tiistai 9. helmikuuta 2010

Kesätöiden hakemisesta ja sen onnistumisesta

Olen siis hakenut kesätöitä. Ennen harjoitteluun lähtemistä postitin kuusi työhakemusta eri seurakuntiin ja yhteen järjestöön. Nyt tulee jonkinmoinen selvitys siitä, miten hakeminen sujui. Selvitystä selkiinnyttämään piirsin kaavion:


Toissa viikolla sain puhelun seurakunnasta T. Puhelu oli iloinen yllätys bussipysäkillä seisomisesta aiheutuneen ärsytyksen keskellä, sillä seurakunta T kutsui minut työhaastatteluun, joka olisi seuraavan viikon perjantaina (tällä hetkellä siis viime perjantaina). Ilahduin haastattelukutsusta, sillä seurakunta T oli se paikka, johon halusin eniten töihin. Olen ollut siellä harjoittelussa monesti ja kotini sekä ystäväni on lähellä.

Eräänä päivänä sain puhelun seurakunnasta O. Myös tämä puhelu oli mieluisa, sillä linjan toisessa päässä sanottiin hakemukseni erottuneen joukosta edukseen ja että seurakunta O haluaisi minut töihin ensi kesäksi. Kerroin, että minulla on seuraavan viikon perjantaina työhaastattelu, ja kysyin, kuinka pian minun pitää tietää, otanko O-paikan vastaan vai en. He halusivat tietää mahdollisimman pian, onhan se luonnollista. En hylännyt tai ottanut työpaikkaa vastaan, vaan lupasin ilmoittaa heti, kun saan tietää, miten haastattelu menisi. Oli jokseenkin huojentava ajatus, että vaikka en pääsisikään töihin T:hen, olisi minulla paikka O:ssa, joka oli sentään minun kakkostoiveeni.

Kun pääsin kämpille, tyttö Ta tuli minua vastaan iloisen näköisenä ja pyysi minua pitämään kädet ristissä, että hän pääsisi kesäksi seurakuntaan O. Hänelle oli soitettu, että hänen hakemuksensa oli loistava, mutta tällä kertaa hän olisi vasta varasijalla saamassa kesätyöpaikan. Vastasin (olen siis kaaviossa näkyvä tyttö Pa), että siinä tapauksessa tytön Ta olisi pidettävä kädet ristissä sen puolesta, että minä pääsisin seurakuntaan T. Kerroin, että minulle oli soitettu myös O:sta, ja että minut oli valittu.

Samana iltana tyttö Sa soitti minulle hyvin iloisen kuuloisena, ja kertoi että hänet oli valittu kesätöihin seurakuntaan O. Kerroin, että minullekin oli soitettu, ja että minutkin oli valittu. Tyttö Sa ilahtui, että olisimme samassa paikassa kesätöissä. Kerroin kuitenkin, että en ottanut paikkaa vielä vastaan, koska halusin katsoa, kuinka T:n haastattelussa käy. Minusta oli toki kiva ajatus, että pääsisin kaverini kanssa samaan paikkaan töihin, mutta samalla minua harmitti, että toinen kaverini oli varalla, vaikka seurakunta O oli hänen ykköstoiveensa.

Seuraavana päivänä, kun olin lähdössä harjoittelusta kohti kämppää, puhelimeni soi taas. Tällä kertaa soittaja oli työntekijä seurakunnasta K. Soittaja sanoi soittelevansa kesätyöasioissa, ja että he tarjoavat paikkaa minulle. Vaikka minua imartelikin, että tunnuin olevan kovin haluttu tänä vuonna, minua ahdisti. Tietenkin seurakunta K halusi myös tietää mahdollisimman pian, otanko paikan vastaan vai en. Päässäni takoi ajatus, että jos otan paikan vastaan seurakunnassa K, on minulla varmasti työpaikka kesäksi, ja samalla tyttö Ta pääsisi töihin seurakuntaan O. Toisaalta minua houkutteli enemmän kesätyöt tyttö Sa:n kanssa seurakunnassa O, kuin työt "yksin" seurakunnassa K. Tajusin, että pitäähän minun ajatella itseäni, en voi aina ajatella vain toisten mieliksi. Joten Kiitos-mutta-ei-kiitostin seurakunnan K työtarjouksen.

Päivät seurakunnan T haastattelua odottaessa tuntuivat matelevan. Kun vihdoinkin oli viime perjantai, menin haastatteluun hiukan jännittyneenä. Haastattelu oli ryhmähaastattelu, jollaisessa - tai ylipäätään missään työhaastattelussa - en ollut ennen ollut. Suoriuduin siitä mielestäni ihan hyvin, käyttäydyin luonteeni mukaisesti ja vastailin kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Haastattelun lopuksi saimme esittää kysymyksiä, ja minä kysyin, koska valitut ovat selvillä. Haastattelijat eivät osanneet sanoa, mutta arvioivat saavansa ilmoitettua jo maanantaina.

Viikonloppu oli onneksi mukava ja tein kaikkea kivaa, etten ehtinyt kamalasti stressaamaan työjutuista. Kun maanantai-iltapäivä koitti, alkoi jonkinlainen stressiärsytys kuitenkin nostaa päätään. Yritin soittaa seurakuntaan T, sillä he olivat sanoneet, että ilmoittavat vain valituille. Puhelimeen ei vastattu, mutta onneksi tämä haastattelija (hahah) soitti minulle takaisin, ja sain kysyttyä, miten on käynyt. Hän kertoi, että tänä kesänä seurakuntaan T otetaan enemmän kesäteologeja kuin -nuorisotyöntekijöitä, ja tällä kertaa en tullut valituksi. Olin jo itseasiassa varautunut kuulemaan, että minua ei valittu, silä olin tulkinnut erään toisen haastattelijan Facebook-statusta siihen suuntaan. :P Olin myös miettinyt vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, ja loppujen lopuksi on ehkä hyvä, etten ole koko kesää T:ssä. Vaikka siellä on paljon hyvää henkilökohtaista, mahtuu sinne myös joitakin hankaluuksia tuottavia henkilökohtaisuuksia.

Joten. Laitoin eilen illalla viel seurakuntaan O sähköpostia ja kysyin, mitä toimenpiteitä työpaikan vastaanottaminen vaatikaan. Minun piti lähettää seurakuntaan allekirjoitettu lappu, jossa sanon ottavani työpaikan vastaan. Tein sen tänään, joten nyt minua odottaa kesä seurakunta O:ssa, tytön Sa kollegana. Harmittaa tosin kovasti, että tyttö Ta ei ole vielä saanut kesätöitä tälle kesälle. :(

2 kommenttia:

Hilma kirjoitti...

Onnellinen tarina. Keroit sen kiehtovasti.

Paola kirjoitti...

Kiva että jotakin kirjoitustaitoa vielä on jäljellä. (: