Eli tätä tempausta varten minun piti harjoitella niitä sykerökiharoita, paikalle pyydettiin saapumaan papiljotit tms päässä. En tietenkään halunnut kulkea ihmisten ilmoilla kummalliset nupit päässä, joten kieputin päähäni huivin ennen lähtöä.
Päällä oli jotakin ihan simppeliä, ettei olisi tullut liian naamiaikostyymimäinen olo. Vaikka ei kai sen väliä, Helsingissä kuitenkin kulkee jos jonkinlaista tallaajaa... (:
Junailin Helsinkiin yhdeksän maissa lähtevällä junalla, eli olin perillä yhdentoista aikoihin. Asemalla haukkasin eväsleipäni kitusiini ja siirryin sitten ulos odottelemaan bussia. Ajelin bussilla numero 23 jonnekin Hakaniemen taakse, ja klingautin stoppinappia lapulle merkitsemäni pysäkin kohdalle. Pysäkiltä oli helppo löyttää oikeaan osoitteeseen, jonkun pariskunnan kotiin.
Kun kilistin ovikelloa, paikan emäntä tuli avaamaan. Paikalla oli jo muutamia ihmisiä, kättelin heidät läpi ja olin vähän hermostunut, että mitäs seuraavaksi. Kuvaaja, Jirina, tuli moikkaamaan ja näytti, missä voisin valmistautua. Hän myös kertoi, että meikkaaja oli tullut sairaaksi ja näin ollen jäänyt pois kuvauspäivästä. Gulps, ajattelin minä. En ole mikään hyvä meikkaaja, mutta onneksi Jirina sanoi, että hän voi auttaa meikin ja hiuksien kanssa.
Tunnelma kämpässä oli minusta kiva. Ihmiset hääräilivät vaatteiden ja meikkien kanssa, juttelivat iloisesti. Olisin halunnut otaa jotakin behind the scenes -kuvia, mutta talon emäntä ei halunnut asuntonsa kuvia nettiin. Oli muuten aikas hieno asunto, varmaan kaikki oli oikeastikin peräisin jostain vanhoilta ajoilta. Veikkaisin sitä 50-lukua. No mutta, kuvaamisen sijasta keskityin sitten nauttimaan tunnelmasta ja juttelemaan uusien tyyppien kanssa. Muut ihmiset olivat olleet ennenkin Fintagen toiminnassa, ainoastaan minä ja yksi Sanna oltiin mukana ekaa kertaa. Sannakin oli kyllä vintagen harrastaja, ei vaan ollut ollut näissä porukoissa aiemmin.
Oli tosi tosi tosi kivaa olla meikattavana. Ainahan on ihanaa, kun joku toinen laittaa, mutta nyt oli erityisen kivaa, koska a) ihoani kehuttiin hyväksi ("kuulas, eipä tarvitse paljon peitellä") ja b) Jirina sanoi minusta tulleen mieleen Ninja. Ihmettelin ensin, että joku ninjaturtleko, mutta sitten minullakin sytytti. Ninja tai ei, näytin mielestäni tosi kivalta! Oli ihan filmitähti olo, ajattelin itseni samaan kastiin Rita Hayworthin ja Grace Kellyn kanssa. ^^* Kiharapehko muuten harjattiin auki ihan harjalla. Mietin ensin, että mitä tuhlausta, mutta kampauksesta tuli kyllä tosi hieno!
Piti myös miettiä, mitä kukin pukee päällensä. Joku oli tuonut aitoja vintagevaatteita (teemana oli 50-luvun joulu), mutta sellaiset ovat tunnetusti aika pienikokoisia, joten niistä ei löytynyt minulle asua. Sanna oli kuitenkin minun kanssani samaa kokoluokkaa, ja sain häneltä lainaan ihanan violetin mekon. Hartioille heitin kimaltavan neuletakin (niistä oikeista vintagevaatteista, se olisi jopa mahtunut päälle, mutta sopi mekon kanssa paremmin olkapäille), jonka putoaminen estettiin sellaisella klipsujutulla. Joku sanoi sille oikein nimenkin, mutta eipä se jäänt mieleeni. Korviini sain mahtavat violetit korvikset ja ranteeseen kultavioletin helyn. Harmi, että en saanut itselleni kuvaa kamppeistani. Ehkäpä niitä saa näytille sitten joskus, kun kalenteri valmistuu (:
Kalenterikuvaan ikuistettiin jouluruokailu. Pöydässä oli kuorrutettua kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja muita tilpehöörejä. Jirina otti kuvia pöydän ääreen kokoontuneesta porukasta juttelemassa ja valmistautumassa aterialle. Kuvaustilanne oli myös leppoisa, niin kuin siihen valmistautuminenkin. Toki oli hiukkasen hullua lappaa lanttulaatikkoa lautaselle ja kuunnella joulumusaa kesäkuussa. :D Kun kuvat oli saatu napsittua, tuhosimme kuvausrekvisiitan eli söimme aterian oikeastikin. Kyllä jouluruoka vaan on niiiiin hyvää!
Ruokailun (ja huulipunan lisäämisen) jälkeen otettiin vielä joitakin kuvia joulukortteja varten. Poikien kortissa istuttiin sohvalla konjakilla, tyttöjen kuvassa avattiin lahjoja. Saa nähdä, näenkö itseni jossakin vaiheessa joulukortissakin. Ainakin odotan innolla, että pääsen näkemään, millaisia otoksista tuli. Sunnuntaina ei ehditty katselemaan kuvia, mutta varmaankin niistä tuli ihan hyviä. :D
Seikkailin takaisin rautatieasemalle alkuillasta. Hassua kyllä, minua hävetti enemmän kulkea kaupungilla kuvausmeikissä kuin Afrikka-vetimissä. Varmaan siksi, kun en ole tottunut käyttämään niin vahvaa meikkiä, niin se tuntuu heti melkein naamarilta. Pääsin kuitenkin junaan ilman mitään maanrakoon vajoamista, ja lähdin takaisin Tampereelle. Uuden tilanteen jännittävyys varmaan oli väsyttänyt minua aika lailla, matka nimittäin meni suurimmaksi osaksi torkkuessa. Riihimäellä konnarin täytyi jopa tökkiä minut hereille, että voisi katsoa junalippuni.
Kokonaisuudessa päivä oli aivan loistava. Toisaalta kai aika pieni juttu, mutta minulle aika merkittävä. Minä kun en ole mikään maailman spontaanein ihminen, niin oli kerrankin hauska tehdä jotakin ihan erilaista. Pitää vaan pitää silmät auki jatkossakin, jos vastaan tulisi jotakin mielenkiintoisia tilaisuuksia!
Lopuksi voisin laittaa joitakin naamakuvia. Ensimmäiset ovat kuvauspäivän päätteeksi napsaistuja vessakuvia, loput ovat kotoa, kun korjailin meikin vielä kuvauskuntoon. Pitäisiköhän sittenkin yrittää hankkia itselle joku hovikuvaaja, että voisi laittaa blogiin muitakin otoksia, kun näitä itse otettuja...? :D
Oho, tuo huulipuna onkin vähän tuhrussa. Noo, mitäpä pienistä. Moikka nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti