torstai 13. elokuuta 2009

Minä pidän kirjoittamisesta.

Pidän runojen kirjoittamisesta. Rakastan sitä, että sanat - jotka ovat kaikkien yhteisiä, kaikille samat - saa kirjoittaa ihan omaan järjestykseen. Omaan järjestykseen niin, että niistä tulee hetkiä, kuvia tai muistoja. Pidän siitä, että runoja voi kirjoittaa luentojen lomassa muistiinpanojen reunaan tai kaupan kassajonossa puhelimen muistiin. Joskus on varattava aikaa, keskityttävä vain runoilemiseen.

Pidän tekstiviestien kirjoittamisesta. Tekstiviestit ovat käteviä, sillä ne tavoittavat silloinkin, kun ei voi puhua puhelimessa. Viesti on kätevä pakokeino, kun ei uskalla tai osaa soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Ehkä puhelimessapuhumiskammo on naurettavaa, mutta se on yksi minun naurettavuuksistani. Tekstiviestit ovat kuitenkin myös väylä toteuttaa omaa luonnettaan: Vaikka en uskallakaan soittaa, kiinnostaa minua tietää, mitä tutuille ja ystäville kuuluu. Silloin voi näpytellä viestin.

Pidän päiväkirjan kirjoittamisesta. Rakastan sitä, että vihon tai muistikirjan kansien väliin saa talletettua omia ajatuksiaan, tunteitaan, pelkojaan, haaveitaan. Omaa elämäänsä. On ihanaa, kun saa ostaa uuden päiväkirjan ja kirjoittaa ensimmäiset rivit puhtaille sivuille. Viikkojen ja kuukausien kuluessa sivut muuttuvat valloittavasti rapiseviksi, kun ne täyttyvät sanoista. Niistä kaikille yhteisistä, mutta silti omista.

Pidän kirjeiden kirjoittamisesta. Kirjettä kirjoittaessa paperille tapahtuu sama ilmiö, kuin päiväkirjalle. Paperi alkaa rapista ja se täyttyy omista ajatuksista, kuulumisista, haaveista ja sen sellaisesta. Kirjeessä on myös se ulottuvuus, mikä tekstiviestissäkin; voi kysyä, mitä toiselle ihmiselle kuuluu. Kirjeitä on myös ihana saada ja totta vie rakastan kirjeiden kirjoittamista paljon enemmän kuin tekstiviestejä.

Pidän blogia. Tykkään siitä, että suomen kielessä preesens tarkoittaa sekä nykyistä että tulevaa. Aikeenani on siis kirjoittaa tännekin, vaikka edellinen blogini lopahtikin. Pidin silti siitäkin.

3 kommenttia:

iitu kirjoitti...

Kirjottaminen on yleensä hyvä juttu, paitsi välillä tuntuu ettei osaa. Esimerkiks nyt musta tuntuu siltä. Mua itkettää. Mutta sekin on ehkä ihan hyvä juttu. Mut jos olis naamakirja nii tähän alle tulis vaan että 'tykkää' !

Paola kirjoitti...

niinpä. ja hauskaa että säkin laitoit ton "jos olis naamakirja", koska mäkin usein käytän sitä. hullua, että naamakirjasta on tullu sellanen JUTTU. että muitakin juttuja ajattelee sen kautta. *halausetteiitkettäis*

iitu kirjoitti...

:)