tiistai 5. lokakuuta 2010

Mielialojen vuoristoradalla

...joka ei kuitenkaan (onneksi) johdu hormonien heittelehtimisestä, vaan tapahtumista, jotka omassa pikku elämässäni tupsahtelee esiin.

Kivaa jee:

Eilen oli ensimmäinen ajotuntini autokoulussa! Ihme kyllä minua ei kovin kummoisesti jännittänyt, kun taivalsin autokoululle aamupäivällä, vaikka yleensä onnistun jännittämään pienempiäkin juttuja niin, että vatsani on täynnä siivekkäitä. Vielä silloinkaan, kun kävelimme opettajan kanssa autolle (sen jälkeen kun olin saanut kätöseeni ihanan ihanan autokoululaskun :s), ei jalkani tutisseet. Ope ajoi ensin vähän matkaa, pois keskustasta, ja pysähtyi sellaiselle vähän sivummalla olevalle tielle. Kun hän otti avaimet virtalukosta pois ja sanoi, että olisi minun vuoroni tulla kuskin penkille, jossakin sisuksissa hiukan muljahti. Olihan se nyt jännää päästä elämänsä ensimmäistä kertaa oikean auton rattiin!

Ajotunti meni hyvin, minusta oli kiva vaihdella vaihteita. :DD Vaikeaa oli hahmottaa, missä kohtaa tietä oikein ajelen. Eh. Tai että mistä sen näkee, että onko liian keskellä vai kenties tipahtamassa ojaan? Ehkäpä siihen löytyy jokin taju kohta. Ärsyttävä vaihe ajotunnista oli se, että piti ajaa muutama metri ja pysähtyä, sitten taas lähteä liikkeellle, ja pysähtyä taas muutaman metrin jälkeen. Monta kertaa. Sain reaaliaikaista hyvää palautetta u-käännöksestäni, että osasin pitää ratista esimerkillisesti kiinni. :DD Huomauttamisia sen sijaan tulikin juuri tuosta sijainnista tiehen nähden. Oli jännittävää, kun yhtäkkiä olimmekin vähän vilkkaammalla tiellä, jolla oli jopa vastaantulijoita! Kivasti parkkeerasin Citymarketin takaparkkikselle, ope sanoi että hyvin meni. Seuraavaa ajokertaa odotellessa siis... (: (Anteeksi tämä hymiöiden määrä.)

Vielä kivaa:

Eilen iltapäivällä nähtiin Kämppiksen kanssa pitkästä aikaa. Kumpikin on huimennellut tahoillaan, nyt oli kivoja juteltavia. Illalla kävin S:n luona teeittelemässä, persikkarooibos oli nam. Illan pelihetkikin oli mukava, vaikka en pidäkään peleistä, joissa täytyy strategoida. (?)

Edelleen jee:

Tänään aamupäivällä postinkantaja kolisteli oven takana sellaisin tuloksin, että eteisen lattialle tipahti pelkkiä kivoja posteja. Kämppikselle tuli kirje, ja minulle kaksi pakettia. Toinen oli kotiväeltä, kirjekuori sisälsi kotiin jääneen päiväkirjani. Kilttiä, että äiti vaivautui laittamaan vihkon minulle postissa, vaikka sen unohtuminen ei ollutkaan maailman vaarallisinta. Toisessa paketissa oli viime viikolla tilaamani elokuvat. Pehmokuoresta kuoriutuivat Hotelli Ruanda, Casino royale ja The Departed. Bond-leffan katsoin muutaman kerran viime kesänä, muut pätkät ovat uusia tuttavuuksia.

Mutta täytyyhän se PLÄÄHkin tulla, kun pitkään on ollu jee:

Aamupäivällä, joskus pyykkien koneeseen laittamisen jälkeen hoitelin asioita puhelimella. Lääkäriajan varaamisen lisäksi soitin Mikkelin Specsaversiin, sillä minulla oli hiukan kysyttävää. Kerroin, että olin hiljakkoin ostanut kyseisestä liikkeestä silmälasit, ja nyt niissä on sellainen pikku ongelma, että näen niillä kahtena. Etenkin hämärässä ympäristössä valot (ovat ne sitten kattolamppuja, katuvaloja tai metron valoja...) näkyvät tuplana, mikä on ymmärrettävästi kovin häiritsevää. Mietin että tämä tuplanäköni johtunee siitä, että en pihiyksissäni ottanut laseihini heijastuksenestopinnoitetta. Kysyin siis, että pystyykö sitä lisäämään jälkeenpäin.

Ei pysty. Niin ajattelinkin. Sen sijaan puhelimessa ollut täti sanoi, että minun pitää hankkia uudet linssit, joiden hiontamaksu on 60 €, jonka lisäksi maksaisin pinnoitteesta 50 €. Uusien linssien hinnaksi tulisi siis 110 €. Täti kuitenkin sanoi, että minulle tulisi halvemmaksi ostaa kokonaan uudet lasit. Jos ostaisin samanlaiset kehykset, kuin minulla jo on, hinnaksi tulisi 109 €. Jipii. Mutta kappas vaan, omat kehykseni eivät enää olekaan 59 €:n hintaluokassa, vaan ne ovatkin kaksikymppiä kalliimmat. Onneksi sentään täti lupasi, että voisin saada ne sillä hinnalla, jolla edellisetkin ostin.

Voi tätä onnen määrää! Minua ihan itketti, kun ajattelin että joudun ostamaan uudet silmälasit, jotka maksavat enemmän kuin aiemmin ostaman, vain koska olin säästäväinen väärään aikaan! Toisaalta säästäväisyys ei ollut vain oma vikani, sillä silloinen optikkomies selitti pinnoitteen tarkoituksen huonosti. Hän nappasi mallikehyksistä toisen linssin irti ja pyysi minua katsomaan peiliin rillit nenälläni. "Tässä näet eron pinnoittamattoman ja pinnoitetun linssin välillä". Hmph ja minä parka luulin, että se ihme heijastamattomuusjuttu olisi vain pelkkä ulkonäöllinen seikka, enkä siis halunnut sijoittaa puoltasataa moiseen. Vaan väärinpä luulin.

Silti vielä kiva juttu:

Kun olin hetken aikaa maannut masennuksissani sängyllä (päätäkin alkoi särkeä yhyhy), mieleeni muistui muuan TV-mainos. En muistanut, minkä puljun ainos oli, mutta muistin sisällön: Tuo vanhat lasisi kierrätykseen, saat hyvitystä uusista. Reippaana tyttönä sitten googletin ideani ja päädyin Nissenin sivuille, joilla kerrottiin kyseisestä kampanjasta. Vanhoista laseista saa 50 € hyvitystä, kun ostaa vähintään 75 €:n hintaluokan kehykset. Tuon hintaluokan rilleille jäisi siis hintaa 25 €. Ei pahis. Tosin kaikki tarvittavat pinnoitteet (krhm) kustantaisivat neljäkymppiä, mikä nostaisi hinnan 65 euroon. Joka olisi silti vähemmän kuin uudet lasit Specsaversilta. Olin mielissäni keksimästäni juonesta, vaikka harmittikin hiukan, että joutuisin etsimään uudenlaiset kehykset nykyisten ihanien tilalle.

Vaan ei siinä vielä kaikki. Hetken aikaa istuskeltuani päähäni pälkähti, että tottahan Specsaversilla täytyy sentään olla jonkinlainen palautusoikeus! Naputtelin itseni jälleen nettiin ja löysin kuin löysinkin Specsaversin sivuilta "100 %:n tyytyväisyystakuun", joka sallii asiakkaan palauttaa lasinsa syystä riippumatta 30 päivän kuluessa (hmm ei mainittu kyllä mistä. ostosta vai lasien saamisesta?), ja lupaa vaihdon samanhintaisiin rilleihin. Joten otin puhelimen kätöseeni ja soitin uudelleen, että osuisiko minun asiani takuuseen mitenkään.

Linjoilla oli sillä kertaa eri täti (kivempi kuin se edellinen), ja hän lupasi tiedustella asiaa kollegaltansa, sillä hän ei ollut aivan varma, miten toimitaan. Täti soitti hetken päästä minulle takaisin ja sanoi, että saan uudet linssit pelkän pinnoituksen hinnalla, eli viidelläkympillä!! Jee! Joten huomenna auton nokka (S halusi lähteä mukaani, joten tuskin menemme junalla) osoittaa kohti Mikkeliä, ja vien kakkulani muokattavaksi. Pitää vain toivoa, että liikkeessä muistetaan ystävälliset lupaukset vielä huomennakin. :DD Jollei muisteta, niin tämä tyttö marssii Nissenille ja etsii uudet lasit silmillensä.

Huh huh, että tällaista tällä kertaa. Vuoristorataan mahtuu myös jahkailua siitä, että jaksanko mennä tänään illalla naapurin synttäriraamikseen ja laulamaan karaokea vai en, sekä mietintä ensi viikonlopun kuororeissailusta. Toisaalta olisi kivaa lähteä keikalle, mutta toisaalta en jaksaisi matkustaa, eikä äänenikään ole kai ihan kunnossa. Mietitään, mietitään.

2 kommenttia:

tAru kirjoitti...

huoh, paljon juttuja. mut onneks on kivoja kuitenki enemmän ku huonoja.
niin, ja olipas kiva nähä pitkästä aikaa. onpaskivaollasunkänpis.

tamtamtaa, <3

arsids

Paola kirjoitti...

niinpä, onneks.

ja samat sanat. <3

ei oo vahvistussanaa nytte, :o