perjantai 6. toukokuuta 2011

Kulttuuria ja kulinari...stisuutta?

Eilen oli kevätretki, äiti oli pyytänyt että lähtisin mukaan. Mikäs siinä, eipä minulla ollut muutakaan menoa. Tie vei Mänttään, tutustumisen kohteena olivat Serlachius-museot ja kirkko. En etukäteen tiennyt, millaisiin museoihin meitä vietäisiin, ja epäluuloisena odotin jotakin ihme vessapaperiretkeä. :p

Ensin menimme ihmettelemään taidetta Gösta-museoon. Museossa iso-puna-käkkärätukkainen nainen kierrätti meitä ensin metsäaiheisen näyttelyn läpi. Näyttely koostui perinteisistä metsän kuvauksista ja modernista tavasta kuvata suomalaisille tärkeää aihetta. Joitakin tauluja piti katsoa silmät kierossa, jotta saisi edes vähän selville, mitä ne sisältävät. Joidenkin kohdalla edes kieroon katsominen ei auttanut. :D En ole mikään kovin suuri taiteen tuntija tai ystävä. Yritin sentään käyttäytyä, toisin kuin ehkä jotkut toiset seurueen jäsenet. Oppaan puheesta ei saanut kovin hyvin selvää kaikuvassa näyttelytilassa, joten koin parhaaksi katsella tauluja omaan tahtiini. Vaikka näyttely oli pullollaan jylhää korpimaisemaa ja suomalaisuuden sitkeyttä männynkäppyröiden muodossa, suosikikseni metsänäyttelystä nousi Gallen Kallelan siro ja herkkä Kevät.

Gösta-museossa meitä kierrätettiin toisessakin näyttelyssä, jonka nimi oli Göstan helmet. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön teoksia sisältävä näyttely oli monipuolinen, kokoelmassa oli niin muotokuvia, asetelmia kuin maisemamaalauksiakin. Helmistä mieleeni jäi erityisesti kaksi taulua; Bror Börjesonin maalaama ihanan ihana muotokuva Ester Toivosesta sekö Hugo Simbergin Tuonelan portilla.


Koska en ollut pystynyt aamulla syömään mitään, puolen päivän jälkeen alkoi jo olla nälkä. Retkeemme kuului onneksi ruokailu, ruokapaikka oli Gösta-museon pihapiirissä oleva Autereen tupa.


Ravintola oli ihanan näköinen ja tunnelmallinen. Ja se ruoka! Saimme vatsoihimme täytettä seisovasta pöydästä, jossa oli kaikkea hyvää. Itse murkinoin lähinnä salaattia ja kalajuttuja. Salaatin pystyi itse kokoamaan lisäämällä perussalaattiin esimerkiksi aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, fetaa ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Eväkkäitä lautasellani edustivat sinappi-, tomaatti- ja sipulisilli sekä lohi. Nam! Kananmunien päälle oli ripsauteltu mätiä, se ei mielestäni maistunut juuri miltään. Tulipahan kokeiltua. :D Joka tapauksessa vatsa oli aika täynnä, kun runsaan annoksen ja vadelmateen nauttimisen jälkeen kömmin takaisin bussiin.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Gustaf-museoon, joka keskittyi lähinnä metsä- ja paperiteollisuuden historiaan. Valittavana oli kolme eri näyttelyä, minä ja äiti päätimme mennä katsomaan Lapsuuden tarinat -näyttelyä, joka oli toteutettu valtavana lautapelinä. (Ehkä vähän enemmän lapsille tarkoitettu) näyttely vei museokävijän kansakoulun pulpettiin, kulkutautien kouriin ja pussauskoppiin. Näyttely oli mukava, mutta loppuratkaisu oli kammottava: Viimeisessä huoneessa oli televisio auki, ja sieltä tuli Pikku Kakkosen Varokaa heikkoja jäitä -mainos! :S :p Sen jälkeen ei ehditty kuin piipahtamaan museon myymälään ihastelemaan paperinukkeja ja soittorasioita.

(astetta surkeampi kuva, kännykällä otettu)

Viimeinen etappi Mäntässä oli kirkko. Erikoista 1928 valmistuneessa kirkossa oli muun muassa se, että tornin huipulla ei ole ristiä, vaan sen sijaan tähti. Kirkon sisätiloja koristivat lukuisat puureliefit, ja alttaritaulu oli myös jännän erikoinen; perinteinen Madonna-aihe oli siirretty suomalaiseen luontoon järvineen, mäntyineen ja lampaineen. Mukavan oloinen kirkko. (:

Kotiintulomatkalla pistin musiikit korville ja torkuin. Havahduin vasta siihen, kun matkanjohtaja kuulutti mikrofoniin perilletulokiitoksia. Kotona olimme joskus kuuden maissa, ja ainakin tämä retkeilijä oli aika naatti. Kiva päivä silti.

hyvät kuvat täältä ja täältä.

2 kommenttia:

Hilma kirjoitti...

Onpa tutun näköisiä maisemia ja tiloja. Monen monta kertaa ja eri seuroissa olen noita paikkoja kiertänyt. Ensi kesästä en tiedä, vaikka Mäntän kuvataideviikot ja musiikkijuhlat ovat aina käymisen arvoiset.

Paola kirjoitti...

Eikä ole kovin pitkän matkan päässäkään. Ainakaan siinä bussilla ajellessa ei tuntunut kamalan pitkältä. (: