Söpöjä

Tiskatessani aamulla tiskejä löysin itselleni lempimukin tähän hetkeen. En ollut ennen noteerannut mukin tekstiä, mutta nyt pienet mustat linnut kuiskuttelevat, että olen nyt onnellisempi kuin pitkään aikaan.

ONNI ON...

...päällystetyn muistikirjan liian täysi etukansi ja kaikki sen naiset.

...muistikirjan onnistuneempi takakansi.

...puhdas keittiöpyyhe ja siivottu keittiö.


...kämppiksen retro* radio, josta kuuluu iskelmää.
*retro on nyt siis adjektiivi


...räsymattojen vaaleanpunaiset ja pinkit raidat.




...teeltä tuoksuvat säilytysrasiat, joille ei ole vielä löytynyt funktiota.


...lakanoiden vaihtaminen ja herkullisen värinen päiväpeitto.


...♥-tee ja hupsun näköinen teesihti.


...vahingossa syntynyt asetelma, jossa on kukkaruukkuenkeli, ruusukuvioinen purkki ja marjoilta tuoksuva punainen kynttilä.


♥♥♥

Korvikepaitoja

Hippipaitani ja ahdistukseni sen menettämisestä on varmasti jo liiankin tuttua. Mutta se, mitä en ole vielä kertonut, on jotakin aivan järkyttävää: Viime viikolla heitin paitani pyykkikoneeseen, ja kun kone oli pessyt pyykit, paitani tuli ulos vaaleansinisenä! Voi sitä surun päivää kun valkoisen rakkauteni kanssa pyykkiin oli eksynyt sininen ruutupaita, joka mitä ilmeisemmin päästää väriä pesussa. Joku sanoi tänään koulussa (oli ensimmäinen koulupäivä), että eikö olisi jo aika luopua paidasta, mutta en voi tehdä sitä, ennen kuin löydän jotakin yhtä ihanaa. Onneksi paita ei värjäytynyt läikikkääksi, vaan siistin tasaisesti.

Tänä aamuna kouluun lähtiessäni puin päälleni jotakin vähän samankaltaista kuin viimeisiä vetelevä paitani. Tämänpäiväisen paidan olen saanut joskus ilmaisshoppailulla kämppikseltä, kun hän on siivonnut vaatekaappiaan. Valkoinen paita sinisillä kirjailuilla, romanttisilla pitsireunoilla ja aivan mahtavilla hihoilla on vallan kaunis, mutta se ei silti yllä vanhan hippipaitani tasolle. Ehkä olen vain liian nirso ja vaadin mahdottomia haikailemalla täydellisen paidan perään, mutta tämä vaatekappale ei ainakaan ole hippipaitani veroinen. Siinä on erilainen tunnelma, ja kaiken lisäksi se on vähän liian lyhyt.

Toinen kämppiksen kaapin kätköistä löytynyt paita on ihan lupaava, tosin väri on väärä. Sain eilen viininpunaisen paidan, jossa on hiukan pinkkejä koristenauhoja. Se on malliltaan vallan mainio, mutta kangas on hiukan epäilyttävää. Se ei ole puuvillaa, vaan kaiketi jotakin viskoosia. Kuitenkin kun irroitin sen pääntiestä ja helmasta sekä hihansuista turkoosit (!!??) helmet, siitä tuli oikein käypä syyshippeilypaita. (:


Viininpunainen paita sopii syksyiseen fiilikseen, joka on leijunut ilmassa suunnilleen maanantaista asti. Ihanaa kun ei ole enää kuuma, vaan kirpeä syyssää on pikku hiljaa saapumassa keskuuteemme. ♥

Mo ni ife re*

Lauantaina oli juhlimispäivä. Ajelimme Helsingistä Hyvinkäälle, ♥:n veli oli kuskina. Hyvinkään vanha kirkko oli kaunis, ilma näytti vähän pahaenteiseltä. ♥ läikytti punaviiniä jakkuni hihalle, astelin kirkkoon sateenvarjon kera, yritin käännellä hihaani ja kättäni niin, ettei tahra näkyisi. Tuskinpa sitä kukaan huomasi.

(Olin ajatellut, että haluaisin häävierailuasustani kuvia, jotta voisin sepustaa välillä asustanikin, mutta kuva jäi saamatta. Ylläni oli mustat suorat housut UFFilta, fuksia olkaimeton toppi Pelastusarmeijan kirppikseltä ja se valkoinen jakku, joka oli käytössä kesän konfirmaatioissa. Mielestäni asu oli kiva, koruina olivat rippiristi ja siskon tekemät sudenkorentokorvikset. Kenkinä mustat kiilakorot.)

Olin ollut häissä edellisen kerran joskus ala-asteella, joten käytännöt eivät olleet ihan selkäytimessä. Osasin kuitenkin ohjautua istumaan oikealle puolelle kirkkoa - sulhanen oli ♥:n serkku, joten olin lähinnä sulhasen vieras. Vihkiminen kesti yllättävän vähän aikaa, kuvittelin toimituksen olevan pidempi. Kaiketi käytössä oli siis lyhyt kaava, joka kuitenkin sai lisäpituutta siitä, että vihkiminen suoritettiin sekä suomeksi että englanniksi.

Häät olivat suomalais-nigerialaiset, mutta aika lailla ne näyttivät perinteisiltä suomalaisilta häiltä. Nigeria edusti itseään ruoan ja musiikin muodossa sekä siinä, että tanssilattialla iloitsevat ihmiset olivat enimmäkseen miehiä. (: Suomalaisuus kaiketi näkyi alun lievässä jäykkyydessä, hääkakussa ja -leikeissä sekä loppuillan kosteasta menosta. Hmmh. Joko nigerialaiset vieraat olivat omaksuneet suomalaisuutta hyvin, tai sitten alkoholi on vaan joka paikassa muka pakollinen keino juhlia. -_- No, onneksi meno ei kuitenkaan ollut mitään örveltämistä.

Itseäni kyllä jännitti etukäteen, olisiko minulla tylsää häissä, koska en tunne sieltä ketään. Ja tunnetusti olen melkoisen ujo uusien ihmisten kanssa. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä minulle osui mitä oivin pöytäseura: Ihan yllätyin, kun olin niin puhelias ja juttelin reippaasti morsiamen työkavereiden ja sulhasen kaverin tyttöystävän kanssa koko ajan. Edes se, että ♥ oli bestman ja joutui siis hääräämään milloin missäkin, ei haitannut suuremmin. :PP

Mutta se ehkä vähän harmittaa, että en ottanut häissä kuvia. Oli liian kiire nauraa ja jutella, syödä ja tanssia. Erityisen kivaa oli tutustuttaa ♥ lavatanssien saloihin. Ehkä vielä on harjoittelun tarvetta, mutta kyllä se siitä. (: Toinen erityisen kiva juttu oli se, että vastapäätä istuva tyttö oli samasta koulusta kuin minä. Hän tosin lopetti samana lukuvuonna kun minä aloitin. Kasvot näyttivät silti tutuilta.

Elokuiset häät olivat todellakin mainio kesän lopetus, ja häähumu piristää varmasti pitkän aikaa. Kun syskyn pimeys meinaa ahdistaa, voi muistella tanssilavan riehakasta ja herkkää (oi hääparin häätanssi oli suloinen!) menoa, nauruja ja uusia tuttavuuksia, hotellin luksuisuutta (!!!) sekä sydänalassa läikähteleviä oivalluksia. Kivasti minusta tuntuu myös siltä, että sain uusia kavereita. Mahtavuutta.

*"Minä rakastan sinua" yorubaksi

Vähän pyörimässä

Perjantaina juna kulki Helsinkiin. Kohtasin (aiemmin sovitusti) N:n rautatieasemalla ja lähdime yhdessä metroilemaan. Opin, että sen lipun voi ostaa puhelimella, ja se on silloin halvempi. Kätevää. Sörnäisten asemalla odottelimme hetkisen aikaa K:ta ja kipusimme sitten katutasoon. Ajelin elämäni ensimmäistä kertaa ratikalla. Jäimme Linnanmäen pysäkillä pois ja kipusimme vähän lisää.

Koska rahtasin mukanani viikonloppureissun tavaroita, oli ensiksi löydettävä säilytyslokerot. Kappas vaan, ne olivatkin heti portin jälkeen! Mutta kappas vaan, kenelläkään ei ollut sopivia kolikoita, joten alkoi rahanrikkomisoperaatio, joka vei minut ensiksi kuumakoirakioskille ja sitten narunvetokojulle. Kun vitonen oli rikottu pienemmäksi ja laukku tungettu lokeroon, alkoi Lintsin fiilistely.


Emme edes aikoneet käydä laitteissa kovin paljoa (seuralaiseni sanoivat olevansa herkkiä pyöritykselle, enkä ollut ihan vakuuttunut omasta kieputuskestävyydestänikään) joten jätimme rannekkeet suosiolla ostamatta ja sijoitimme pennosemme kahteen kertalippuun per tyttö. Laitteissa riekkumisen sijasta keskityimme katselemaan ihmisiä ja värejä, tuoksuttelemaan popcornin ja tervan tuoksua ja kuuntelemaan iloisen kesäpäivän ääniä.

Jossakin vaiheessa - karusellin kuvaamisen ja vesipullojen täyttämisen jälkeen - päätimme nauttia popcornista (tai ankkalinnalaisittain ja ilmeisesti myös linnanmäkeläisittäin paukkumaissista) hajuaistin lisäksi myös makunystyröillä. N halusi ostaa jättiannoksen, jotta sen rasian kanssa voisi ottaa kuvia. Ahdoimme itsemme täyteen poppareita, istuimme penkillä, juttelimme ja nauroimme. Joku ohikulkeva mies pyysi saada ottaa meistä kuvan. :oo


Käytimme ensimmäiset kertalippumme Hurjakurussa seilaamisen. Koska oli kovin kuuma päivä, oli ihan mukavaa mennä kastumaan kosken kuohuihin. :P Tosin kastuneet haaremihousut olivat aika inhat päällä. Onneksi "kesä kuivaa sen minkä kastelee". N käytti toisen lippunsa kummitusjunaan (joka ei kuulemma ollutkaan niin kovin tunari, vaikka voisi kuvitella), minä ja K jonotimme maailmanpyörään. Korkeanpaikankammoiselle maailmanpyörä on tarpeeksi hurja laite, oli aika jännää kun etenimme pikku hiljaa ylemmäs ja ylemmäs. Tosin en meinannut edes huomata, kun ensimmäistä kertaa lähdimme takaisin alaspäin. Vaikka ylhäällä hiukan jännittikin ja oli pakko pitää istumakopan keskisalosta kiinni, oli maailmanpyörän laelta hienot näkymät.


Lintsirupeaman jälkeen piipahdimme N:n kotona virkistäytymässä. Kysymys oli siis epätoivoisesta yrityksestä saada itsemme ihmisen näköisiksi. Illalla lähdimme takaisin kaupungille istuksimaan iltaa. Istuin vähän aikaa N:n kanssa, mutta lopulta tie vei toiseen seuraan tanssimaan. Shakiran, Rihannan sun muiden jälkeen olo oli aika uupunut, mutta kun illan päätteeksi ajelimme N:n kanssa (olimme sopineet lähtevämme yhdessä) bussilla kämpille ja kun oli aika painua pehkuihin, uupumuksesta huolimatta minulla oli kovin iloinen olo. ♥

Kesälomahuimentelua

Tosiaan, olen nyt lomaillut kotona vähän yli viikon. En ole kuitenkaan ollut tarkalleen fyysisesti kotona, vaan - kuten äiti sanoisi - huimennellut milloin missäkin.

Viime keskiviikon maltoin muistaakseni olla kotona. Katselin pikkuveljen kanssa elokuvia sen verran, mitä sähkökatkokset antoivat myöten. Kun sähköt olivat poissa, pelasimme Disney Monopolya kynttilän valossa. Oli ihan mukava sadepäivä.

Torstaina olikin sitten rumpupäivä ja -ilta, josta kerroin jo viime postauksessa. Rumpukeikan lisäksi oli kiva päästä Tampereelle katsastamaan siskon uusi kämppä ja olemaan siellä yökylässä. Perjantaipäivä kului veljen kanssa kaupungilla, kiertelimme kaupoissa ja lounastimme Mäkkärillä.

Kun veli palasi kotiin, minä odottelin poikaystävää asemalla. Viikonloppu kului telkkaria katsellessa, ruokaa tehdessä ja syödessä, kavereita tavatessa ja vain hengaillessa. Sunnuntaina kirkon jälkeen tulimme samalla junalla pois Tampereelta, minä jäin Toijalaan ja hän jatkoi Helsinkiin. Kotona oli vielä kakkukahvit, kun kummini tulivat iskän synttärikylään.

Maanantaina oli Ideapark-reissu. Veljen kanssa pyörittiin kaupoissa (en ostanut mitään, hei nyt kaikki rummut soikoon!) ja otettiin fanikuvia legoista rakennetun Indiana Jonesin kanssa. Murkinoimme kiinalaisessa ravintolassa kaikessa rauhassa.

Tiistaina pyöriskelin ahdistuksessani, kun en olisi enää kestänyt olla kotona. Jotenkin kaikki meteli tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta sietää, ja kaikki ihmiset kamalan ärsyttäviltä. Onneksi kuitenkin illalla oli luvassa yksi kiva juttu: Kävin Viialassa kyläilemässä kavereilla, joita olin nähnyt viimeksi melkein vuosi sitten. Juteltiin pari tuntia mehun ja keksien merkeissä. (:

Keskiviikkona vietiin veli uuteen kouluun ja käytiin samalla reissulla kirppiksellä. Meinasin ostaa joitan elokuvia ja yhden huivin, mutta en sitten jaksanutkaan. Iltapäivällä oli parturiaika. Oli ihana istahtaa pitkästä aikaa (eheh viime kerrasta on melkein kaksi vuotta) käsittelyyn ja jutella hetkinen Posityyhtystä muistuttavan kivulin kampaajan kanssa. Jätin yli puolet hiuspehkostani parturin lattialle, ja vaikka hiuksista tuli lyhyemmät kuin ollin suunnitellut, pidän lopputuloksesta kovasti. (:

Tänään olin treffeillä ystävän kanssa. Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan, kävimme limsalla ja jauhelihaletulla suloisen söpöisessä kahvilassa. Vanhassa puutalossa myytiin kahvilajuttujen lisäksi kaikkea veikeää ja kaunista huulipunien näköisistä kuulakärkikynistä korkokenkäkakkulapioihin. Kahvilassa istumisen jälkeen kävimme makeistukussa (mukaan tarttui Kalev mustikka-, tiramisu- ja karpalosuklaata) ja vielä Laukeelassa jäätelöllä. Tykkäsin meidän kesätreffeistämme. (:

Nyt menen kääräisemään veljen kanssa nakkipiiloja uuniin, ja huomenna junailen vielä vähän etelämpään. Pitää muistaa laittaa kameran akku latautumaan.

Yhden yön viha-rakkaus -suhde

Tiistaina junailin Oulusta etelähköön. Tulin pitkästä aikaa kotiinkotiin, olin siitä aika onnellinen. Kovin pitkään en kuitenkaan kotinurkissa pysynyt, vaan torstaina oli jo menoa. Lähdettiin veljen ja siskon kanssa Ratinan stadionille rumpuharkkoihin. Olin kovin innoissani, sillä edellisestä kunnon rummutuksesta (kesällä sain sentään jonkin verran djembeiltyä leireillä) oli jo aikaa.

Innostus kuitenkin laantui pian: Paikalla oli vain muutama hyvä soittaja, joten oli pulaa niistä tyypeistä, jotka voisivat soittaa perusrytmin rinnalle ehkä-vähän-vaativampia keppijuttuja. Koska minä olen ilmeisesti kai ihan hyvä, minulle iskettiin keppi käteen. Normaalisti olisin ollut mielissäni moisesta kunniasta, mutta tällä kertaa extra-rytmien soittaminen tuntui melkoisen tuskalliselta. En ollut ennen edes kokeillut niitä, ja sen hetkisessä väsyneessä mielentilassa en vain millään saanut niistä kiinni. Joten jouduin loppujen lopuksi soittamaan keppijuttujen hieman riisuttuja versioita.

Aika ristiriitaista. Olin NIIIIN ärsyyntynyt siitä, että olen muka "hyvien soittajien kastissa", että osaan soittaa jotain muutakin kuin sitä peruspaukuttelua. Toisaalta en sitten olekaan riittävän hyvä, vaan joudun soittamaan keppisysteemien helpotettuja versioita. Tylsistyn perusrytmeissä, mutta en kuitenkaan osaa vaativampia. ://// Jotenkin sain sitten soitettua niitä Paulalle-helpotettuja-keppi-juttuja turhautumisen itku kurkussa. Oloani ei myöskään yhtään helpottanut se, että rumpuope ei ollut kovin tyytyväinen ryhmän suoritukseen, ja minusta tuntui että kaikki tyytymättömyys kohdistui minuun. Lähinnä tuntui siltä, että pitäisi vaihtaa harrastusta.

Ei mitkään huipputreenit siis. Niiden pohjalta oli määrä astua Tapahtumien yön esiintymislavalle ja vetää hyvä keikka. Automatka esiintymispaikalle oli ahdistava. Nimittäin se-hyvä-rummuttaja-joka-yleensä-soittaa-keppijutut-mutta-kuka-ei-ollut-harkoissa oli tulossa myös keikalle, joten minun ei tarvitsisikaan koittaa räpeltää extra-rytmejä. Toki se oli tavallaan helpotus, mutta. Siinä vaiheessa minusta tuntui, että en muista enää perusjuttujakaan, koska en ole soittanut niitä pitkään aikaan.

Jokin keikanodotteluhölmöilyssä sai mieleni kuitenkin paremmaksi, ja kun astuimme lavalle ja aloimme ensimmäisen biisin, minut valtasi tosi hyvä keikkafiilis. Ne vanhat tutut perusrymit löytyivät selkäytimestä, eikä keikalla päässyt pitkästymään, kun viihdytti itseään soittamisen lisäksi tanssijoiden ja yleisön katselemisella. Yleisökin näytti nauttivan esityksestämme, sen takia hymyilin varmaan ihan koko ajan. Kanssamme esiintyneet tulitaiteilijat olivat upeita ja itämainen tanssi sopi afrikkalaisiin rytmeihin ihanasti. Rakastin Tapahtumien yön keikkaa, ja muistin että rakastan myös rytmiä. ♥

(kuva tosiaan viime vuodelta)

Juuma-viikko numero kaksi

Leirifiiliksiä puhelimen kamerasta.

Nyt en jaksa kirjoittaa (koska netti hidasteli niin kauan kuvien kanssa, ja koska on leiriväsy) muuta kuin sen, että oli jännää, kun mun hartauteen tuli poro.

♥