My Joy Has Come

Lauantaina oli vielä erityistä ohjelmaa. Iltapäivällä oli määrä mennä Hyvinkäälle Martin seurakuntatalolle seuraamaan, kun Tarun ja Femin vauveli saisi nimen. Aamupäivä meni verkkaisesti pakkaillessa, valmistautumisessa ja aamupalastaessa, ja kun kello alkoi näyttää kahta, käynnistimme auton moottorin ja käännettiin nokka kohti Hyvinkäätä.

Vaikka lähdettiin majapaikasta ihan hyvissä ajoin, onnistuttiin silti myöhästymään tilaisuuden alusta. Ensin piti kääntyä takaisin, kun ♥ huomasi unohtaneensa edellisenä päivänä ostamansa kalat pakkaseen. Kun kalat oli haettu, pysähdyttiin vielä tankkaamaan, koska matkan varrella oli halpaa bensaa. Hmph. INHOAN myöhästymistä, mutta niin vain jouduimme luikkimaan kirkkosaliin toimituksen ollessa jo käynnissä. :/

Emme sentään missanneet varsinaista h-hetkeä. Tai no ♥ missasi, koska hän menikin keittiöön huolehtimaan vuohen kappaleista tai ties mistä. Minä sen sijaan seurasin toimitustan (en olekaan ollut isona ristiäisissä!) ja sain olla todistamassa, kun pikkuinen ihminen sai nimekseen Ayomide Markus Francis.

Poitsun ensimmäinen nimi on yoruban kielinen. Ayo tarkoittaa iloa, mi "minun" ja de tarkoittaa tulemista. Pojan etunimi on suomeksi käännettynä siis suunnilleen "minun iloni on tullut". Kivaa, että nimirimpsussa on mukana myös suomalainen nimi, vaikka kutsumanimi onkin sitten tuo Ayo.

Päivänsankari oli koko juhlien ajan vallan rauhallinen, veteli vain sikeitä vaikka ympärillä kuhisi. Nukkuvan pojan ympärillä jutteli ehkä kolmisen kymmentä (olen tosi huono arvioimaan ihmisjoukkojen kokoa!) vierasta, sekä suomalaista että afrikkalaista porukkaa.

Tarjottavatkin olivat peräisin kahdesta eri kulttuurista. Toisaalta pöydässä oli riisiä, kanaa ja vuohen lihaa (illan mittaan äijät löysivät lautasilleen myös mannaa ja jotakin kastiketta), toisaalta perinteistä suomalaista kastettavaa. Tällä kertaa jätin afrikkalaiset pöperöt väliin, sillä olin haaveillut aiemmin päivällä juhlissa mahdollisesti tarjottavista voileipäkakuista. :P

Olin siis toivonut, että Taru tarjoaisi voileipäkakkua. Ja pöydässä olikin kahta laatua, kinkullista ja lohellista. Kylkeen vielä karjalanpiirakka. Olin suolaisista tarjottavista jo aika täynnä, mutta jatkoin silti makeiden pariin. Kahvin kanssa oli tarjolla kakkuöveri. :D Lastasin lautaselle kaikkia kolmea kakkua, eli kinuskia, Sacheria ja jotakin vaahtoista sitruunatorttua. Tuon satsin tuhoamisen jälkeen olo oli hiukan pinkeä. Eh. :D

Olisin halunnut kivasta illasta muistoksi jonkun yhteiskuvan ♥:n kanssa, kerrankin kun molemmat olivat laittautuneet. Kuva jäi kuitenkin vain haaveeksi, koska a) ♥ huimenteli missä milloinkin ja b) pippaloiden päätteeksi löysin itseni keittiöapulaisena, minkä jälkeen olo oli liian hikinen ja tiskivetinen kuvissa poseeraamiseen. Asukuvat otettiin kotona, kun hikisyys ja tiskisyys oli automatkan aikana vähän laskenut.

kuvauspaikka - varastoa muistuttava huoneeni
tunikamekkojuttu - KappAhl
housut - Cellbes
puntit - huonosti
kengät - Fafala

(ihan kiva jos tietsikalla olisi kuviin liittyvää ohjelmaa, muutakin kuin esikatselu ja Paint)

Hyvinkäältä ajeltiin siis meille kotiinkotiin, kannettiin kalat pakastimeen ja käytiin saunassa. ♥ lähti kotiinsa sunnuntaiaamuna, ja minulla oli jotakin valmisteltavaa...