sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Just hanging here

Eilen olin lähdössä muutaman koulukaverin kanssa laulamaan karaokea. Olin aika innoissani, koska en ollut pitkään aikaan käynyt laulamassa. Minulla oli myös sellainen olo, että olisi hauska laittautua, kun kerran on pitkästa aikaa lähdössä liikenteeseen. Kävi kuitenkin niin, että kokeilin kahdeksaa eri asua, joista mikään ei tuntunut tarpeeksi kivalta ja mukavalta. Kahdeksan epäsopivan asun jälkeen päädyin farkkuihin ja paitaan.


farkut - Anttila
paita - Lindex
huivi - Seppälä
(villatakki - kaverin vanha)

Laittautumisinto siis karahti vähän kiville. Eikä baarireissukaan ollut kovin kummoinen. Joo, oli kyllä kivaa laulaa paljon (Piste, Eeva, Ei se mennyt niin, Pariiseja, Rakkauden haudalla) ja oppia uusi peli (Rummy), mutta jotenkin oli vähän lattea fiilis itsellä. Kovin kauaa emme baarissa viihtyneetään, vaan Hesellä käymisen jälkeen olin kämpillä jo ennen kahta.

Tänään olenkin sitten viettänyt krapulapäivää ilman krapulaa. Onnekseni en ole koskaan joutunut kokemaan krapulaa, mutta kuvittelisin elon sen kourissa olevan tälläista: Pitkään nukkumista, yöpuvussa lojumista, elokuvan katsomista ja ajan hitautta. Nousin tänään vasta kahdelta, enkä jaksanut olla kauaa jalkeilla, vaan tulin takaisin sänkyyn ja katsoin elokuvan. Vuorossa oli Colin Firthin ja Scarlett Johanssonin tähdittämä Tyttö ja helmikorvakoru, jota en ollut ennen nähnyt. Pidin siitä kovasti, vaikka olisin suonut sen olevan pidempi. Vaikka toisaalta - ehkä oli hyvä, että jäi sellainen olo, että olisi halunnut katsela pidempään. Liian pitkältä tuntuva elokuva ei ole koskaan kiva.

Elokuvan jälkeen pakotin itseni vaihtamaan vaatteet ja ottamaan esille erään koulutehtävän, jota kokoonnumme huomenna ryhmän kanssa tekemään. Torstaina sovimme, että jokainen kirjoittaa omasta osa-alueestaan maanantain kookontumiseen mennessä, enkä ollut vielä tehnyt elettäkään tehtävän eteen. Tai no yhden eleen kyllä; joku päivä avasin lähdekirjan, mutta laitoin sen pois kun tuli jotain kivempaa tekemistä.

Syöminen meinasi unohtua tältä päivältä. Loppujen lopuksi kello oli jo kahdeksan, kun huomasin vatsani kurnivan. Koska ei todellakaan ollut mikään suuri ruoanlaittoinspiraatio valloillaan, päädyin tekemään ruokaa sillä kaavalla, jota olen nyt tosi usein käyttänyt: Pilko sipulia, piasta jotain, sekoita makaroniin. Tällä kertaa tosin käytin riisiä, kun tuntui että makaroni tulee korvista ulos.


Omenasoijacurry
1 pieni sipuli
1 omena
n. 1 dl tummaa soijarouhetta liotettuna
1 rkl currymausteseosta
suolaa
öljyä
ruokakermaa
keitettyä riisiä

Ruokaa tehdessä kyllä huomasi, että aivot eivät tänään ole kaikkein skarpeimmat. Onnistuin hulauttamaan riisin keitinveteen suolaa melko ruhtinaallisesti, mutta onneksi en ollut vielä lisännyt pannulla sihisevään sipuli-omena-soijarouhe-sekoitukseen suolaa. Kun riisin sitten sekoitti muihin aineisiin, ruoasta ei tullutkaan ylisuolaista. Jälleen kerran pilko, paista, sekoita -kaava toimi ja sain syödä hyvää ruokaa. (:

Ei kommentteja: