Leirisyksyn startti

Tämän vuoden leirikesä on jo taaksejäänyttä elämää, mutta sen jatkoksi on kovaa vauhtia syntymässä kiva leirisyksy. Se lähti käyntiin viime viikonloppuna Toukolassa, kun oli Akaan seurakunnan ensimmäinen nuorten aikuisten leiri. Minäkin olin mukana hyörimässä, ja ah-miten-ihanaa, pelkästään leiriläisenä!

Olen monesti haaveillut, että pääsisin leirille vain leireilemään, ilman mitään työvelvoitteita. Viimeksi olen ollut ihan vaan leiriläisenä kerhonohjaajakurssilla, jonka kävin muistaakseni lukion ekalla. Sen jälkeen olen ollut ohjaajana (kesätyöläisenä tai viranhaltijana) tai isosena, eli on pitänyt olla kartalla siitä, mitä tapahtuu milloinkin. Mutta nyt ei tarvinnut.

Oli hauskaa, kun ei tarvinnut muistaa ohjelmaa kovin pitkälle eteenpäin, riitti kun kävi vilkaisemassa seinälle kiinnitettyä lappusta silloin tällöin. Ei tarvinnut valmistella mitään seuraavaksi tapahtuvaa, vaan sai vaan tulla paikalle. Ei tarvinnut huudella ketään yhteiseen ohjelmaan, vaan sai vaan seurata porukkaa. :D Oli siis aika rentoa meininkiä.

Yksi parhaista jutuista leirillä oli mukavat jälleennäkemiset. Leirillä oli monia tyyppejä, joiden kanssa olen ollut ennenkin leirillä, ja muutamia tyyppejä jotka ovat olleet kanssani samassa koulussa. Vapaa-aikana muisteltiinkin paljon koulu- ja leirijuttuja ja puhuttiin yhteisten tuttujen kuulumisista. Kivaa.

Ohjelmakin oli mukavaa, ja sitä ja vapaa-aikaa oli sopivassa suhteessa. Leireily sujui leppoisasti olympiakilpaillen, kanooteilla meloen ja muuten vain hengaillen. Vapaa-ajallakin koko porukka (11 tyyppiä, aika pieni leiri) oli yhdessä, pelattiin UNOa, ihmissusipeliä ja muuta. Saunan jälkeen (kävin uimassa vielä, huu!) oli iltaohjelma, jossa leikittiin Bumtsibumia, suohon laulantaa ja ninjaa. Ninjasta tuli yksi lempparileikeistäni, vaikka toinen ninjakäteni vähän vaurioituikin.

Lauantain (leiri kesti vain la-su) iltaohjelman jälkeen meillä oli ehtoollishetki aittakirkossa. Se oli simppeli, rauhallinen ja kaunis. Oli hyvä olla ja hengitellä, kuulostella vaan rauhaa ja hiljaisuutta. ♥

Kaiken kaikkiaan tämä syksyn ensimmäinen leiri oli vallan ihana. Kalenterissa on tälle vuodelle vielä ainakin kaksi leiriä, ja varmasti niistäkin tulee hyviä. Vaikka olenkin niissä ohjaajana. :D

EDIT: eikun hei, huijasin vahingossa! Pidettiinhän meille Diakin ekana syksynä joku leirin tapainen, kun meidän koko luokka yöpyi yhden yön jossakin leiripaikassa. (kamala, en edes muista, mikä sen paikan nimi oli!) Toisena syksynä leireiltiin Partaharjulla, kun opiskeltiin leirin pitämiseen liittyviä asioita. Mutta onhan noistakin leireistä vierähtänyt jo jonkin aikaa, eli olin silti leiriläisenä PITKÄSTÄ AIKAA. (:

La-su -asu

Minullahan oli se vaatteidenshoppailulakko, jonka aloitin alkuvuodesta. Se onkin mennyt ihan hyvin - jopa ilman suurempia shoppailumielitekoja - mutta viikko sitten lauantaina vähän repsahdin. Lähdin siis ♥:n kanssa Ideaparkkiin aikomuksenani ostaa alesta jotkut talvikengät ensi talvea varten. Kenkiä ei löytynyt, mutta jotakin muuta tarttui mukaan.

New Yorkerilla näin alle viisi euroa maksavia boleroita. Olen usein tuskaillut sellaisen puuttumista, joten nyt oli tartuttava tilaisuuteen ja ostettava itselle sellainen, jos vain kokoja löytyy. Löytyi, ja päädyinkin sitten ostamaan yhden punaisen (2,95 €) ja kaksi mustaa (4,95 €/kpl) hihatinta.

Bolerot olivat siis ihan sallittuja repsahduksia, mutta lipsuin lakostani toisen kerran KappAhlissa. Siellä oli alejutut vielä puoleen hintaan, ja kaikkihan sen nyt arvaavat, mikä yhtälön "Paula+KappAhlin vaatteet+alen ale" tuloksena on...

Ostin itselleni paidan. ♥ kyllä jotain marmatti, että miksi minä katselen ja ostan aina samanlaisia vaatteita, mutta eipä minulla tälläista paitaa ennestään ollut. Valkoinen hippipaita pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön nyt lauantaina, kun työkalenterissa luki että isoskoulutus.

Isoskoulutuksessa oli vain yksi koulutettava, mutta ilta oli silti ihan leppoisa. Yhden kanssa ei tosin mennyt niin kauan aikaa, kuin ryhmän kanssa olisi mennyt, joten pääsin töistä aiemmin kotiin. Teki vähän mieli lähteä ajelemaan jonnekin, mutta päätin kuitenkin mennä majapaikkaani, kotikotiin.

Olin kotonakotona yötä, sillä sunnuntaina minulla oli yksi meno Viialassa. Sitä ennen nukuin makeasti pitkään, hain veljen Toijalasta kotiin ja olin vaan. Illalla köröttelin Viialan kirkolle, jossa oli majataloilta. Se on "entisten nuorten" ilta, johon kuuluu aina puhetta ja musiikkia, yhdessäoloa ja iltapalastusta. Tällä kertaa majataloillan musiikkivieraana oli Olli Helenius, jota halusin mennä katsomaan/kuuntelemaan.

Ilta oli kyllä ihana. Oli kivaa istuskella kirkonpenkissä yksin (kun oli niin kivat vaatteetkin, samat kuin edellisenä iltana! :P ) ja hengitellä hiljaista tunnelmaa. Ollin biisit veivät mielen 2009 syksyyn, jolloin olin harjoittelussa Tampereella. Silloin tapasin hienoja tyyppejä, koin hienoja hetkiä ja kuulin Ollin musiikkia ensimmäistä kertaa. Silloin ostin MNF:stä Ollin levyn, ja eilen kävin pyytämässä siihen nimmarin. (:

Hiljaisuuden ja rauhallisuuden vastapainoksi majataloillassa oli kivaa, kun näki tuttuja ja sai jutella. Kahvikupin ääressä tai muuten vain. Olin kyllä tosi hyvällä tuulella, kun lähdin illalla ajelemaan kotiin päin. Auringonlaskukin oli niin kaunis. ♥

Sosiaalisuusvajetta hoitamassa

Eilen elin äärirajoilla. Vaikka minulla ei ole yleensä ongelmia viettää aikaa yksin, huomasin että jopa minä alan jossakin pisteessä kärsiä sosiaalisuusvajauksesta. Eilen menin suunnilleen seiniä pitkin tässä pikku luukussani ja kaipasin kipeästi seuraa.

Onneksi S palasi leiriltä kaupunkiin. Sain houkuteltua (no ei kai siihen kauheasti houkuttelua tarvittu) hänet lähtemään syömään jonnekin. S:n kämppis T lähti myös mukaan, suuntasimme kohti bosnialaista grilliä. S oli syönyt siellä aiemminkin ja suositteli sitä nyt meille.

Tilasin jotakin, jonka nimeä en osannut lausua. Listassa oli kyllä lausumisohje, mutta päädyin silti osoittamaan juntisti sormella. "Ottaisin ton". Ja Muumi-limpparin. :P Kun annokset tuotiin neniemme eteen, mietimme miten mahtaisimme jaksaa syödä ne. Olivat nimittäin aikamoisen kookkaat.

Minun lautasellani (kamera oli kyllä mukana, mutta en hoksannut ottaa kuvaa tarpeeksi ajoissa) oli uunituoretta bosnialaista leipää, jonka sisuksista löytyi mausteisia jauhelihapuikkoja, salaattia, sipulia ja smetanaa. Ruokalistassa mainittiin myös chili, mutta sitä taisi olla aika vähän, sillä ruoka ei minusta ollut kovin tulista. Hmm ja täytyy kyllä ikävä kyllä sanoa, että en hirveästi pitänyt tästä uudesta ruokaelämyksestä. Jauhelihajutut olivat ihan hyvänmakuisia, mutta kamalan tiiviitä, joten niitä oli ikävä pureskella (etenkin kun omistaa ns. "nysähampaat"). Muuten ruoka ei maistunut juuri miltään. Kovin sipulinen ja smetanainen olo oli ruokailun jälkeen. Olisin siis ehkä kaivannut mausteisempaa makuelämystä. :c

Ruoan jälkeen kävimme kaupoissa. Mukaani tarttui uudet aurinkolasit, ihana huivi ja bokserit. Kaikki vain kolme euroa/kappale!

Sallin itseni ostaa uudet arskat sillä perusteella, että olen KYLLÄSTYNYT siihen, että vanhojen hiukkasen rikkioleva sanka jää aina hiuksiin kiinni, kun ne ottaa pois päästä. Ja koska ne uudemmat olivatkin vähän ärsyttävät (="huonot").

Uusissa laseissa ei ole turhan prameaa blingblingiä, mutta niissä on kivan söpö pikku yksityiskohta saranassa. (KappAhl)

Ja huiveja vaan ei ole koskaan liikaa, eihän? ^^* (H&M)

Tykkään uuden huivini väristä (suunnittelin sen sopivan erityisesti nahkatakkini kanssa). se on jotenkin kesäisen syksyinen. Ja rakastan noita kiiltävähköstä langasta solmittuja hapsuja! Ihanat. Hahah kun taapersin kassalle huivi kätösissäni, S kertoi T:n juuri ihastelleen samaista asustetta. :o Ostin sitten T:n huivin?

Shoppailun päätteeksi (jalkani olivat aika tööt, koska olin lähhtenyt liikkeelle ballerinoissa joissa on pohjaa vain nimeksi) kävimme vielä ihanassa kahvilassa jälkiruokailemassa. Minun tarjottimellani nökötti dallaspulla ja kookosmakusiiirapilla maustettu jäälatte. Oli ihana mielenterveydenpelastamisiltapäivä kera tyttöjen. ♥

ihania ilman sen suurempaa logiikkaa

"Ja sataman valot olivat vihreät
sen, jossa me istuimme iltaa kerran
jotka nauroimme ja olimme hiljaa" (syksy 2008)

Mutta viime tapaamiskerralla huomasin, että valot olivat enimmäkseen punaisia. Eikä kyse oikeasti ollut satamasta. Vedellinen tunnelma ja ympäristö kyllä oli, kun istuin ystävän kanssa kosken rannalla olevassa ravintolassa syömässä. Vaihtamassa kuulumisia ja hengähtämässä työviikon keskellä.

Noissa tapaamisissa (mikälieateriatreffeillä sataman valojen kera tai ilman) on ainakin kahdenlaista äänimaisemaa. Toisaalta puhun niin paljon, että ruokani ehtii jäähtyä (viimeksi lautaselle jäi keko kylmää spagettia), toisaalta välillä on hetkiä, joina vain tuijotamme jotakin ja kuuntelemme toistemme hiljaisuutta. Eivätkä ne hetket haittaa. Ne hiljaisuudet eivät ole kiusallisia, vaan turvallisia.

Rakkautta.

Viime perjantaina leijuin. Nostattava voima koostui
U) siskon kanssa hölmöilyn tuloksena syntyneestä nauruenergiasta
D) soittajaporukan näkemisestä, kun viime kerrasta oli jo aika paljon aikaa
O) Oke + Celense + Kakilambe (soittamisesta ja laulamisesta)
K) vastuullisesta tehtävästä, kun minulle ja sikolle annettiin soitettavaksi kellot
A) yleisön heittäytymisestä ja esiintyjien hymystä ja hehkusta

Oli siis keikka ja kaava oli U+D+O+K+A = ettei malttanu mennä nukkuun heti kotiin tultua.

Ja sunnuntaina kirkossa messu. Olin bändissä, soitin: djembe, rytmimuna aka munamaraca (kun maracas on siis monikko), rain stick ja tamburiini. Ja lauloin. Ja lauloin yksinkin, kuolleiden kiitoksena Varjoista maan. Se oli kivaa. Vaikka siis lauloinkin kaikissa muissa biiseissä myös, ei se tietenkään ollut sama kuin yksin laulaminen. Kuolleiden kiitoksessa oli vain minä ja kitara, ja kun lauloin mikkiin, tuntui että ääni kipusi sinne ylös asti, jossa kattoon maalatut kukkaset olivat somasti omilla paikoillaan.

Ja kirkon ikkunoista tuli syksyn hämärä.