkuperäinen hinta oli kymmentä senttiä vaille satasen. Huomatkaa taas aleshoppailuni tehokkuus: Tililtäni ei poistunut Anttilaan tänään kuin 26,98 €. Harvoin sitä kai löytää aidon nahkatakin viidellätoista eurolla. :oo

Sitten vielä loppukevennys: Vaikka olo onkin melkoisen heikko, ja kuume pistää vaan itkettämään, koin silti erään hauskankin hetken tässä iltasella. Kun niistin nokkaani, niin olin kaiketi aika äänekäs. Ikkunani oli auki, ja kadun toisella puolella hääräilevä VR:n mies kääntyi katsomaan ylöspäin, että mikäs ihme töräytys tuo oli... hahahaa, sitten naureskelin ääneen ja toivoin että VR:n tyyppi olisi kuullut myös naurun. o_O

Huu, tälläista tekstiä tällaisessa olotilassa.

Kivuutta (vaan ei kivutta)

Unohdin mainita, että eilisessä tuskausshoppailusessiossa oli sentään jotain kivaakin: Löysin kämppikselle tuliaiseksi kauniin värikkään huivin ja itselleni vähän afrikkalaishenkisen hapsuhuivin. Oma huivini pääsi jo tänään käyttöön, kun solmin sen ympärilleni vyöksi. Olisi hauska laittaa asukuva, mutta sellaista ei kyllä ole. Kuvitelkaa siis ruskeat sammarit, oranssikuviollinen huivi, musta vaarinpaidantapainenpaita ja oranssit nappikorvikset. (:

Kenkäkipu jatkui tänään. Kun pääsin aamulla harkkapaikalle, huomasin että pikkuvarpaaseen laittamani laastari oli lipsunut pois ja sen seurauksena kenkä lähes tulvi verta. No ei sentään, mutta nyt myös kengän kärjessä päin (sisäpuolella tietenkin) on ällöttävä veritahra. Hmph. Operoin jalkineita harkkapaikan avaimella vuolemalla (?!?!??!!), joten luulisin niiden olevan nyt hieman tilavammat. Mutta koska pikkuvarpaassa on jo ikävä haava, kävely sattuu edelleen. Pitäisi kai yrittää hoitaa varvas nyt terveeksi ja koittaa sitten uudestaan, josko kengillä pystyisi kävelemään.

Minä olen asustellut työharjoittelujen takia Tampereella kolmena kertana, jokaisella kerralla kaksi kuukautta. Joka kerta olen miettinyt, että olisi hauska vain lähteä ajelemaan paikallisbusseilla, ajella vain ilman sen kummempaa suunnitelmaa. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Tänä päivänä tapahtui tuonkaltainen asia. Harkkapäivän jälkeen ajelin kämppikseni harkkapaikalle, sieltä jatkettiin matkaa Jyskän varastonmyymälälle. Jyskästä mentiin keskustaan, ostettiin eväitä ja hypättiin bussiin numero 22.

Bussi numero 22 menee Tikkakoskelle. Tikkakoskelle on pitkä matka. Matka kestää 45 minuuttia. Ajelimme bussin kyydissä peltomaisemissa ja jäimme bussiin istumaan, kun se päätepysäkillään - varuskunta-alueella - kiepsautti ympäri ja pysähtyi. Bussikuski kysyi, minne olemme menossa. "Kaupunkiin". Jouduimme leimaamaan lippumme uudestaan, mutta kappas vaan - meidän bussikorteillamme ei päässytkään Tikkakoskelta keskustaan. 4,10 €, kiitos. Aikamoinen ajelu.

Keskustasta tulimme tutulla 12-bussilla kotiin, kävin suihkussa (pikkuvarpaan haava kirveli) ja kohta aion maistaa toisen kämppiksen tekemää pannaria. Poskissa tuntuu kevätauringon jäljet.

Vielä Jyskän pysähdyksestä: Löysin_itselleni_asiallisen_takin!!! Musta, hieman ehkä trenssin mallinen takki saa miettimään, että mitä jos en olisikaan jättänyt kaikkia kaksirivisellä napituksella ja vyöllä varustettuja, pitkähköjä takkeja sovittamatta. Mitä, jos en olisikaan ollut sen uskomuksen vallassa, että trenssi ei sovi minulle. Olisinko säästynyt ärsytykseltä ja löytänyt takin nopeammin? Tänään ostamani vaatekappale on nimittäin pitkähkö (niin, että peittää takamuksen), ja siinä on trenssille ominaiset kaulukset. Nappirivejä on vain yksi. Sen kohtalona kenties on, että vaihdan alkuperäisten tilalle jotkin eri napit.

Ostamani takki on ehkä hieman asiallisempi, mitä olin ajatellut, joten arkikäyttöön taitaa sittenkin jäädä keltainen tuulitakkini. Pelkään myös pahoin, että en raaski vielä heittää "valkoista" pusakkaani pois, vaan käytän sitäkin arkena. Sille pitäisi käydä jokin vahinko, että osaisin luopua siitä. Jos joku vaikka oksentaisi sen päälle, polttaisi tupakalla siihen reikiä, tai läikyttäisi sille punaviiniä? En kylläkään tiedä, miten niin voisi käydä. Ehkä voin vaikka vappuna jättää sen johonkin vaara-alttisen paikkaan. Mutta siis, olen kyllä tyytyväinen uuteen takkiini. Toivottavasti vielä huomennakin.

Takista tulee kuva sitten, kun saan jonkun nakitettua ottamaan jonkun asukuvan, tai kun leikin itse kamerani itselaukaisijalla. Kuvitelkaa musta takki.