Toukokuun viimeinen viikko

Moro. Tässä ei ole nyt oikein tapahtunut sellaisia juttuja, joista saisin aikaiseksi kokonaisen postauksen. Ajattelin siis vähän muistella päivä päivältä, miten viime viikko meni. Toivottavasti joka päivänä tapahtui edes jotakin mainitsemisen arvoista. (:

Maanantai meni töissä siihen, että puuhastelin kaikkia pikku hommia ja rastitin niitä To do -listastani tehdyiksi. Töiden jälkeen piipahdettiin kaupungilla hakemassa yhdet edellisellä viikolla tilatut jutut, mutta siitä voisi sitten joskus kertoa enemmän. Kunhan olen mietiskellyt, millaisen postauksen siitä tekisin. Maanantaina hölmistytin ainakin paria ihmistä, kun he eivät tunnistaneet minua uusissa (tai oikeastaan vanhoissa) hiuksissani.

Tiistaina kävin töiden jälkeen kotonakotona, kun piti hakea joitakin tavaroita loppuviikon leiripäivää varten. Istuskelin jutustelemassa äitin kanssa vähän aikaa, ja jatkoin sitten matkaani kaupan kautta kotiin. Muuten hyvä, mutta kaupan pihassa huomasin unohtaneeni kännykkäni keittiön pöydälle. No, ajattelin että hoidan ensin ostokseni ja käväisen sitten vielä kotikodin kautta, että saan haettua puhelimeni.

Kun pakkailin ostoksiani kassiin kassalla, kaupan puutarhapuolen myyjä tuli luokseni. Hän sanoi äitini soittaneen ja kertoneen, että olin jättänyt puhelimeni. Ja kuulemma iskä tulisi tuomaan kännykkäni kaupalle. Kiittelin sitten myyjää ja naureskelin, että jopa on hyvää palvelua. Mutta oikeasti, voisiko jossakin isossa kaupungissa käydä noin? Ei ainakaan kovin helpolla, luulisin. Että tervetuloa tuppukylään. :D

Keskiviikkona oli pitkä ja kiireinen työpäivä. Aamu alkoi sillä, että huomasimme vapaaehtoisten kanssa jääkaapin menneen pois päältä. Siinä sitten arvuuttelimme, kuinka kauan kaappi oli ollut sähköttömänä, ja mahtaako sen sisällä olevat maidot ja kermat olla vielä käyttökelpoisia. Aikamme pähkäiltyämme päätin, ettemme voi ottaa riskiä, että maidot olisivat pilantuneet, joten hilpaisin sitten kauppaan ostamaan uudet maidot keittiölle.

Seurakuntatalolla oli nimittäin keskiviikkona (käytännössä diakonian, mutta periaatteessa kaikille avoi) kevätjuhla, ja siellä tarjottiin kesäkeittoa. Menusta huolimatta (kesäkeitto ei ole lemppareimmasta päästä) kevätjuhla oli oikein mukaisa. Ohjelmassa oli vähäsen leikkimistä, hartautta, runoja ja lauluja. Tunnelma oli minusta oikein leppoisa, vaikka itseä jännittikin jostain syystä olla juhlan juontaja. Ehkä myös kahden ihmisen djembe-esitys jännitti.

Olin pyytänyt siskoani juhlaan mukaan, jotta voisimme vetää pikkuisen djembe-keikan. Esitimme kolme eri biisiä, jotka sujuivat vaihtelevalla menestyksellä. :D Ei oltu harjoiteltu yhtään, koska luotimme siihen, että biisit ovat jokatapauksessa tuttuja. Eikä siinä, kyllä esitys varmaan ulospäin oli ihan onnistunut, vaikka itseämme vähäsen nauratti. No hyvä että nauratti, eikä itkettänyt! (:

  

Pöydissä oli ihastuttavat omenamustikkakimput

 

 Joku oli ottanut kuvan kännykällään, kun olimme vasta aloittelemassa.

Näytän tältä: "yhyy en osaa. en varmasti soita."

Torstain työpäivä oli aika tavallinen. Kotona sitten päätin vähän leipoa. Olin ottanut keskiviikkona mukaani mahdollisesti liian pitkään lämpöisessä olleita maitoja ja kermoja, ja ajattelin kokeilla onneani ja tehdä pannaria. Meiltä vaan oli leivinpaperi loppu (♥ oli leiponut sämpylöitä päivällä), joten säädin folion ja maalarinteipin kanssa. :D Laitoin pellille kaksi palaa foliota ja teippasin sauman kiinni maalarinteipillä. Ihan hyvin se niinkin onnistui, vaikka pannari vähän tarttuikin siihen. Vaikka olinkin voidellut folion. Hieno pannari siitä tuli, ja oikein nams!

Perjantaina alkoi leirikesä. Minulla ei tosin ole luvassa yön yli kestäviä leirejä tänä vuonna, mutta leiripäiviä kyllä riittää. Perjantaina oli niistä ensimmäinen, omaishoitajien leiripäivä. Oli aikas leppoisa työpäivä, sillä leiriläisiä ei ollut kovin paljoa, mutta ohjaajia oli kolme (kaksi diakonia ja kesätyöntekijä). Ohjaajilla ei ollut kauheasti hommia, sillä leiripäivän ohjelmassa oli hemmoitteluhoitoja (hierontaa, jalka- ja käsihoitoja...) joita tekemässä olivat niiden ammattilaiset. Niille, jotka odottelivat omaa vuoroaan hemmotteluun, oli kyllä mietitty ohjelmaa, mutta tyypit näyttivät viihtyvän pöydän ääressä juttelemassa. Päivä meni sitten enemmän tai vähemmän hengaillessa. Minulle leiripäivän parasta antia oli ehkä pieni konsertti, jossa viulisti- ja sellistitytöt soittivat meille kaunista musiikkia.

Perjantai-iltana menin rumputreeneihin, joissa oli mukavaa. Treenien jälkeen poikkesin vielä siskon tykönä, ja muutama tunti menikin kuin siivillä keittiönpöydän ääressä jutellessa. Juteltiin tärkeitä juttuja tärkeän tyypin kanssa. ♥.

 (sain perjantaina töistä kukkasen.)

Launtai meni löhöillessä. Ruuaksi tein muusia. Sen kanssa syötiin jonain iltana (puoli kymmenen jälkeen) tekemääni maksakastiketta. Eipä muuta mainittavaa. :D

Sunnuntaina käväistiin Hyvinkäällä, Tarulla ja Femillä. Femin äiti tuli Nigeriasta Suomeen vähän ennen meidän kotiinpaluutamme, ja nyt hänellä on menossa viimeinen viikko Suomessa. ♥:n piti viedä hänelle joitakin juttuja Nigeriaan vietäväksi, joten kävimme vähän kyläilemässä. Oli kyllä kivaa, muutaman tunnin kyläily piristi kummasti. Se oli siis oikein passeli päätös viime viikolle. Mitähän jännää tällä viikolla tapahtuu? (: