Omaa etsimässä

Krääsää

2012-01-27T14:31:00.008+02:00

Tällä viikolla on oli tarkoitus pakata muuttoa varten. Eilen sain vihdoinkin ryhdyttyä toimeen, ja se olikin sitten yhtä kamalaa kuin aina ennenkin. Pakkaaminen on inhaa, ja tällä kertaa minua ahdisti jostakin syystä erityisen paljon. Kauhistutti, kun vaatteita on edelleen aivan hirvittävä määrä, enkä oikein tiedä, mitä tavaroita pakkaisin nyt mukaani. Koska uusi kämppä on sen verran lähellä, kaikkea roinaa ei tarvitse välttämättä viedä sinne kerralla. Onneksi. Selvisin kuitenkin ihan hyvin vaatteiden pakkaamisesta, ja sain jopa eroteltua pari kassillista UFFin laatikkoon vietävää tavaraa.

Alkuviikosta Posti sitä paitsi ilahdutti minua paketillisella lisä-krääsää. Olin voittanut Facebookissa Magners-siiderimerkin arvonnan, ja plakinto saapui maanantaina. Ihan kunnon kokoinen laatikko sieltä tuli, ja olikin jännää, mitä se sisältäisi.

Palkinnot olivat onneksi ihan käytännöllisiä tavaroita:

Viime aikoina olen joutunut monesti nukkumaan lisäpeiton kanssa, kun pakkanen on pyrkinyt sisälle asti. Olen yleensä käyttänyt tavallisen peiton alla fleecehuopaa, ja olikin kiva, että paketista purkautui uusi peitto. Minulla on ennestään ylioppilaslahjaksi saatu ruusupeitto ja vielä avaamaton koukerokuviopeitto, mutta eipä fleecehuopia voi koskaan olla liikaa? Ajattelin joka tapauksessa laittaa yhden peiton sitten sohvan nojalle käytettäväksi, ja tämä simppeli musta viltti sopii varmasti kivasti siihen.

Toinen hyödykäs tavara oli parin gigan muistitikku. Olinkin juuri vähän aikaa sitten pudistellut päätäni sille, että ♥:lla ei ole opinnäytetyötään missään muualla, kuin hänen koneellaan. Pitää siis kipin kapin antaa tämä tikku hänelle, jotta hän saa työnsä turvaan!

Seuraava palkintotavara oli ehkä vähän epämääräinen, mutta ihan ok-kiva. Nimittäin lasiset tuikkukipot (2 kpl) ovat kyllä simppeliydessään ihan kivan näköiset, mutta niinköhän haluan polttaa kynttilöitä joissakin siideri-kipoissa. Merkki ei ole onneksi kovin näkyvä, joten luulisin että homma hoituu ihan sillä, että jos näitä joskus käyttelen, käännän vain kuvion seinään päin. Näitä en kuitenkaan ajatellut ottaa mukaani ihan tässä kiirellisimpien tavaroiden muuttamiskerralla. :D

Oli paketissa sitten jotakin vähän oudompaakin. Koko palkinto oli kerätty tämän pytyn sisään, ja koko komeus kääritty kuplamuoviin. Olikin aika pohdinnat, kun yritin arvata avaamisvaiheessa, mikä paketista oikein kuoriutuukaan. Yksi arvaus oli cd-soitin, mutta se olikin tämmöinen pytty. Veikkaisin, että tämän on tarkoitus olla jonkinmoinen siidericooleri, mutta en ole ihan varma. Kovin hyödylliseltä tämä ei ainakaan vaikuttanut. Jollei sitä sitten pidä vaikka sipsikulhona.

Tai Star wars -kypäränä.

Ehkä kivoin palkinto oli liitetty klemmarilla saatekirjeeseen. Paketissa oli nimittäin myös kaksi elokuvalippua. En useinkaan raaski käydä leffassa, koska se on niin kallista, joten oli oikein mukava saada lahjaksi edes yksi elokuvakäynti. Tai kaksi, jos käyn yksin. ;)

Tänään olin (tällä erää) viimeistä päivää kerhotätinä, ja loppupäivän voisi kuluttaa vaikka pakkaamisen miettimisellä. Ajattelin, että voisin keräillä vielä joitakin tavaroita muottokuorman täytteeksi, ja huomenna kummisetä tuleekin auttamaan minua logistisessa puolessa. ♥ oli käynyt tänään hakemassa avaimet, hihii!

Taiteilua

2012-01-26T21:11:00.005+02:00

Kun tänään saatiin 4-5 -vuotiaiden kerhossa ristiäsijuttelut juteltua, oli taas tietenkin leikkimisten aika. Ovelasti ehdotin joillekin lapsille muovailemista, kun minua itseäni saattoi hiukan kutkutella muovailuvahojen käyttely. Ainakin Josefinin, Jussi-Matin ja Eveliinan kanssa sitten mälvättiin punaisen muovailuvahan kanssa, ja tehtiin kaikkia hienoja juttuja.

Minä muovasin jänön...

...nalleja ja Eero Aarnion pallotuolin...

...ja kakunkoristeita. Oli kivaa muovailla piiiitkästä aikaa. (Meidän omassa kerhossa oli silloin muinoin vihreää muovailuvahaa.)

Meillä oli omassa kerhossa myös sellaisia "piikkileegoja". Nyt pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan niillä rakentamista, kun leikin Miian ja Jussi-Matin kanssa. Jussi-Matti rakensi kissakirkon, ja minä sinne kissan. Siitä tuli ehkä vähän pelottava. Ja taitaa se näyttää vähän ketultakin.

Kerhotätinä

2012-01-23T17:20:00.007+02:00

Sijaistan tämän viikon seurakunnan yhtä lastenohjaajaa, eli olen töissä päiväkerhossa. Aika kivaa. Onneksi ei tarvitse pitää kerhoja yksin, sillä olin ollu viimeksi päiväkerhossa, kun itse olin kuusivuotias. Olen yhden toisen kerhotädin työparina, ja yhdessä sitten paimennamme 3 - 5 -vuotiaita ipanoita.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, menin seurikselle kahdeksan jälkeen. Ennen ensimmäistä kerhoa hoidettiin esittäytymiset ja paikkojen näyttämiset, ja taidettiin sen toisen kerhotädin (huu, melkoisen puhelias tapaus!) kanssa ehtiä puhumaan kaikkea epäolennaistakin. Kolmen vanhojen kerho alkoi yhdeksältä.

Kuulumispiirissä puheltiin lumiukoista ja 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelistä. Vähän aikaa lauleltiin (jotkut laulut olivat tuttuja omasta kerhosta, jotkut olivat uusia tuttavuuksia), ja sitten lapset pääsivät leikkimään.

Kerhossa oli kyllä vaikka kuinka paljon kaikkia kivoja leluja. Värikkäitä ja mielenkiintoisia. Kolmenvanhojen kerhossa auttelin ainakin palapelien teoissa, ompelin yhden pojan kanssa nallelle vaatteita (sellaisille puunalleille puuvaatteita puuneulalla) ja naputtelin Junon kanssa kuvioita korkkialustalle. Tässä minun taideteokseni:

Lapset söivät eväänsä omien kerhojensa aikana, tädit evästivät kerhojen välissä. Vein ensin verokorttini taloustoimistoon ja sitten höpötimme taas ummet ja lammet eväidemme ääressä. Khdeltatoista alkoi 4-5 -vuotiaiden ryhmä, ja taas puhuttiin lumiukoista ja Jeesuksen temppelireissusta.

Toinen kerho meni aika samalla lailla kuin ensimmäinenkin. Toisella kerralla tosin pelasin heppapeliä Benkun kanssa, Choco-peliä jonkun toisen kanssa, ja leikin barbeilla/sarvikuonoilla Joonan ja Veetin kanssa. Lopuksi mentiin vielä vähän ulos. Tai osa meistä meni. Toiset olivat liian hitaita pukemisissaan, että vanhemmat ehtivät jo tulla hakemaan, ennen kuin he pääsivät ulos asti.

Ai niin! Molemmissa kerhoissa oli tänään joku, jolla oli (ollut) synttärit. Ekassa kerhossa Venla tarjosi kaikille Muumi-keksejä. Venlan äiti oli hommannut toiseen kerhoon vähän jotakin muuta...

Ehkä astetta överimmät kerhotarjoilut! Kreemitäytteisten, kreemillä/kiivillä/suklaalla/ranskanpastillilla koristeltujen muffinssien lisäksi kerholaisille oli tarjolla pillimehut ja Jaffa-keksit. Muistaakseni omassa kerhoissa yleinen synttäritarjottava oli Carneval-keksit...

Huh, sitten vielä kurkistus asuuni ja olotilaani.

Yläosaksi nappautui aamulla Kämppiksen vanha tuplapaita, eli neuleliivi jonka alla näyttäisi olevan kauluspaita. Rillien kanssa paita näyttää aika tädiltä, joten koitin lieventää tätiyttä sivuponnarilla ja värikkäillä helmillä. Tykkäsin ihan. Housuina olivat lököfarkut ja kenkinä huija-crocsit.
Pään sisäinen olo on tällä hetkellä sama, miltä nuo naamakuvat näyttävät. Elikkä hirveen sumuinen. En saanut illalla unta (taisi jänskättää) ja valvoin myöhään, mutta silti piti nousta aikaisin. Nyt vähän väsyttäisi, mutta en enää kehtaa mennä pitkäkseni. Koitan sitten mennä aikaisin pehkuihin tänään. Huomenna taas kerhoilemaan! (:

Jäätyneet munat ja muita improvisaatiokeittiön juttuja

2012-01-20T21:35:00.003+02:00

Minulla oli aikomuksena kokeilla keskiviikkona juustokakun leipomista. Kävi kuitenkin niin, että majapaikkani jääkaappi oli melkoisen kylmä, joten kun leipomisen aika tuli, huomasin että ylähyllyllä olleet kananmunat olivat päässeet jäätymään. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa sulatella munia ja siirtää kokkausoperaatiota seuraavaan päivään.

Kun kaikki leivonta-aineet oli saatu otollisempiin lämpötiloihin, eilen oli vuorossa uusi yritys. Ohjenuorana minulla toimi Kotilieden sivuilta bongattu resepti. Muokkasin kakkuohjetta hiukkasen, mutta en niinkään ainesosiltaan, vaan lähinnä työtavoiltaan. Nimittäin satun majailemaan sellaisessa asunnossa, josta ei leivontavälineitä pahemmin löydy. Ei toki pidä yleistää, mutta afrikkalainen rakennustyömies (tai jotakin kivityötä se tekee?) mies ei varmaan hirveästi harrasta leivonnaisien loihtimista. On siis ihan ymmärrettävää, ettei taloudesta löydy esimerkiksi vispilää?

Mutta. Kerään tähän nyt vielä kaikille kiinnostuneille ohjeen, jonka mukaan loppujen lopuksi tein kakun.

Appelsiinijuustokakku, jossa himppusen vadelmaa ^^*

200 g kaurakeksejä
n. 75 g margariinia
200 g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Violaa)
200 g appelsiinituorejuustoa (myöskin Violaa)
suihkautus (n. 1 tl) vaniliinisokeria
2 dl sokeria
n. 2 rkl venhäjauhoja
1 dl kuohukermaa
3 munaa
pakastevadelmia

1. Jaa 300 g kaurakeksipaketillinen kolmeen yhtä suureen pinoon. Laita kaksi pinoa hedelmäpussiin ja jätä yksi pino odottamaan tulevia kahvihetkiä tms. Murskaa pussissa olevat keksit muusinuijalla (olin aika yllättynyt, että sellainen oli tarjolla!). Kannattaa ehkä suorittaa tuo murskaaminen niin, että pussi on vielä jonkun astian sisässä, sillä kaupan hedelmäpussi (eikä sitä paitsi pakastepussitkaan, joita normaalisti käyttäisin) ei ole kovin paksua tekoa. Kivempi sitten kaataa pussin läpi tulleet muruset sieltä astiasta, kun yrittää keräillä niitä pöydältä.

2. Sulata margariini. Kippaa keksinmurut sulan margariinin sekaan ja sekoittele.

3. Käy mielessäsi seuraava ajatusketju: "Reseptissä sanotaan, että irtopohjavuoka pitää vuorata leivinpaperilla. Ai kokonaan vai vaan se pohja? Eikö se vuoka ole periaatteessa tarttumaton? Onkohan sen leivinpaperin idea vaan helpottaa sen kakun poistamista vuoan pohjasta/suojata pohjaa kakkua leikatessa? Mitä jos vuoraan pelkän pohjan, ja margariinitan reunat? Ää, vuoraan vaan pohjan."

4. Leikkaa irtopohjavuoan kokoinen ympyrä leivinpaperista, ja laita paperiympyrä vuoan pohjalle. Painele keksi-rasva-seos pohjalle niin, että siitä tulee tiivis ja tasainen kerros.

5. Laita kulhoon tuorejuustot. Mittaa Koffin tuoppia käyttäen joukkoon sokeri. (Kaada sokeria ensin 5 desin merkin kohtaan asti, kaada sitten kulhoon, kunnes tuopissa on jäljellä 4 dl. Toista.) Sekoita aineet yhteen. Pidä kulhoa sylissäsi toivoen, että sylin lämpö saisi ainekset vähän notkistumaan, että sekoittamiseen käyttämäsi muovinen paistinlasta ei ainakaan katkeaisi.

6. Mittaa jauhot. Yritä mielessäsi suhteuttaa järjettömän iso lusikka mittasarjan ruokalusikkaan. Toivo, ettei jauhojen määrä tässä reseptissä ole niin tarkka. Sekoita jauhot juustojen joukkoon. Lisää munat yksitellen sekoittaen. (muista rikkoa munat ensin lasiin. varmuuden vuoksi, vaikka Martta-liiton nettisivuilla sanottiinkin, että jäätynyt muna ei ole pilalla.)

7. Kaada mutu-tuntumalla puolet kuohukermapurkillisesta Italian salaatti (tms) -rasiaan, ja ryhdy vaahdottamaan kermaa haarukalla. Kun kerma alkaa näyttää edes vähän vaahdolta, etkä enää jaksa vispata, lisää kerma muiden aineiden sekaan. Koska nuolijaa ei ole, kaavi enimmät kermat sormilla taikinakulhoon. (Tämän takia ennen leipomisen aloittamista pestään aina kädet!) Sekoittele kerma varovasti muun taikinan joukkoon.

8. Ripottele keksipohjan päälle hiukkasen vadelmia, suunnilleen kourallinen. Kaada juustomassa myös vuokaan. Kaavi taas sormilla, ettei kulhoon jää liikaa taikinaa. (Tämän takia leipoessa pestään kädet useampaan kertaan puuhan edetessä!) Nosta vuoka 175-asteiseen uuniin ja anna paistua siellä noin tunti.

En tainnut olla ihan tarpeeksi virkaintoinen uunipoliisi, kun kakun pinta pääsi tummumaan ehkä hiukan liikaa. Onneksi ei sentään kärvähtänyt, vaan maku oli silti tosi hyvä. Pitää tehdä tätä joskus toistekin (tosin ei heti huomenna, niin kuin ♥ ehdotti. -.- :P ), ja olla vähän tarkempana sen uunin kanssa.

Vaaleista

2012-01-12T15:43:00.010+02:00

Kävin tänään suorittamassa kansalaisvelvollisuuttani, eli rustaamassa numeron presidentin vaalien äänestyskuponkiin. Niistä vaaleista en osaa enkä oikein välitäkään sanoa sen enempää, vaan keskityn tässä postauksessa eräisiin toisiin vaaleihin.

M&M's Suomi on järkännyt mainostempauksekseen M&M's-vaalit, jotka ovat esillä ainakin Facebookin ihmeellisessä maailmassa. Sivuilla etsittiin jokin aikaa sitten kampanjapäälliköitä, joiden tehtävänä olisi kampanjoida valitsemansa ehdokkaan - eli M&M's värin - vaalikampanjassa. Minä äänestiin huvikseni lempiväriäni punaista, ja kappas vain, sähköpostiini tuli vähän sen jälkeen ilmoitus, että onnetar (tai kuka lienee) oli valinnut minut punasen karamellin kampanjapäälliköksi. Sähköpostissa kerrottiin, että saisin kampanjoimiseen tarvittavia välineitä postissa.

Tänään sain sitten haettua paketin postista. Se saapui viime viikolla, mutta olin Tampereella, enkä siis voinut hakea sitä aiemmin. Tänään olin hoitelemassa muitakin asioitani, niin käväisin samalla postissakin. Pakettikorttiani vastaan sain haltuuni jännittävän näköisen putkilon. En ennen ole saanut tämän muotoista postipakettia. :D (pienet huvit...)

Luonnollisesti vaalipaketista kuoriutui esiin makeisia. Vaalikampanjahan olisi ihan tyhjän puhumista, jos en tietäisi mitään ehdokkaastani. Nyt kun sain lähetyksessä pari pussia namusia, voin tehdä perusteellista tutkimusta ehdokkaani vahvuuksista, ja vertailla sitä muihin ehdolle asettuneisiin. Toki olen ennenkin maistellut M&M's-namusia, mutta oman ehdokkaani takana seisomisen vuoksi on hyvä kerrata, miltä kyseiset karamellit maistuvatkaan.

Myös vaatetuksen täytyy olla kohdallaan vaalikampanjoinnissa. Paketissa saapunut Vote for Red -t-paita on juuri sopiva pukine kääntämään huomion omaan ehdokkaaseeni. En uskaltanut vielä kokeilla paitaa itse, koska se on M-kokoa, enkä haluaisi venyttää sitä, jos (ja kun) se onkin liian pieni. Onneksi ♥ tykkää punaisista t-paidoista, niin hänkin varmaan osallistuu mielellään kampanjointiin. Jos paita olisi omaa kokoani, yhdistäisin sen ihan varmasti ihaniin saappaisiini, ja muodostaisin näin vuoden tyylikkäimmän ja eniten asennetta sisältävän asukokonaisuuden. :D

Mitä olisikaan vaalikampanja ilman lapsille jaettavia ilmapalloja? Paketissa oli mukana siis jokaisen ehdokkaan kuvalla varustettu ilmapallo...

...joista punainen ansaitsi tulla puhalletuksi. Harmi vain, etteivät lähettäneet mukana pullollista heliumia, eikä niitä sellaisia tikkuja, joihin vaali-ilmapallot yleensä kiinnitetään. Ilman tikkujakin punainen ilmapallo on varsin näyttävä, sillä sen sai puhallettua turvallisin mielin melko isoksi. Paitsi siis oikein maistuvana makeisena, punainen M&M's tunnetaan tätä nykyä myös vapun ihastuttajana!

Sokerina pohjalla postirullasta löytyi vielä M&M's Punaisen ikioma vaalijuliste. Se kehottaa näkemään vaaleissa punaista, ja vetää varmasti huomion puoleensa näyttävyydellään. Se sopisi oikein hyvin rivin jatkoksi tuonne kylille Paavojen ja muiden kanssa, mutta en tiedä tohtisinko käydä kiinnittämässä sitä julistekehikoihin vai en. Luultavasti se ei olisi ihan sallittua. Tosin M&M's Punainen tunnetaan vahvatahtoisena ja rohkeana, joten sellainen tempaus ei olisi siltä tavatonta.

Paketissa oli mukana myös saatekirje, jossa onnitellaan oikean valinnan tekemisestä ja kehotetaan kampanjoimaan kertomalla ihmisille M&M's Punaisesta. Tällä hetkellä onkin mietintämyssyssä, että mille päivälle järjestäisin torille perinteisenoloisen vaalitempauksen. Sillä vaalit ilman soppatykkiä ja siivutettua pullapitkoa ovat kuin M&M's ilman pähkinää.

Ps. ehdokkaani karkkivaaleissa ei ole verrannollinen poliittisen vakaumukseni kanssa, vaan edustaa puhtaasti väriopillisia mieltymyksiäni. ;)

Mööpeleitä metsästän

2012-01-11T18:14:00.029+02:00

...tahdon saada sopivat-kivat-ei-liian-kalliit-siistit. Huh. Eli käynnissä yrittää olla Operaatio Huonekalujen Hankkiminen. Minulla tai ♥:lla ei kummallakaan ole oikein mitään mööpeleitä, jollei sitten haluta nukkua omassakin kämpässä minun 80 senttiä leveässä sängyssäni. Sanoisin että kiitos ei.

Eilen koluttiin huonekalukauppoja ja kirpputoreja miltei koko päivä (oltiin liikkeellä kymmenestä neljään), eikä saaliiksi jäänyt muuta kuin armoton väsy. Nukuttiin molemmat kolmen tunnin päikkärit, kun tultiin kämpille. Askossa ja Iskussa hinnat eivät tehneet muuta kuin pyörryttäneet, kirpputoreilla oli aika laiha tarjonta. Tai sitten kaikki tarjolla olevat yksilöt saivat aikaan kuvotusta. Luultavasti loppujen lopuksi käännymme Jyskin puoleen, ennen kuin alet loppuvat. Mutta mitä meidän tuleva kämppämme sitten tarvitsisi?

Ensinnäkin siis se sänky. Minulla on ihan hyvässä kunnossa oleva puinen sänky ja joustinpatja, mutta kieltämättä se on himppusen verran liian ahdas. Toki läheisyys lämmittää ja sitä rataa, mutta yleensä parin yön siinä nukkumisen jälkeen molemmilla on paikat aika pahasti kipeinä. Eli jotakin hieman tilavampaa, kiitos. ♥:lla on tällä hetkellä kämpillään vain patja, joka kieltämättä on nähnyt paremmat päivänsä. Eli jotakin hieman miellyttävämpää, kiitos.

Tärkeysjärjestyksessä ehkä toisena ovat ruokapöydän tuolit. Tulevan asumuksemme sydämenä toimii kiva baarikeittiö, jonka luukulla sitten mussutamme makkaraperunoitamme ja kaurapuurojamme. Ei olisi kiva vaan nojailla notkua tiskillä kuin mikäkin, vaan ehkä mukavampaa olisi istua tuoleilla. Hakusessa on siis pari kappaletta baarituoleja, mieluiten ehkä selkänojallisia. Ja sellaisia, etteivät ne hajoa heti, kun isken takamukseni niille. (:

Ei-niin-kiireellinen-mutta-aika-perus-tarpeellinen hankinta olisi sitten sohva. Ja ne kapistukset eivät tunnetusti ole ihan halpoja. Toisaalta olisi tietenkin hyvä satsata ihan kunnon sohvaan, joka sitten kestää mooonta vuotta, mutta toisaalta tällä hetkellä olisi kiva löytää joku vähän huokeampi ratkaisu. Ja olisi kiva, että sohvan saisi myös sängyksi mahdollisia vieraita varten. Vuodesohva siis. Koska tässä lähiaikoina on rahanmenoa esim. Nigerian matkan muodossa, päätettiin jättää uusi sohva ostamatta ja koittaa saada ♥:n vähän ränskä sohva vähän siistimmäksi. Iskällä on Ostos tv:stä tuttu höyrymoppijuttu, jolla ajateltiin vähän putsailla.

Siinä siis ne tärkeimmät. Sitten jossain vaiheessa olisi hyvä hankkia joku toimistonurkkaussysteemi, vaikka läppäriä tuleekin kanniskeltua paikasta toiseen sen mukaan, missä tekee mieli datailla. Olisi se silti kiva, että kämpässä olisi edes näennäisesti joku paikka, jonne tietokone ja vaikka laskut kuuluisivat. Ja joka kämpässä tarvitaan joka tapauksessa nitojaa, rei'ittäjää sun muita toimistotilpehöörejä, niin tykkäisin laittaa sellaiset tavarat pöydän vetolaatikkoon.

Kiireellisyysjärjestyksen häntäpäässä (esimerkiksi dvd-hyllyn jälkeen) tulee sohvapöytä, jonka toivoisin olevan sellainen arkku. Mielellään joku vanhan ja ehkä merirosvomaisen näköinen, jossa olisi nauloja ja kahvoja. Ei liian teollisen näköinen, vaan ihan unelma olisi joku sopivasti kulunut arkku, joka toimittaisi sohvapöydän JA säilytyspaikan virkaa. Ja jos sohvapöytä on jotakin muuta kuin arkku, en yhtään tykkäisi mistään lasipöydästä. Yh.

Vähän stressaavaa ja harmittavaa, ettei meillä oikein ole valmiina huonekaluja. Onneksi sentään on aika lailla kaikki pikkutavarat, esimerkiksi keittiön tarvikkeet ja lakanat sun muut. Olisi vielä pitempi penni alkaa hankkia KAIKKEA ihan alusta asti. Vaikka enemmän tykkäisin siitä, että meillä olisi huonekalut valmiina, ja nyt pitäisi hankkia kaikkea pientä. No, aina ei voi voittaa.

Tällä kertaa kaivelin kuvat We Heart It:n syövereistä.

Vielä pieni muistutus (itselle):

Paluu rikospaikalle

2012-01-10T12:00:00.000+02:00

Toissa kesänä kävin shoppailemassa vähän erilaisessa kaupassa, missä yleensä tykkään kierrellä. Eilen palasin rikospaikalle, eli päivän ohjelmassa oli shoppailureissu Biltemaan.

Biltema-käynnin tarkoitus oli katsastaa, löytyisikö sieltä jotakin perustyökalusettiä ei-niin-kalliilla-hinnalla. Ihan perus ruuvimeisseleitä ja semmoisia. Kauppakierroksen puolessa välissä kärryyn löytyikin parin kympin työkalusarjan, jossa pitäisi olla tarvittavat vehkeet "pieneen talouteen, asuntovaunuun tai kesämökille". Harmi vaan, että oikean tuotteen värit ovat vähän ankeammat kuin kuvassa. Aion liistrata boksin kylkeen Teräsmies-tarroja.

Ennen työkalusettiä kärryyn oli päätynyt jo pari juttua. (Päiden sisäisellä) ostoslistallamme oli myös kansio/laukku/kotelo cd-levyille, jotta autossa pyörivät irralliset levyt saa jonkinlaiseen järjestykseen ja rikkinäiset muovikotelot heittää hemmekkoon. CD-laukku löytyikin ihan sopivaan hintaan, mutta ulkonäkö oli vähän plääh. Tosin tuollaisen esineen ei tarvitsekaan olla kovin esteettisen näköinen, vaan näppäryys on tärkeämpää. Se siis ostettiin.

Ihan ensimmäiseksi ostoskoriin (se oli sellainen perässä vedettävä malli, että kai sitä voi sanoa sekä kärryksi että koriksi) heitettiin kuitenkin jotain ihan ostoslistan ulkopuolelta. Kaupan alkupäässä oli nimittäin laarillinen henkareita, ja napattiin siitä yksi paketillinen. Kymmenen puisen vaateripustimen paketti maksoi vaan neljä ja puoli euroa. Ei pahis minun mielestä, ja niitäkin joka tapauksessa tarvittaisiin uudessa kämpässä. Minulla taitaa olla ennestään kahdeksan henkaria. Niillä ei paljon juhlita.

Vaikka tälläkin shoppailureissulla tuli tehtyä heräteostoksia, oli ihan kiva etten ostanut mitään turhaa. Ihan vahingossa satuin huomaamaan, että Bilteman valikoimista löytyi myös käsidesiä. Tarvitsen sitä parin kuukauden päästä, joten ostin paketillisen. Minulla on kotona jo pari pientä putiloa, mutta lultavasti en ole nytkään liian antibakteerisen geelin omistaja. o_O

Viimeinen löytö ei niinkään ollut heräteostos, vaan se kuului pikemminkin kategoriaan "hei, tuollaistahan olen tarvinnut, mutta ei ole tullut aiemmin vastaan". Äiti on esittänyt vinon toiveensa, että meille kotiin hankittaisiin veitsenteroitin, mutta toistaiseksi kukaan ei ole saanut aikaiseksi hommata sellaista. Nyt kun tarjoutui tilaisuus, ajattelin yrittää olla kiva tytär ja kiikuttaa kotiin tuliaiseksi likapyykin lisäksi jotain muutakin. Joten veitsenterävöittäjä siirtyi kassan kautta minun omistukseeni.

En kyllä tiedä, kiinnostaako ketään minun Biltema-shoppailut, mutta kirjoittelinpa nyt aikani kuluksi. Ja jos joku on jaksanut lukea loppuun asti, niin nyt seuraa iloinen uutinen: Oltiin ♥:n kanssa kirjoitettu niin hyvä asuntohakemus (piti lähettää vapaamuotoinen sepustus), että vuokraisäntä oli valkannut meidät yhteen tosi kivaan pikku asuntoon asukkaiksi! Jee, eli muutetaan ensi kuussa yhteisten seinien sisäpuolelle! (:

Selkeistä tuotekuvista kiitos Bilteman verkkokaupalle!

Vuoden ekat kirppistelyt

2012-01-09T20:03:00.006+02:00

Launtaina käytiin ♥:n kanssa Nekalan Salsa-kirppiksellä katsomassa, löytyisikö sieltä jotakin. Ja ihan vaan ajelemassa. Loppujen lopuksi katseleminen muuttui ostosteluksi, ja käytin kaikki (käteisen) rahani kyseisessä puljussa. :D

Ensimmäisesnä ostoskäsivarsilleni (vrt. ostoskärryt) päätyi jotakin sisustuksellista. Löysin kivan väriset verhot hintaan 4 euroa. Hmm tai 2 euroa kappale, jostain syystä myjä oli hinnoitellut ne yksittäin. ö_O En saanut verhoista hyvää kuvaa, mutta ne on sopivan viininpunaista, läpinäkyvähköä kangasta (sellaista vähän karhemman puoleista, ei mitään voileeta) ja muodoltaan ihan simppelit, suorat sivuverhot. Tuossa vaiheessa kyttäyksessä oli yksi kiva kämppä, jonka väritykseen verhot sopisivat, mutta todennäköisesti pitäisin niitä missä kämpässä vain, koska haaveilen ruskean- ja viininpunaisen yhdistelmästä sisustuksessa.

Suurin osa ostoksistani oli sitten cd- ja dvd-tallenteita. Tai no cd:t (joku afrikkalainen umtsaumtsalevy ja gospelmusakokoelma) oli tavallaan ♥:n ostoksia, mutta tällä kertaa minä toimin maksumiehenä. Itselleni löysin kaksi hauskaa töllättävää. Noriko-show-dvd oli vaan euron, niin ajattelin tsekata, oliko se niin muksa kuin muistin. Hauska oli, katsottiin sitä eilen ♥:n kanssa, ja naurettiin mahat kippurassa hölmistyneille julkkiksille, jotka joutuivat Norikon huijaamiksi.

Toista dvd:tä olenkin metsästänyt jo kauan. En ole oikeastaan törmännyt Bridget Jonesin kakkososaan kovin montaa kertaa, mutta jos olen, en ole raaskinut ostaa sitä. Nyt ostaa päräytin neljällä eurolla. Yleensä ostan max kolmen euron leffoja kirppikseltä, mutta nyt tein poikkeuksen, koska olen haaveillut tästä niin kauan. (Ihan kuin tuo olisikin joku hurja erotus -.-)

Lopuksi lisäsin ostosläjään vielä söpöisen tarra-arkin, koska tarroja ei ole koskaan liikaa. (Eihän?) En tiedä vielä, mihin skräppäilyihin noita tarroja käytän, mutta varmasti johonkin. Arkki kustansi euron, ja kun myöhemmin tarkastelin pakkausta kämpillä, huomasin että Tiimarin hinta on ollut neljä euroa. Huh, enpä olisi itse laittanut niin montaa rahaa noihin.

Kirppikseltä mentiin vielä tien toiselle puolelle Löytöliiteriin. Siellä oli melkein kaikki tuotteet puoleen hintaan, ja vähän harmitti, kun ei tiedetty vielä, miten meidän asuntohakemukselle käy. Ei uskallettu siis ostaa mitään sisustusjuttuja, vaan päädyttiin ostamaan muovia. Eli ihan tavallisia keittiöjuttuja, joita joka tapauksessa tarvittaisiin. Mukaan lähti leikkuulauta ja lävikkö. Itselleni ostin vielä kaneliomenan tuoksuisen kynttilän. ♥

Vanhojen muistelua

2012-01-04T21:34:00.018+02:00

Tällä kertaa ajattelin mietiskellä mennyttä vuotta Feisbuukissa kiertävän kyselysysteemin avulla. Jos olisin yhtään uutterampi, olisin tietysti voinut keksiä jotkut omat kysymykset, mutta enpä nyt taida olla. :P Kuvina on jotakin räpsyjä joka kuukaudelta.

Tää on huomannu jumahtaneensa fuksiaan.

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Ainakin tuttavuuksia. Kesätyökaveri-Emiliasta varmaankin tulee kiva uusi kaveri, tai on tullutkin jo. Harmi vaan, ettei nähdä usein. ♥:n kaveri Ayo vaikuttaa myös mukavalta tyypiltä, ja Peterin vaimon Outin (ja tietty pikku Olivian!) kanssa on mukava jutskailla.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Khyl: Kirjoittanut opinnäytetyön, joka jopa sai minut valmistumaan ammattikorkeakoulusta, ollut virallisesti työtön, käynyt Tallinnassa (kaks kertaa!), viettänyt pariskuntien mökkiviikonloppua, ollut osallisena peltikolarissa, tanhunnut vietnamilaisten (vai mitä aasialaisia ne olivatkaan) kanssa, hankkinut viisumin jonnekin. Nuo nyt tuli mieleen.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - Olen. Ihan koko vuoden. ♥

Hmm, kysymyksissä "tämä vuosi" tarkoittaa siis vuotta 2011, jos joku jo ehti hämmentyä... :D

Näissä kuteissa kävin Nuusiksen tykönä.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Ainakin kaikki kerrat, kun oon nähnyt kavereita pitkästä aikaa. (Kämppiksen kyläily Kylmiksellä ja hengailut Helsingissä, shoppailupäivät Saaran kanssa jne.) Kun sain sen kirotun opparin tehtyä. Oppariin kuulunut leiri, joka meni tosi kivasti. Kun sain postia afrikasta. Udoka-keikat, etenkin se muutaman päivän putki. Laivareissut. Painajaismainen riparikin on hyvä muisto, koska siitä selvitiin ja loppujen lopuksi leiri meni ihan kunnialla läpi.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - En. Yhen Jossun kanssa oli vähän ookvarttia, muttei mitään riitaa kuitenkaan. (:

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Tuskin. En varmaankaan ole onnistunut edes huomaamatta käymään läpi mitään henkisen kasvun prosessia. :D

MTL-bileissä Nuusan kanssa. (Nuusa ei kuvassa, vaan kameran toisella puolella)

7. Oletko lihonut? - Itseasiassa laihduin opparin teon aikana jotakin viitisen kiloa, joka jopa näkyi ulkonäössä, sitten kun vahingossa huomasin, että paino on pudonnut. Se on kyllä varmasti tullut jo moneen kertaan takaisin, mutta enköhän silti ole aika samoissa, kun yleensä. Että mitään radikaalia paisumista ei kai ole tapahtunut?

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - Ho!? No en onneksi! (Aika outo kysymys.)

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - En. Mutta seurassa kävin yllättävän monta kertaa. Synttäreinä käytiin ♥:n kanssa katsomassa Black Swan, kesällä Karibian piraatteja vähän isommassa porukassa, ja nyt vielä joulukuussa (?) ♥:n kanssa kyttäämässä In time -leffan. Eka ja toka oli parhaat, POC oli ihan jees. En tykännyt käytellä 3D-juttuja. :/

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - En mitään. Vedellä laitettavia tatuointeja käyttelin ehkä pari kertaa. ^^*

Pääsiäisenä mökillä. Hattu kuvausrekvisiittaa.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS: (mikä ihme otsikko tuokin nyt on, no olkoon siinä.)

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? - Kääk, en kyllä osaa sanoa. Ehkä se Olivia-pirpana, koska se on "uuden genren" tuttavuus. Tai siis että en ennestään ole tuntenut pieniä lapsia (ja minulla on ehkä ollut ennakkoluuloja niitä kohtaan), niin oli mukava laajentaa tuttavapiiriään vähän toisenlaisiin ihmisiin.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? - Anja ja Abbey saivat Aiden-poitsun (jota en ole tavannut vielä livenä, mutta kovasti poika kerran tsättäili minulle Facebookissa! :P) ja Tarulle ja Femille tuli perheenlisäyksenä Ayomide-poika. (Synnyttäneinä osapuolina siis Anja ja Taru. o_O)

4. Kuoliko kukaan läheisesi? - Ei onneksi.

Valmistujaispäivänä koulun pihapiirissä.

5. Missä maissa kävit? - Virossa kaksi (!!) kertaa ja Ruotsissa kerran. Savossa. :DD

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? - No yhteen muuttaminen ♥:n kanssa jäi vähän unholaan, kun ei oltu aktiivisia homman suhteen. Ehkäpä se siirtyisipuheiden tasolta ihan todellisuuteen tänä vuonna? Olisin halunnut valmistumisen jälkeen käydä jossakin ulkomailla (esim. Englannissa), mutta nekin haaveet jäivät, kun ajattelin että pitää säästää Afrikan matkaa varten. Nigerian reissu on kuitenkin varmasti odottamisen arvoinen, joten se korvaa tuon. Haluaisin myös olla aktiivisempi töiden hakemisessa ja saada jonkun duunipaikan. Olisi tietty ihanaa nähdä kavereita mahdollisimman paljon, ja vaikka päästä tällä kertaa osallistumaan johonkin luokan jälleennäkemisjuttuun!

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010? - Voi että, viime vuodelta ei kai oikein ollut sellaisia. Kun en muista valmistumispäivämäärääkään. :D Olisikohan ollut 27.5.?

Kesällä lährettiin siskoplikan kanssa pääkaupunkiin!

8. Vuoden suurin saavutuksesi? - No oliskohan tuo valmistuminen? Eikä kun se, että klaarasin sen painajais-riparin loppuun! Molemmat.

9. ...ja suurin epäonnistuminen? - Kun unohdin pullataikinasta rusinat? :DD Ei onneksi tule mieleen mitään kauheita sössimisiä, että jos niitä on ollut, ne on autuaasti unohdettu. (:

10. Kärsitkö vammoista? - En vammoista mutta ihan liian usein kipeydestä. :( Mutta onneksi sain myös hoidatettua moooonta vuotta vaivanneen varvasongelman kuntoon; varpaan syrjään sisälle kasvava isovarpaan kynsi poistettiin kokonaan, ja nyt vasemmassa isovarpaassani odotellaan uutta kynttä tulevaksi.

Ideaparkin pihalla nököttävän Mad Pearl -laivan edessä oli ihan pakko poseerata.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? - Apua, en kyllä tiedä. Ainakin lahjat! Lentoliput Nigeriaan.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? - ♥:n, äitin, siskon, ystävien.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - siskon kämppiksen, riparin ääliöpoikien ja joskus ehkä omakin käytös.

(Kuulo-näkö-leiri-päivältä)

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - Varmaankin kiikutin apteekkiin ja makselin lääkärimaksuja. :c

15. Mistä innostuit eniten? - Opparileiristä, Afrikan matkan varmistumisesta, kaverien (etenkin extempore-) näkemisistä, reissuista ♥:n kanssa. Singstarista? :P Mikko Zetterbergistä? (oliko se ees vuonna 2011?)

16. Vuoden 2011 4 ihmistä? -Ööö? Oppariohjaaja -.- , Kelan täti (yleisesti), ♥ ja Minna-hoitsu?

Pukeudu punaiseen -päivän naamat.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - En hirveesti muista, millaista vuosi sitten oli, mutta varmaan aika lailla samoissa. Molempina hetkinä oon ollu onnellinen, mutta molempiin on mahtunu jotai pieniä ärsytysahdistuksia. Mutta perusvire onnellisuuden puolella. (:

18. Lihavampi vai laihempi? - No eikös tästä jo puhuttu? En ainakaan laihempi, mutta toivottavasti en kamalasti lihavampikaan.

19. Rikkaampi vai köyhempi? - Köyhä kuin kirkonrotta.

Kuva, jossa en näytä itseltäni! Nigerian itsenäisyyspäivän pippaloista.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - Olisin voinut liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Kavereita olisi ollut kiva nähdä useammin. Ja töitä hakea aktiivisemmin. Vaikka en kyllä olisi toivonut tekeväni sitä enemmän. o_O

21. ...entä vähemmän? - Sairastamista, ostiskelemista, stressaamista.

22. Miten aiot viettää joulun? - Öh no tämä meni jo. Hyvin tuli vietettyä, ihanasti. (:

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi? - noo, mitä tollasia miettii, ku se ei kuitenkaan oo mahdollista...

24. Rakastuitko vuonna 2011? - Tuntuu, että rakastuin. Monta kertaa, mutta onneksi yhteen ja samaan tyyppiin. Ja mikä vielä parempaa, rakastin.

Askuva ristiäisreissun asusta

25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - Toisenlaiset frendit (sitä katsottiin äitin kanssa), Tanssii tähtien kanssa (yksi tai äitin seurassa) ja Naapureina Madridissa (yksin tai veljen kanssa). Lisäksi tölläsin Bridezilloja ja Heidi Klumin muksuohjelmaa, jos satuin huomaamaan, että ne tulee.

26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - No en kyllä.

27. Mikä oli paras lukemasi kirja? - Jee, onnistuin elvyttämään kauan kadoksissa olleen lukemis"harrastuksen"! Tosin luin pelkkiä hömppäkirjoja, mutta ne kaikki olivat hyviä. Harry Potterit (lempparit ehkä kakkonen ja kolmonen), Bridget Jonesit ja Himoshoppaajia. Uusi tuttavuus taisi olla Ps. Rakastan sinua.

28. ...entä musiikillinen löytö? - Ääää. Vaikka olenkin musaihminen, en silti oikeastaan ole. En siis muista musalöytöjä.

29. Mitä halusit ja sait? - Viettää joulua kotona, laivailla ja syödä artesaanijäätelöä. Esim.

30. Mitä halusit, muttet saanut? - en muista. :o

Ruotsinlaivan ravintolassa

31. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - (en näköjään osannukaan jakaa kysymyksiä niin, että näitä olisi tasaisesti joka kuvan kohdalla eh) Uusista varmaan se Black Swan. Muuten lempileffat pysyivät samoina, elikkä Pretty womania, Aladdinia, Karibian piraatteja, Johnny Englishiä jne...

32. Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Söin mangon, kahvittelin ja pyörin kaupoissa Nuusiksen kanssa, kävin laitattamassa hiukseni, söin intialaista, shoppailin, kävin elokuvissa. Nautin. (:

33. Ketä kaipasit? - Kaikkia ihania.

34. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Ihanat.

MUUTA:

1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - Yhtä vain. (:

2. Oletko joutunut tappeluun? - En onneksi!

3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Hmm. Taisin mennä pummilla junassa kerran. Katsonut pari leffaa silleen salamyhkäisesti. o_O Ehkä muutakin, mutta ei niitä nyt jaksa kaivella. O:)

4. Oletko juonut "perseitä"? - hyh. en.

5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - En kai onneksi kovin kauaan yleensä jaksa katua. Ja jos olenkin, niin ne on ollut jotakin pieniä juttuja.

Ja voihan petku, tämmöiset kyselyjuttuset ovat siitä inhottavia, että ne tuntuvat loppuvan kuin seinään. Nyt en kuitenkaan jaksa keksiä mitään sen parempaa lopetusta, kun alkaa olla nukkuaika. Hyvää yötä siis, ja hyvää tätä vuotta!

Uutta vuotta

2012-01-02T22:47:00.003+02:00

Moi. Uusi vuosi (2012, outo numero!) on ollut tähän mennessä ihan mukaisa: vuoden vaihteen juhlimisen jälkeen vaan löhöiltiin ♥:n kanssa pyjamaisissa. Eikä se aattokaan ollut kovinkaan riekkumista, syötiin sipsiä ja dippiä, käytiin vähän keskustassa pyörimässä. Missattiin suurensuuri ilotulitus väärinkäsityksien takia, mutta kuultiin sentään kun joku trumpetisti soitti Juumaalaa oo-ompi lii-innaamme.

Tänään oli vähän aktiivisempaa. Tosin aluksi oli vähän liiankin aktiivista, kun liikkeelle lähteissä toinen meistä jätti avaimet (kämpän ja auton-) sisälle. Oltiin menossa katsomaan yhtä kämppää, ja lähdettiin jopa ajoissa. Tällä kertaa ajoissa lähteminen ei kuitenkaan auttanut, kun matkanteko tyssäsi rappukäytävään. -.- Onneksi ♥ sai kuitenkin soiteltua meille auton vara-avaimen, ja sisällekin päästäisiin iltasella. Kämpän katsominen nyt silti sitten jäi.

Oltiin menossa toiseenkin näyttöön, sitä ennen hengailtiin Hervannan Duossa, mussutettiin vähän vohvelia Cafe Olohuoneessa. Siitä suunnatiin katsomaan sitä toista kämppää, mutta en tykännyt sen keittiöstä. Sitten vielä kolmatta kämppää kyttäämään. Kolmannen vika oli hienoinen pienuus. Ei oltaisi mahduttu sinne kaiken kamamme kanssa.

Minun teki mieli jotakin hyvää, joten mentiin vielä Sittariin. Matkan varrella oli myös Vapaa valinta, joka käytiin tsekkaamassa. Onneksi käytiin, sillä tehtiin vallan hyviä aleostoksia. Löydettiin Nigerian tuliaisiksi vaikka mitä vaatteita, joiden kappalehinnat olivat korkeintaan kolme euroa. Itse ostin joitain alusvaatteita ja veljelle alle kahden euron farkut. :o

Muuten ei ole tullut vielä aleshoppailtua. Eipä minun ole tehnyt kovin paljoa mielikään, kun en oikein sallisi itselleni mitään osteluja. Aleostokset ovat tainneet rajoittua nyt Tiimarin joulukoristeisiin (kultapunosta kissojen tuhoamien tilalle, ja vähän tuliaiskoristeita) ja H&M:n korvaläpäsiin. Jotka olivat alennettu hurjat 95 senttiä, eli maksoivat kolme euroa. Korvaläpät olivat oikeastikin aleostoslistallani, kun en ole sellaisia normaalihinnoilla raaskinut ostaa. Tai no ehkä nuo henkkamaukan läpyskät olisin raaskinut, jos olisin tavannut ne aiemmin.

Ää onpa nyt sekavaa töktöktekstiä. Huomenna ehkä pyörähdetään Ideaparkissa, jos sää ei ole niin paha kuin tänään. Ja sepustukset on parasta lopettaa nyt, ennen kuin niistä menee täysin tolkku. Moro!

Ai joulua?

2011-12-29T16:05:00.010+02:00

Näyttäisi siltä, että muissa blogeissa on kaikkia kivoja joulupostauksia tunnelmakuvineen ja lahjojen esittelyineen. No onhan se aika luonnollista, koska sitä joulua nyt on eletty. Ehkä sepustan pari sanaa omista pyhistänikin.

Joulukuusi saapui meille muistaakseni aatonaatonaattona. Perinteiden mukaan minun kummisetä toi sen omista metsistään, eikä ottanut mitään maksua, koska meidän iskä oli tänäkin vuonna auttamassa heinätöissä. Kuusi hengaili ensin autotallissa ja sitten pesuhuoneessa, ja aattoaamuna se rahdattiin olohuoneeseen. Niin ikään perinteiden mukaan kuusi sai jotakin kampetta yllensä sillä aikaa, kun lapsukaiset (ei meidän perheen, vaan jotkut muut lapset!) juttelivat mukavia Joulupukin kuumassa linjassa ja äiti keitteli riisipuuroa. Valojen lisäksi kuusi puettiin kultaisiin nauhoihin ja kulta-punaisiin palloihin. Koristelaatikossa ei ollutkaan enää tähteä, joten latvaan ripustettiin kultainen lumihiutale.

Aamupäivä meni siis piirrettyjä kytätessä ja puuroa mussuttaessa (minä olin tehnyt edellisenä iltana rusinasopan!). Joulurauhan julistus tuli tällä kertaa seurattua vähän puolella korvalla, mutta ainakin puoliksi kuulolla oltiin! ♥ tuli meille joskus iltapäivällä, ja sain hetken köllötellä lämpimässä kainalossa. Ihhistä.

Vielä iltapäivemmällä oli joulusaunomisten vuoro. Yritin selittää ♥:lle vanhoja suomalaisia uskomuksia; että jos joulusaunassa puhua pälpättää, niin hyttyset ovat riesana seuraavana vuonna. Kuulemma mikään hiljaisuus ei estä nigerialaisia hyttysiä kiusaamasta meitä meidän matkalla, joten jätettiin suosiolla tuppisuisuus mäkeen. Kerroin myös saunatontun/saunan hengen lahjomisesta, kun heitin kiukaalle hiukkasen jouluolutta. Oli mukavaa istua löylyissa ihanan tyypin kanssa ja kivan ruisleivän tuoksun keskellä. :D

Kun oli kylvetty ja vähän aikaa vilvoiteltu, saatiin asettua joulupöytään. Koska keittiönpöytämme ei ole mikään suuran suuri, ruoat oli levitelty vähän laajemmalle. Ruokailu oli siis mallia seisova - tai jopa vaeltava - pöytä. Saipahan kulutettua osan kaloreista heti siinä santsatessa, kun kerran joutui tekemään lenkkiä saadakseen ruokaa. (: Tänä vuonna lemppareitani (ne vaihtuvat vähän joka vuosi) olivat imelletty perunalaatikko kinkun kanssa ja lohitahnalla päällystetyt kananmunan puolikkaat. Jälkiruoksi taisin nappailla suklaita, ja sen jälkeen oli taas vähän köllöttelyä.

Joululaulujenkuunteluköllöttelyjen jälkeen oli muistamisien aika. Kuusen alla oli pikkuisen paketteja, ja niiden täytyi löytää oikeat omistajansa. Joulun parhaat lahjat olivat mielestäni - tässä kohtaa haisee omakehu - ne lahjat, jotka itse olin hankkinut muille. :P Oli kiva nähdä, että minun hankkimistani lahjoista tykättiin. Tai sitten kaikki olivat vaan niin taitavia näyttelijöitä. Itse saamistani jutuista tykkäsin etenkin hajuvedestä (jonka olin itse joutunut valitsemaan -.-) ja veljen tekemästä hauskasta kirjontakehyksestä. Meidän perheellä ei hirveästi tuota pätäkkää löydy, joten parasta joululahjaa oli silti se, että joulupöytään oli saatu kystä kyllä, ja että porukka oli saman katon alla.

Nimittäin joulupäivänä porukkaan liittyi Englannista juuri (23. pvä) tullut sisko poikaystävänsä ja tämän koiran kanssa. Joulupäivän ohjelma oli aika samanlaista kuin aatonkin, eli lahjojen/tuliaisten jakamista, kylpemistä saunassa ja masun täyttämistä joulupöperöillä. Illalla istuskeltiin vielä glögimukien ääressä ja tyypit valuivat nukkumaan omaan tahtiinsa.

Tapaninpäivä menikin sitten kynttilänvalossa himmaillessa. Osa porukasta (♥+sisko+Mikko+koira) jatkoivat matkaansa muualle joulun viettoon, ja loput jäivät sähkökatkoksen armoille. :P Kulutin aikaa ainakin veljen kanssa pelaamalla ja suklaata mussuttamalla. Ja pitihän jääkaappiakin tyhjätä, jos vaikka olisi ollutkyseessä piiiitkä sähkökatkos! :D Minun kummien piti tulla Tapanina vieraisille, mutta heidän matkantekonsa olikin tyssännyt katkeilleisiin puihin.

Kummit tulivat sitten keskiviikkona käymään. Kahviteltiin, juteltiin ja pelattiin jättimäisillä pelikorteilla ainakin ristiseiskaa. Minäkin pelasin pitkästä aikaa ja - jip huu! - voitin kaikki erät! Possukin oli vielä voittoisa, ja sen jälkeen päätinkin lopettaa pelit, ettei alkaisi häviöputki. :P Olihan minulla sentään vielä käsityöjuttelemisia kummitädin kanssa. :D Iltasella aloitinkin virkkaamisen, mikä on aika harvinaista minulle. Jatkoin käsityötäni eilenkin, ja luulen että kohta siirryn uudestaan virkkailujen pariin.

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukaisa joulu, tykkäsin siitä kovasti. Ehkä oli hiukkasen outoa, ettei käyty missään kirkkojutuissa (tänä vuonna en käynyt edes kauneimmissa joululauluissa!), mutta ei se haittaa, jos välillä on vähän erilaista. Ensi vuonna voi sitten liittää hartaudessa tai muussa jutussa käymisen joulunviettoon, mutta tällä kertaa mentiin näin. Seuraavana sitten vuoden vaihtuminen, varmaankin se menee yhtä rennolla ohjelmalla kuin joulukin. Moikka!

Koska oma kamera oli joululomalla: kuusi, lumiukko, ruokapöytä, paketit, perhepotretti, kynttelit, pelikortit, sydän

Tukholman löydökset

2011-12-23T15:06:00.006+02:00

Jos kerta raahaa itsensä Tukholmaan, kai siellä pitää vähän shoppaillakin, eikö niin? Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan pitää mitään shoppailupäivää, vaan ihan vahingossa tuli tehtyä pari ostosta.

Ruotsissa ei varmaankaan kannata shoppailla H&M:ssä, kun niitä löytyy joka kulmasta täälläkin. Sen sijaan ostin pari juttua KappAhlista. -.- Ihan kuin se ei olisi lempparivakiokauppani täällä. :D Mutta piipahdin joka tapauksessa sisään yhteen KappAhl-putiikkiin, ja silmiini osui jotakin, mitä en ole Suomessa hoksannut:

Korutelineessä killui söpöjä kettuja! Tämä suloinen otus kuiskaili minulle välittömästi, kuinka hyvä kaveri se olisi aiemmin kotiuttamani oravasormuksen kanssa. Pörrökettu ja sekopäinen kuningaskalastaja lähti mukaani 40 kruunun hinnalla.

Toinen ostos oli aika epäilyttävän näköinen henkarissa roikkuessaan. ♥ sai minut kuitenkin suostuteltua sovituskoppiin, ja hetken aikaa jahkailtuani päätin hankkia itselleni nämä sammarisortsit. Ne näyttivät ihan ok-kivoilta sinisten sukkiksien ja nahkasaappaiden kanssa, ja vielä kivemmilta violettien sukkisten, mustien tennarien ja mustan blinblingtopin kaverina (sellaisessa asussa kävin sitten illalla syömässä). Silti minusta tuntuu, että minun pitää vähän harjoitella, että osaan olla luontevasti lyhyissä pöksyissä ihmisten ilmoilla. (:

Kolmas hankintani löytyi T-centralissa olleesta joulutorikatostelttakojukaupasta. Laukkuja ja lompakkoja myyvien tyyppien pöydässä lymyili tälläinen söpö tyttö, joka kiinnitti huomioni. Jälleen ♥ avitti (=hienovaraisesti pakotti) minua ostopäätöksen tekemisessä, ja päädyin ostamaan seuraajan räjähtäneelle koiralompakolleni. Ennen rahojen ojentamista myyjälle piti kuitenkin valita, minkä monista tytöistä valitsisin.

Lopulta valitsin kolmesta kivoimmasta tämän, jossa oli hillityimmin blingblingiä. Sitä paitsi tämä tosiaan oli se, johon ensimmäiseksi iskin silmäni. ^^* Lompakon mukana tuli myös ketju, jotta lompsan voi ottaa kantoon olalle, ja rannenauha, jossa pörssiään voi roikotella. Voi olla, että tämä söpöläinen on inasen lapsellinen 23-vuotiaalle tyypille, mutta enpä minä ole koskaan väittänytkään olevani kovin aikuistunut. (:

Nämä ostokset siis ostin Ruotsin pyrähdykseltä, olkoon ne vaikka mun joululahjoja mulle! (vrt. Keisarin uudet kuviot: "Se on mun synttärilahja mulle!")

Huomenna jouluaattoa, huu!

Djembepikkujoulut

2011-12-22T17:16:00.007+02:00

Mitä: Rumpuryhmän pikkujoulut
Missä: Hervannassa, Naistarissa. Naistari on maahanmuuttajanaisille tarkoitettu paikka, täysin miesvapaa alue. Siis silloin kun se on auki asiakkaille. Me nyt vaan vähän lainattiin tiloja.
Milloin: Viime perjantaina, eli 16.12.2011 n. kello 18 ->
Kuka: No se rumpuryhmä. Noin 15 tyyppiä; miehiä, naisia ja pieniä poikia. Pari sellaista, joita en ollut ennen tavannut. Ainakin yksi, jonka näkemistä odotin kovasti!
Miksi: Koska joulunaluasaikana pruukataan pitää pippaloita. Että voisi viettää aikaa yhdessä.
Miten: Osittain nyyttäriperiaatteella (napostelut tuotiin yhdessä, Bosco oli tehnyt ruuan). Rummutellen (soiteltiin jotakin uusia biisejä, en ollut ennen kuullut niitä). Jutustellen. Rennosti.

Erikoista: Allekirjoittaneen meikki oli osittain ♥:n käsialaa. Paikalla oli Joulupukin sijasta Ninja-pukki.

Minä ja H-K. Meikäläinen on hieman sulanut ja pinkki.

Astetta val(k)oisempaa.

Ensimmäistä kertaa graffiti-kynsilakkaa. Hopeaa punaisen päällä.

Snyfs.

Merkillinen joululahja

2011-12-18T17:34:00.004+02:00

Moi. Tänään mentiin sinne kirkkoon, missä ♥ käy joskus. Siellä oli jumiksen jälkeen "love feast", jotakin pikkujoulun tapaista.

Meillä oli kaksi pikku pakettia mukana, mutta kävikin ilmi, että ihmiset olivat arponeet aiemmilla kerroilla, kuka ostaa kenellekin lahjan. Joten lahjominen ei tapahtunutkaan niin, että kaikki vain toivat jotakin ja sitten paketit jaettaisiin. Joten ei voitu osallistua lahjojen jakoon.

Kumma kyllä, paketteja jakava nainen huikkasi myös nimen Paula. Kuikuilin vähän aikaa ympärilleni, että olisiko paikalla muita Pauloja, mutta näytin olevan ainut. Joten hipsin vastaanottamaan pikku pakettini.

Söpö pikku paketti oli melko kevyt, ja ekana tuli mieleen, että papereissa voisi olla SUKKAHOUSUT! Sanoinkin ♥:lle vitsinä, että joku on ostanut minulle sukkikset.

Mutta mitä kummaa! Kun avasin lahjani, papereista oikeasti kuoriutuikin sukkikset! :o Pirkka 20 den sukkahousut, kokoa 36 - 42. Voisin sanoa, että aika kummallinen lahja. Olisihan se ihan käytännöllinen lahjaidea, mutta noin pienet makkarankuoret tuskin edes mahtuvat minulle.

En tiedä, milloin pääsen yli tästä hämmästyksestä. :D Joko tämä on jokin nigerialaisten traditionaalinen joulutervehdys, tai sitten sain materiaalia, jolla voin testailla muutamia sukkahousuniksejä. Ehkä paketissa ei ollutkaan sukkahousut, vaan supermuodikas kypärämyssy tai pieneen tilaan mahtuva siivilä!

Mennyttä viikkoa

2011-12-15T14:50:00.007+02:00

Moro. Olin viime perjantaista eiliseen asti Tampereella ♥:n tykönä, ja ajattelin että voisin vähän kertoa, mitä milloinkin tapahtui.

Perjantaina kävin vähän asioilla Toijalassa, ennen kuin hyppäsin junaan. Apteekin ja postin lisäksi poikkesin R-kioskille, sillä minulla oli mukanani vähän koodeja. Jotakin Facebookista saatuja koodeja, joilla sain lunastettua ilmaisia juttuja. :D Ensimmäisellä koodilla sain pikku pussukan M&M-karkkeja, ja toisella sain valita itselleni söpöisen villipehmon. Valkkasin omakseni tiikeripehmon, sillä se oli kaikkein söpöin.

Perjantaina oltiin vaan, taidettiin katsoa telkkaria. Ruokana oli fish and chipsiä afrikkalaisittain, sillä ranskisten kanssa uuniin heitettiin jotain kokonaisia Afrikka-kaloja. Niitä samoja, joita silloin kesällä syötiin pariinkin otteeseen. Lauantainakin olla möllötettiin, mutta illalla liikahdettiin vähän kävelylle. Rämmittiin jonkin aikaa pitkin loskaisia katuja, ja vähän illemmalla eksyttiin New Yorkiin. Cityshopparissa oli vielä tarjouksia jäljellä, niin pitihän niitä käyttää, ennen kuin vuosi loppuu. Syötiin hyvää salaattia ja jälkkäriksi mussutettiin vielä ihanampaa juustokakkua. <3

Sunnuntaisen Citymarket-shoppailun tuloksena oli, että syötiin (hmm eikö me muka tehty mitään tähdellistä, että pitää kirjoittaa vaan ruuasta? :P) perunamuusia ja riistakäristystä. Myös sunnuntaina herkuteltiin juustokakulla, vaikka pakastekakku ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin New Yorkin.

Sunnuntai-iltana tapahtui sentään jotakin muutakin kuin syömistä. ♥ ei saanut illalla unta, joten hän päätti mennä tekemään seuraavan aamun työnsä jo illalla. Minuakaan ei nukuttanut, joten lähdin mukaan, että näkisin ♥:n työpaikan. Hoidettiin hommat yhdessä ja töiden jälkeen piipahdettiin Passioniin yökaakaolle. Kivulia. (:

Maanantaina yritin asioida postissa. Tarvitsen viisumihakemukseni mukaan palautuskuoren, jonka postimaksu on jo maksettu. Ja koska hakemus lähetetään Ruotsiin (ja näin ollen palautuskuori saapuisi Ruotsista), tavalliset postimerkit eivät käy. Sen sijaan minun olisi pitänyt saada jotakin kuponkeja (joiden nimeä en nyt muista), millä lähetystön tyypit voivat lähettää minulle postia. Kiva vaan, että postin täti ei osannut myydä minulle sellaisia. :c Täytyy yrittää uudestaan huomenna tai lauantaina.

Maanantain shoppailuihin kuului myös Verkkokaupassa käyminen. ♥ oli tilannut pleikkariin Move-aloituspakkauksen, ja käytiin hakemassa se. Samalla ostettiin myös peli, jota sillä Movella sitten voisi pelata. Mukaan tarttui TV Super stars, jonka parissa maanantai-ilta sitten sujuikin oikein rattoisasti. (:

Tiistai-iltana käytiin hakemassa Kiitolinjalta joku paketti, kun ♥ oli shoppaillut kenkiä ameriikoista. Keskiviikkona minä tulin takaisin kotio, mutta kauaa en ehtinyt kotinurkissa homehtua. Vaihdoin vain vaatteet ja hilpaisin seurakuntatalolle.

Seuriksella oli vankilan työntekijöiden joulujuhla, ja diakoni oli kysynyt minua tuuraamaan yhtä draamakerholaista ja laulamaan. Näyteltiin joidenkin teinien (olivat ehkä kuudesluokkalaisia) kanssa näytelmää, ja lauloin yksin Marian pojan. En ollutkaan pitkään aikaan laulanut missään, joten oli aika kivaa.

Joulujuhlassa kävi myös pukki! Oli melkein ihan jännittävää, kun koko porukka lauloi sitä Joulupukki-laulua, ja käytävältä saliin köpötteli vanha ukki! Hihii! Oli kyllä kovin kiva joulujuhlahetki, ja tykkäsin myös tosi pienten ihmisten (=lapsien) joulukuvaelmasta, jossa enkeli ja paimen ryhtyivät pussailemaan kesken kaiken! Mahtoi olla joku rauhan suudelma. ;)

Lopuksi oli vielä arpajaiset. Kaikki paikalla olijat saivat laittaa nimensä arpalippuun ja sitten nosteltiin nimiä kiposta. Voittaja sai sitten valita palkintonsa erinäisten tavaroiden joukosta. Minä valitsin söpöisen (kuvasta poiketen sinisen) possutaskulampun, jota olin pari viikkoa sitten jopa ihastellut kaupassa.

Tämä päivä on mennyt lähinnä stressatessa. Viisumin hakeminen ärsyttää, kotona ei kestä olla. Äääääääääärh että hyvää joulua vaan.

kuvat: pehmot, kakku, starat, possu.

Kalsaritumput

2011-12-07T13:48:00.006+02:00

Eilen sain valmiiksi lapaset, jotka ovat olleen puikoilla jo jonkin aikaa. Aluksi purin aika monta tekelettä, kun en oikein keksinyt, millaisia tumppuja alkaisin tehdä. Muistin sitten viime vuoden joululahjaelukat (etenkin niiden korvat) ja ajattelin kokeilla, josko minulta luonnistuisi pystyraitalapaset.

Elikä Seitsemästä veljeksestä yhden silmukan levyisiä pystyraitoja, kaksitoista silmukkaa puikolla. Jostain kumman syystä minulle tuli tumppujen väreistä (mustaa ja sitä verenpunaista) ja kuosista mieleen pitkät kalsarit, vaikka en tietääkseni ole elänyt punamustaraidallisten kalsareiden vaikutuspiirissä. Outoa.

Tumput olivat muuten ihan helppo tehdä, mutta oikean käden peukalokiilan kanssa oli vähän ongelmia. Värien asettuminen ei vaan meinannut mennä kaaliini, ja purinkin tekelettä moneen kertaan. Loppujen lopuksi en jaksanut enää yrittää, vaan jätin virheet näkyviin. Vaikka ei niitä onneksi kovin hyvin huomaa.

Tein nämä tumput ♥:lle, joten kun langanpäät oli päätelty ja tumput muutenkin valmiit, harjailin sisäpuolta kevyesti juuriharjalla. Opin jostakin kirjasta, että harjaileminen saa tumput vielä lämpimämmiksi, kun lanka pörröttyy. Ja ♥ on varsinainen vilukissa, joten pitihän langan pörröttämistä kokeilla.

Severi luuli, että olin mennyt leikkimään, kun koitin ottaa kuvia tekeleistäni:

Villaisia vällyjä

2011-12-05T11:50:00.005+02:00

Jokin aika sitten postilaatikosta ilmestyi kutsukirje, joka toivotti kaksi meidän talouden aikuista (kutsua ei oltu osoitettu kenellekään erityisesti, niitä oli ilmeisesti vain ripoteltu satunnaisiin postilaatikoihin. tai jopa kaikkiin.) Motelli Pentinkulmaan aterialle ja kuuntelemaan villaisten petivaatteiden esittelyä. Moni kutsun saaja varmaan tuhahteli jotakin "möh, tälläisiä mainosjuttuja, tuputtavat vain kalliita tuotteitaan", mutta minä otin innoissani kutsun vastaan. Luvassa olisi sentään ilmaista ruokaa, eikä minulla olisi kai muutakaan tekemistä torstai-iltana.

Viime torstaina otin äitin mukaan ja ajelin Urjalaan. (Hui kauhia kun oli pimeetä, aika jännää ajaa!) Viiden maissa Pentinkulman kabinettiin oli kokoontunut kymmenkunta ihmistä, ja aloitimme tilaisuuden murkinoimalla. Tarjolla oli aika perusjuttua, riisiä ja kanakastiketta. Ihan maistuvaa ruokaa, tykkäsin etenkin salaatinkastikkeesta. :D Ja pullasta! Kahvin kanssa oli tosi hyvää omenapullaa, ja kun kahvit ja pullat alkoivat olla kitusissa, alkoi esittely.

Paikalla oli Riedeckin edustaja, joka esitteli meille villasta tehtyjä petivaatteita. En ollut kuullut kyseisestä firmasta aikaisemmin, joten oli ihan mielenkiintoista kuunnella. Täti kertoi villaisten peittojen, tyynyjen ja petauspatjojen miellyttävistä ominaisuuksista, terveysvaikutuksista ja puhtaana pysyvyydestä. Kuulosti ihan hyvältä, että villajutut ovat kesällä hengittäviä ja talvella lämpimiä, oysyvät hyvin puhtaana ja edistävät vielä terveyttäkin. Mutta hinta sen sijaan ei kuulostanut kovin houkuttelevalta.

Kaiketi kaikki patjat sun muut maksavat aika paljon, mutta nuo tuntuivat maksavan erityispaljon. Kapeakin patja (bambupäällinen, avaruuskerros ja öljykerros (!?)) maksoi melkein tonnin, eikä peittoakaan saanut paljon halvemmalla. Omassa mielessäni shoppailun mielekkyyttä vähensi myös se, että tuotteet oli tilattava siinä ja silloin (vrt. tässä ja nyt), eikä voinut miettiä asiaa sen kauempaa.

No, enhän minä ollutkaan menossa ostosreissulle, vaan syömään ja kuuntelemaan esitystä. Kotiin lähtiessä jokainen sai mukaansa ihan soman avaimenperän, ja minulla ja äitillä oli auton perässä vähän Makeistukun ostoksia. Käväisimme nimittäin karkkikaupan puolella ennen petivaatetilaisuutta. ^^*

Asukuva on tällä kertaa mallia vessanpeili + selostus. Kimalteisen neuletakin lisäksi asu koostui pitkästä topista, kaulassa roikkuvasta ristikorusta, viime aikoina ahkerasti käytössä olleista pöksyistä ja ilmaisshoppailluista saappaista. Ai niin ja korvissa keikkui hirvet.

(tosi hyvin tarkoitustaan palveleva kuva... eeeh not.)

Viljamille kelpaa ihan hyvin tavalliset peitot. Ehkä koska se on itse niin villainen...

:DDD

Kitchy Xmas!

2011-11-29T12:14:00.005+02:00

Olin viikko sitten sunnuntaina vähäsen töissä. Yksi pappi (jonka kanssa olin kesällä vetämässä riparia) soitteli silloin perjantaina, että pääsisinkö pitämään Majatalo-illan Back Stagea nuorille. Ihan kuin tietäisin, mikä on Majatalo-ilta tai sen Back Stage.

No, sain onneksi selvitystä. Majatalo-ilta on "entisten nuorten" toimintaa, jokin musiikki- ja keskustelutilaisuus. Jotta aikuiseen ikään ehtineet seurakuntanuoret voisivat tulla viettämään hetkeksi heille suunnattua aikaa, paikalla ovat myös lastenhoitajat ja pyhäkoulun pitäjä. Isommillekin lapsille on samaan aikaan kerhotyyppistä tarjontaa, ja sen nimi on Back Stage. Sen vakituinen vetäjä oli sinä sunnuntaina Maata näkyvissässä hiipparoimassa, joten tarvittiin sijaista. Oli kiva että minua kysyttiin, joten lupauduin hommiin.

Suunnitteluaikaa ei ihan hirveästi ollut. Joten inspiroiduin Postin lähettämästä punaisesta kirjekuoresta, ja ajattelin joulukorttien askartelun olevan jo ihan tarpeeksi ajankohtainen puuha. Muistin aikoinani (varmaan ala-asteella!) keksimäni tosi helpon (yksi iso kolmio kuuseksi, kaksi pientä kolmiota tontuiksi) joulukorttimallin, ja ajattelin jalostaa sitä vähän. Painuin Tiimariin ja tutkin, mitä kaikkea sieltä löytyikään. Askartelutarvikkeiden luona pohdiskelin, minkälaista ekstraa kolmiokorttiin voisi lisätä. Ostin muutamia juttuja ja kotona sitten askartelin kerhoa varten mallin.

Joopa joo. Lopputulema oli lievästi sanottuna kitch. Eri väriset akryylitimantit ja kimmeltävä tähti ei ehkä edusta sitä kaikkein harmonisinta tyylisuuntaa, mutta jollain kierolla tavalla tykkäsin luomuksestani. Vähän vaan mietitytti, että olenkohan jäänyt ikuisiksi ajoiksi mauttomien joulukorttien kierteeseen, kun viime vuoden kortitkin olivat tämän kanssa vähän samaa sarjaa...

Mutta Back Stagelle eksyneet tytöt (Mariella 10 ja Minka 12) näyttivät myös pitävän valitsemastani linjasta. Koska bäkkärille tuli vain kaksi kerholaista, saimme ihan hyvin askarrella enemmänkin kortteja kuin yksi naamaa kohden. Tyttöjen kortit olivat ehkä jopa vielä blingblingimmät kuin minun. (: Minä tein kerhossa viel kaksi korttia:

Vihreästä kuusesta piti tulla astetta hillitympi versio, mutta... a) jostakin syystä leikkelytaitoni taantui 6-vuotiaan tasolle (mikä on tuo vino alareuna!?!?!) b) tarra-arkissa oli jäljellä enää isoja tähtiä ja c) tussilla kirjoitettu hyvän joulun toivotus sai lopputuloksen näyttämään vähän nuhruiselta. Olen silti sitä mieltä, että itse laikellyt ja liimaillut kortit ovat kuudesti kivempia kuin kaikki leimailu- ja 3D-kortit, jotka eivät kuitenkaan näytä ihan NIIIIN itse tehdyiltä.

Sydänkortti ei MILLÄÄN suostunut käyttäytymään hyvin kuvissa. Mutta kaipa siitä näkyy ainakin idea, eli akryylitimantteja huopasydämen reunoilla. Ihastuin kyllä kovin noihin timanttijuttuihin, voisi hankkia niitä itselleenkin askartelulaatikkoon.

Kerho sujui kivasti, vaikka tytöt olivatkin kovin hiljaisia. Yritin välillä kysellä kaikenlaista, mutta enimmäkseen syvennyimme askarteluihin ja annoimme taustamusiikin pitää ääntä. Puolessa välissä kävimme syömässä vähän pitsaa, ja sitten jatkoimme taiteiluja. Lopuksi pelasimme vielä jotakin Raamattu-peliä, joka oli huisin vaikea. Ihmettelimme, että sen kylkeen oli painettu ikäsuositukseksi 5+!

Sitten vielä vähän muita käsityökuulumisia: Puikoilla on tällä hetkellä tumput, joista puuttuu enää peukalot. Omaksi yllätyksekseni työn alla on myös vähän kirjontahommia, ja viime viikolla ostin kirppikseltä helmikudontakehyksen. Helmistä on valmistumassa jotakin rannejuttua, ja sen ja muut työt esittelen sitten täällä, kunhan ne valmistuvat. Ei muuta, moikka!

My Joy Has Come

2011-11-22T14:23:00.007+02:00

Lauantaina oli vielä erityistä ohjelmaa. Iltapäivällä oli määrä mennä Hyvinkäälle Martin seurakuntatalolle seuraamaan, kun Tarun ja Femin vauveli saisi nimen. Aamupäivä meni verkkaisesti pakkaillessa, valmistautumisessa ja aamupalastaessa, ja kun kello alkoi näyttää kahta, käynnistimme auton moottorin ja käännettiin nokka kohti Hyvinkäätä.

Vaikka lähdettiin majapaikasta ihan hyvissä ajoin, onnistuttiin silti myöhästymään tilaisuuden alusta. Ensin piti kääntyä takaisin, kun ♥ huomasi unohtaneensa edellisenä päivänä ostamansa kalat pakkaseen. Kun kalat oli haettu, pysähdyttiin vielä tankkaamaan, koska matkan varrella oli halpaa bensaa. Hmph. INHOAN myöhästymistä, mutta niin vain jouduimme luikkimaan kirkkosaliin toimituksen ollessa jo käynnissä. :/

Emme sentään missanneet varsinaista h-hetkeä. Tai no ♥ missasi, koska hän menikin keittiöön huolehtimaan vuohen kappaleista tai ties mistä. Minä sen sijaan seurasin toimitustan (en olekaan ollut isona ristiäisissä!) ja sain olla todistamassa, kun pikkuinen ihminen sai nimekseen Ayomide Markus Francis.

Poitsun ensimmäinen nimi on yoruban kielinen. Ayo tarkoittaa iloa, mi "minun" ja de tarkoittaa tulemista. Pojan etunimi on suomeksi käännettynä siis suunnilleen "minun iloni on tullut". Kivaa, että nimirimpsussa on mukana myös suomalainen nimi, vaikka kutsumanimi onkin sitten tuo Ayo.

Päivänsankari oli koko juhlien ajan vallan rauhallinen, veteli vain sikeitä vaikka ympärillä kuhisi. Nukkuvan pojan ympärillä jutteli ehkä kolmisen kymmentä (olen tosi huono arvioimaan ihmisjoukkojen kokoa!) vierasta, sekä suomalaista että afrikkalaista porukkaa.

Tarjottavatkin olivat peräisin kahdesta eri kulttuurista. Toisaalta pöydässä oli riisiä, kanaa ja vuohen lihaa (illan mittaan äijät löysivät lautasilleen myös mannaa ja jotakin kastiketta), toisaalta perinteistä suomalaista kastettavaa. Tällä kertaa jätin afrikkalaiset pöperöt väliin, sillä olin haaveillut aiemmin päivällä juhlissa mahdollisesti tarjottavista voileipäkakuista. :P

Olin siis toivonut, että Taru tarjoaisi voileipäkakkua. Ja pöydässä olikin kahta laatua, kinkullista ja lohellista. Kylkeen vielä karjalanpiirakka. Olin suolaisista tarjottavista jo aika täynnä, mutta jatkoin silti makeiden pariin. Kahvin kanssa oli tarjolla kakkuöveri. :D Lastasin lautaselle kaikkia kolmea kakkua, eli kinuskia, Sacheria ja jotakin vaahtoista sitruunatorttua. Tuon satsin tuhoamisen jälkeen olo oli hiukan pinkeä. Eh. :D

Olisin halunnut kivasta illasta muistoksi jonkun yhteiskuvan ♥:n kanssa, kerrankin kun molemmat olivat laittautuneet. Kuva jäi kuitenkin vain haaveeksi, koska a) ♥ huimenteli missä milloinkin ja b) pippaloiden päätteeksi löysin itseni keittiöapulaisena, minkä jälkeen olo oli liian hikinen ja tiskivetinen kuvissa poseeraamiseen. Asukuvat otettiin kotona, kun hikisyys ja tiskisyys oli automatkan aikana vähän laskenut.

kuvauspaikka - varastoa muistuttava huoneeni
tunikamekkojuttu - KappAhl
housut - Cellbes
puntit - huonosti
kengät - Fafala

(ihan kiva jos tietsikalla olisi kuviin liittyvää ohjelmaa, muutakin kuin esikatselu ja Paint)

Hyvinkäältä ajeltiin siis meille kotiinkotiin, kannettiin kalat pakastimeen ja käytiin saunassa. ♥ lähti kotiinsa sunnuntaiaamuna, ja minulla oli jotakin valmisteltavaa...

Oravia ja muita

2011-11-21T20:00:00.000+02:00

Pyörittiin Tallinnassa ostoskeskuksessa, ja piipahdettiin siellä muutamaan putiikkiin. Tietenkin mielummin sellaisiin, joita ei olisi ihan joka kulman takana täällä kotona. (Haha mikä vitsi, ihan kuin Kylmiksellä olisi yhtään vaatekauppaa!) Tykkäsin Terranovasta, siellä näytti olevan kivoja vaatteita.

Mutta yhyy, kaikki vaatteet näyttivät olevan kokoa tosi kapea. L-koko oli suunnilleen 12-vuotiaan kokoa (ainakin minusta tuntuu siltä), enkä löytänyt koko kaupasta mitään, missä L:n edellä olisi ollut X. Kahdella äxällä varustettuja ässiä sen sijaan löytyi. Höhhis. Hypistelin minikuteita sitten sen aikaa, kun ♥ teki omia shoppailujaan.

♥ löysi Terranovasta itselleen parit farkut hyvään hintaan, ja nappasi samaan satsiin myös pari t-paitaa Nigerian tuliaisiksi. ♥ oli tosi kiva ja käytti kassan kautta myös muutamat korvikset, joita olin katsellut kaihoisasti.

Kuuden parin korvispaketti maksoi vitosen, ja sisältää vallan ihania helyjä. Lumihiutaleet näyttävät vähän väärään seuraan eksyneiltä, mutta tykkään niistäkin. En osaa päättää, mitkä korvikset olisivat lempparini, mutta oravat vaikuttavat selkeästi sekopäisimmiltä.

Perjantaina käytiin Itäkeskuksessa hengailemassa, ja löysin oravakorviksille veikeän kaverin. KappAhlissa oli ale-asusteet vielä puoleen hintaan, joten adoptoin itselleni hassun oravasormuksen.

Sormusorava ei köyhdyttänyt minua paljonkaan, sillä jouduin pulittamaan siitä vain kaksi euroa. Yksi kolikko ei ole paljoa jostakin hykerryttävän hölmöstä piristyksestä!

Ää, tämä oli nyt tällainen lyhkäinen välipostaus, koitan saada satuiltua huomenna lisää. Moro!

Takaisin terveiden kirjoihin

2011-11-21T13:35:00.012+02:00

...ainakin melkein. Neljäs antibioottikuuri seitsemän viikon sisällä loppui eilen, ja olo on pientä yskää lukuunottamatta ihan hyvä.

Uhmasin tautia vähän yli viikko sitten, kun kävin Tampereella pyörähtämässä. Toissa viikon torstaina oli joku työkkärin ehdottelema rekrytointisysteemin haastattelu, ja perjantaina rumpuopen 50-vuotis-yllätyssynttärit. Noin kaukaisista jutuista ei kuitenkaan jaksa satuilla, tyydyn vaan sanomaan että juhlat olivat huiput. (:

Viime viikolla oli sitten uudet kujeet. Ajeltiin keskiviikkona ♥:n kanssa etelämmäksi, sillä suunnitelmissa oli viettää loppuviikkoa Helsingin suunnalla. Ajoin autoa ensimmäistä kertaa taas pitkään aikaan, se oli kivaa. Motarilla oli leppoisaa körötellä, kun ei ollut liikaa ihmisiä liikkeellä. Hyvinkäällä sen sijaan meni vähän hermot, kun navigaattori alkoi ehdotella u-käännöksiä keskustassa. Selvisin kuitenkin Tarun ja Femin tykö, ja saatiin jätettyä Femin kuntopyörä oikeiden omistajien huomaan. Jatkettiin Vantaalle, oltiin ♥:n kaverilla Lanrella yötä.

Torstain ensimmäinen etappi oli bussipysäkki. Suunnistettiin pysäkille odottelemaan linja-autoa, ja noustiin sitten Helsinkiin menevään kulkuneuvoon. Jäätiin rautatieasemalla pois, vaihdettiin alle ratikka, ja jatkoimme matkaa Katajanokan terminaalille.

Vuorossa oli Tallinnan reissu numero kaksi. Alkusyksystä käytimme ensimmäisen lahjakortin, nyt ajateltiin käyttää toinen pois kuleksimasta. Laiva lähti puoli kahdeltatoista, ja oli perillä Tallinnassa kahdelta. Viime kerralla menomatka meni laulellessa karaokea, mutta tällä kertaa oli hiukan toiset aktiviteetit.

Ensin pelattiin keulabaarissa W.I.T.C.H.-korttipeliä ja vähän aikaa pelattuamme siirryttiin syömään jotakin grillistä (minulle Fish & Chips, ♥:lle kanakori). Kun lopettelimme annoksiamme (hitsi kun en muistanut ottaa kuvaa ennen annoksen tärväämistä, oli meinaan hienostuneen näköiset ranskalaislautaselliset! :D), ravintolassa oli alkamaisillaan bingot. Peliin sai osallistua, jos osti bingo-drinkin, ja ajattelin että olisi ihan kivaa rastitella numeroita aikani kuluksi. Kävin ostamassa juomat ja vaihtamassa kuitin bingo-lappuihin. Sitten alkoi jännittävät pelit!

ETTÄ minua harmitti, että bingot tuntuivat koko ajan menevän sivu suun! Ensin etsittiin yhtä vaakariviä, toisella kierroksella kahta jne. Minulta puuttui aina ihan vähän (yksi tai kaksi) rasteja, kun joku jo huuteli saaneensa bingon. Ärsyttävää. Mutta tittidii, kun vaatimuksena oli saada yksi ruudukko kokonaan täyteen, minua onnisti! Sain jopa karjaistua oman bingoni yhtä tätiä nopemmin, joten pääpalkinto oli minun, eikä sen tädin. Wuhuu! Olen saanut hyvää harjoitusta äidin työpaikalla, joten tiedän hyvän bingo-huudon niksit... :P

Palkinnoksi risteilyisäntä ojensi minulle pullon laivan omaa kuohuviiniä ja bonuskortin Tukholman risteilylle. Pian bingon jälkeen oltiinkin jo perillä Tallinnassa, mutta ennen laivasta ulostautumista halusin kokeilla toistakin uhkapeliä. :D Syötin pelikoneeseen puolitoista euroa ja valitsin delfiinipelin, koska se vaikutti söpöimmältä. Painelin nappuloita jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi rahat palautuivat takaisin kuutena eurona. Aika hauskaa. (:

Satamassa räpsäistiin muutama kuva, mutta sitä ei pystynyt harrastamaan kovin kauaa kylmyyden takia. Emme olleet tehneet mitään erityistä suunnitelmaa maissaoloaikaa varten, mutta lähdimme patikoimaan kohti Viru keskusta. Ajattelimme, että pari tuntia voisi käyttää ihan hyvin (ikkuna)shoppailuun.

Oma ostoshetkeni päättyi sillä tavalla hyvin, että minulle ei kertynyt yhtään kannettavaa ostoskeskuksesta takaisin satamaan. ♥ sen sijaan osti parit farkut ja tuliais-t-paitoja (Nigeriaan vietäväksi) Terranovasta. Ja minulle kivulin korvispakkauksen! (: Terminaalista ostin pari isoa levyä Kalev-suklaata, koska tiesin että se olisi vähän kalliimpaa tax freessä.

Kun tulimme takaisin laivaan, pelasimme vähän aikaa korttia ja maistelimme kaakaota/Irish Coffeeta odottaessamme tax freen avautumista. Tällä kertaa oli vuorossa Kaunotar ja Kulkuri -kortit ja ihan tavalliset pelikortit. Pelaamisen jälkeen menimme sitten sinne kauppaan. Itse ostin pari joululahjajuttua ja itselleni varsin perinteisen laivaostoksen; ei ole laivareissua ilman isoa Smarties-pötkylää! Tällä kertaa valkkasin ihan tavallisen paketin ilman mitään lelufiguureja, koska saatavilla oli vain Nalle Puheja (yöööök) ja rumia Tuhkimoita.

Ostosten jälkeen menimme pubiin istumaan. Kävin ostamassa "jotain limeistä" (alkoholitonta, koska lääkekuuri oli päällänsä) ja baarimikon näkemys siitä oli varsin... sininen. :D Vaikka yskä oli yhä ilonani, karaoke kutkutti ihan liikaa väliin jätettäväksi. Kävin sitten laulamassa Joen, vaikkei se ihan parhaasti mennyt. Sen jälkeen minun teki vielä mieli jälkiruokaa.

Minulle tuli kuin tyhjästä mieliteko, että haluaisin leivosta, jossa on päällä marjoja ja kiillettä. Ja jee, kahvilasta löytyi juuri sellaista kakkua! Ostettiin kaksi eri kakkupalaa ja mutustettiin ne puokkiin. Siinä se loppuristeily menikin mukavasti. Laiva oli jälleen Helsingissä puoli yhdeksältä, ja me ulkona joskus vähän myöhemmin. ♥:n veli tuli onneksi hakemaan meitä, ettei tarvinnut sompailla ratikoilla sun muilla takaisin kämpille. Kun oli pimeää ja sentään jonkin verran kantamuksiakin.

Oi, tykkäsin tosi tosi paljon tuosta päivästä. Se oli leppoisa, rento, hauska. Välillä kai romanttinenkin. Oikein mukaisa. Nam. (:

Pimeyttä vastaan

2011-11-02T14:27:00.003+02:00

Viimeisin askartelu lähti postin mukana Mikkeliin, luokkakaverin synttärilahjaksi. Kyseessä ei ollut mikään huippuhieno käsitöiden taidonnäyte, vaan jotakin pientä ja hyödyllistä.

Ensin pursottelin sydänheijastimen reunoille ruskeaa kimalleväriä. Annoin kuivua ja pursottelin koukeroita toisellekin puolelle. Annoin kuivua uudestaan.

Sitten kiinnitin heijastimeen killumaan jostakin kaulakorusta tarpeettomana irrotetun helmihärpäkkeen. Pujotin heijastimen naruun ja lisäsin hakaneulan. Valmista tuli!

Lopuksi sujautin heijastimen lahjapussiin ja lahjapussin kirjekuoreen. Osoite ja postimerkki päälle, ja hengenpelastin pääsi matkalle moikkaamaan kaveria.

Salapuvussa

2011-10-31T13:25:00.021+02:00

Tänään on siis käsittääkseni halloween. En ole koskaan oikein innostunut kyseisestä juhlasta, minusta se on lähinnä tuotu Suomeen siksi, että Tiimari saisi syksyyn vielä yhden myyntipiikin ennen joulua. Muistaakseni olen "juhlinut" halloweenia viimeksi kasiluokalla, kun tukioppilaat (joiden mukana siis myös minä) piti seiskoille jotakin ryhmäytymispäivää. Silloin olin ommellut mustaan hameeseeni pikkuveljeltä lainattuja muovihämähäkkejä ja oranssiin toppiini mustasta kankaasta leikatut kurpitsalyhdyn silmät ja suun. Se oli tarpeeksi teemanmukaista.

Tykkään kyllä kaikenmoisista teemapippaloista, että kyllä varmaankin olisin ihan onnessani osallistumassa, jos joku kutsuisi minut joskus johonkin halloween-juhliin. Tänä vuonna en osallistunut kauhukekkereihin, mutta minulle tuli mieleen, että voisin esitellä viime vuosien salapukujani (siskon termi, joka tarkoittaa samaa kuin naamiaisasu).

Vanhin naamiaisasu, josta löysin kuvan, on neljän vuoden takainen penkkaripukuni. Meillä oli penkkaripäivän ja abishow'n teemana hollywood, eli koulun käytävillä hiihteli näyttelijöitä ja elokuvahahmoja. Pitkän miettimisen jälkeen keksin, että voisin pukeutua joko Star warsin prinsessa Leiaksi tai kuningatar Amidalaksi. Leian kampaus olisi ollut helpompi tehdä, mutta minulla oli jo olemassa puku, joka sopisi Amidalalle.

Käytin penkkaripäivänä edellisenä vuonna hankittua vanhojentanssipukua, johon ostin Millerin joulualesta vähän kimaltelevaa nauhaa hihansuihin. Ompelin pääntiehen vanhoista sukkahousuista (ei ehkä kuulosta vanhojentanssipuvun arvoiselta materiaalilta) punotun letin ja puin puvun alle aika samaa väriä olevan poolopaidan. Kampauksen ja meikin teki kampaaja/maskeeraaja Hanna, johon olin tutustunut edellisenä syksynä. Kampauksessakin (päässäni oli yli sata pinniä!!) käytettiin hyväksi joulukoristealea, sillä tukan ympärille kieputettiin kullanväristä verkkoa, jossa oli punaisia helmiä. Otsalla roikkui kaverin kaunis korvakoru.

Tykkäsin penkkarisalapuvustani ihan hirveän paljon! Ensinnäkin siitä, että keksin kivan hahmon, ja toiseksi siitä, että se onnistui näin hyvin!

Seuraavat teeman mukaan pynttäytymiset taisivat olla ensimmäisen Pieksämäki-vuoden keväällä. Koulun hubatoimikunta järkkäsi kasaribileet, ja toki meidänkin luokka osallistui pippalointiin. Ensin kokoonnuttiin Kaunokille pukeutumisbileisiin, sitten siirryttiin Riston ja Jarnon kämpille tupareita viettämään ja lopuksi suunnattiin Galaxyyn varsinaisiin 80-luvun bileisiin. Kävi jopa niin mukavasti, että voitin Galaxyssa tyttöjen parhaan asun palkinnon! Se oli kivaa!

Tästäkin asusta tykkäsin. Se syntyi aika vaivattomasti reseptillä "kaikkea överin värikästä". Puin mustien pitkiksien päälle hameeksi kirppikseltä ostetun topin ja leikkelin iänvanhasta vaarinpaidasta hihoja ja kaula-aukkoa vähän uuteen muotoon. Muistan, että nousin askartelemaan (leikkaamaan + ompelemaan sydämen muotoisia helmiä) keskellä yötä, kun inspiraatio iski. Korvikset oli mielestäni ihan järkyn makeet, löysin jostain kaupasta hehkutikkukorvikset. Naamaani värkkäsi luokkakaveri Petra, ja ylikasvanut permanenttini muotoutui pelottavan hyvin kahdeksankymmentäluvun malliin.

Tämä toinen kasaribileasu ei kyllä ole kronologisesti seuraava, mutta länttään sen nyt tähän väliin, kun kerta on sama teema. Tämännäköisenä edustin viime vuoden tammikuussa, kun diakkilaiset lähtivät risteilemään. Päivä Tukholmassa -risteilyn toisena iltana teemana oli 80-luku. Taas tykkäsin hurjasti etenkin siitä pynttäytymisvaiheesta, kun monta tyttöä ahtautui saman peilin ääreen ja kreppirauta kiersi ihmiseltä ihmiselle jopa eri hyttien välillä.

Toisen kasariasun resepti oli vanhaa+lainattua+uutta. Sijoitin asuun yllättävän paljon, sillä ostin sekä korvikset, sukkikset että paidan joulualeista, ja piipahdin meikkiostoksille Yves Rocherille! Hameena oli taas toppi, ja ihanasti kimmeltävät säärystimet löysin kotoakotoa. Sisko lainasi vielä kaulakorun ja pikku laukun, joten kasari-ilmestys oli kokoamista vaille valmis! :P

Seuraava salapuku valmistuikin sitten vähän pienemmällä vaivalla. Olin kesällä 2008 Kajaanissa kesätöissä, ja yhdellä rippileirillä otettiin isosten kanssa riparilaiset vastaan alieneiksi pukeutuneina. Päälle vaan jätesäkkimekot ja naamaan vähän vihreää kasvomaalia, ja se oli siinä! Isoset maalailivat naamojansa enemmän, mutta ajattelin että kesätyöntekijän ei sovi niin kovin riehaantua. Ainakaan ihan leirin alussa.

Saman vuoden jouluna piti naamioitua uudemman kerran ilman sen kummempaa budjettia. Meidän vuosiluokkamme järjesti lapsille kirjastossa puuhapäivän, jonka ohjelmaan kuului ainakin askartelemista, leipomista ja laulelua. Minä olin mukana ryhmässä, joka suunnitteli ja toteutti lapsille joulunäytelmän. Näytelmän hahmot olivat aika lailla sekalaista sakkia, ja minä olin talven ihmemaan tiikeri. :D

Asustin itseni vain mustilla housuilla ja paidalla, joiden päälle vetäisin keltaisen topin. Sisäisen tiikerin löysin siskon Särkänniemestä saatujen tiikeriasusteiden avulla. Hahaa, yhdessä näytöksessä kuulin yleisössä iloisen tokaisun "oi sillä on häntäkin!", kun jossakin vaiheessa olin peräpeili yleisöön päin. Pitihän sitä nyt noin hienoa häntää esitellä!

Oho hupsista, kronologiasta oli jäänyt yksi asu välistä! 2008 keväällä vietettiin luokkakaverin rempan-jälkeis-tupareita, ja kaikkia kutsuttuja oli kehotettu saapumaan paikalle naamiaisasussa. Itse pukeuduin ennustajaeukoksi, enkä joutunut hankkimaan mitään uutta tätä asua (joka näkyy harmi kyllä vähän huonosti tässä kuvassa) varten! Ainoastaan lainasin ohuita kullanvärisiä rannerenkaita kaverilta. Asustin mustan (vähän rimpsuiden) hameen ja mustan (vähän kimalteisen) topin peruukilla ja kukallisella huivilla, ja kietaisin lanteilleni ponchon, jota käytin taannoin huivina. Tästäkin naamiaisasusta tykkäsin. (:

Tuossa viime lauantaina oli itseasiassa vähän suunnitelmissa, että menisimme ♥:n kanssa naapurikylään (hehe) yhden baarin halloween-bileisiin. Oltiin molemmat kuitenkin jokseenkin väsyneitä illalla, joten jätettiin moiset pippalot väliin. Jos olisimme pyyhältäneet paikalle, olisin pukeutunut vähän tämän ennustajan tyylisesti rimpsuhameeseen, oranssiin kukkapaitaan sun muihin ennustajamaisiin juttuihin.

Vanhojentanssipuvulle on ollut varsinaisen tanssipäivän ja penkkaripäivän jälkeen muutakin käyttöä. Pidin sitä rooliasunani kevään 2009 Prinsessa Ruusunen -näytelmässä. Silloin rintamukseen oli kiinnitetty muutama todella tyylikäs ruusu, ja muina asusteina toimivat sydämen muotoinen taikasauva ja erittäin mukava haltiamyssy. Tämä salapuku oli erityisen kiva sen takia, että koko perhe oli mukana samassa liemessä, eli kaikilla oli hiukkasen normaalista poikkeavat vaatteet yllänsä.

Ruususkuvan pinkistä tunnelmasta tuli mieleen toinen, astetta pinkimpi, rooliasu. Tämähän nähtiin tänä kesänä, eli kyseessä on vallan tuore salapuku. Halloween-asuksi tämä ei ehkä kävisi, ellei sitten lisää kuvaan mukaan vaikkapa sinappihuntua. Vai olisiko se sittenkin jouluasu?

Viimesyksyisten merirosvobileiden asussa on sentään vähän enemmän halloween-ainesta, ja tuossa viimeisessä kuvassa alkaa olla jo kammottava meininki! Kyseessä oli Jack Nicholson -ilmeeni, jota kämppis koitti vangita kameralla. Kumma juttu, että vaikka itse tietenkin teen tuon ilmeen, en ollut ennen nähnyt, miltä se näyttää. Ei ehkä parane väläytellä Hohto-hymyä ainakaan pienille lapsille.... eh.

Tästä(kin!) asusta tykkäsin aikas paljon. Housut olisivat saaneet olla ehkä hiukkasen imartelevammat, mutta ei pienet pursuilut (yök :D) menoa liiemmälti haitanneet. Paita on peräisin Tampereen teatterin kirppikseltä, mutta heitin sen menemään muuttoni yhteydessä. Mikä lie päähänpisto, mitäs minä nyt laitan päälleni, jos tulee merirosvojuhlat? Housujen roskis-kohtalo oli ihan oikeutettu, sillä ne olivat olleet rikki jo vuosia, eivätkä - kuten sanottua - kovin hyvin istuvat. Korviksia ei näy, mutta minusta oli kiva laittaa kaksi roikkuvaa pääkallokorua samaan korvalehteen killumaan. Yarr!

Tämän postauksen pelottavin rooliasu on ehkä kuitenkin tässä! Viime vuonna toukokuussa koululla järjestettiin opiskelijoiden virkistyspäivä, johon kuului mm. sählyturnaus. Joku neropatti keksi, että meidän luokkamme voisi osallistua sählykarkeloihin joukkueella, jonka kaikki jäsenet olisivat pukeutuneet jotenkin hiukan erikoisemmin. Joukkueeseen kuului ainakin Ylämummo, gootti ja Disco Stu. Joku muu neropatti (taisi olla allekirjoittanut itse) taas keksi, että sählykentälle voisi tulla myös pissiksenä!

Pukeuduimme siis Saaran kanssa pissiksiksi, ja tulimme kentälle (ja sen jälkeen vielä koulun käytäville hengailemaan sekä kahvilaan laulamaan Singstaria!) topeissa ja leggingseissä. Puolen sentin paksuinen pakkelikerros oli jo karmaisevaa sinänsä, mutta vielä pelottavampaa ehkä oli se, että vaatteet, jotka minulla oli tuolloin ylläni, olivat ihan omasta vaatekaapistani!

Huuuuuuu! Hyvää halloweenia!

Huulipunahaaveilua

2011-10-24T14:18:00.006+03:00

Kun tässä taannoin oli sydän- ja verisuonitautitietoisuuspäivän tempaus "pukeudu punaiseen", olin rajallisen garderobini kanssa Helsingissä. Punaiseen teemaan passasi ainoastaan rintsikat ja punakukallinen toppi. Meikkipussissa luurasi myös jokin iänvanha huulipuna, jota kokeilin huulilleni.

Punaisen päivän huulipunakokeilu ja viimeistään MouMoun huulipunateemaviikko saivat minut haaveilemaan joistakin uusista punista, joita voisi silloin tällöin sutia huulilleen. Tosi punainen puna kävi mielestäni minulle ihan hyvin, joten voisi koittaa käytellä useamminkin huulimeikkiä.

Toisaalta haluaisin jonkun uuden PUNAISEN. Tämä nykyinen on aika herkullinen, mutta kyseinen yksilö taitaa olla hiukkasen liian vanhaa. Olen ostanut sen penkkarimeikkiä varten, eli se on ollut hallussani jo vuodesta 2007. Aika ällöttävää oikeastaan?

Toisaalta taas (päänsisäisellä) ostoslistallani voisi olla joku - tai jopa pari erilaista? - neutraalimpi puna, jota voisi käytellä arkena. Vähän sillai huomaamattomammin. Joskus lukiossa minulla oli joku inasen ruskehtava Lumenen puna, jota yhteen aikaan käytin ihan säännöllisesti. Silloin kun meikkasin muutenkin enemmän. Mutta nytkin olisi kiva olla jokin välimaastopuna niihin hetkiin, kun pelkkä huulirasva tuntuu liian tylsältä, muttei halua huulilleen mitään liian kirkuvaa.

Sorry muuten kuvien sumuisuudesta.

Olisi kivaa, jos saisin näissä meikkiasioissa vähän apua. Olen aika käsi yleensäkin meikkamisessa (voi kun olisi kiva osata kikkailla silmämeikillä), mutta nyt erityisesti olisi tilausta huulipunavinkeille. Millaisen punan minun pitäisi ostaa? Mikä olisi hyvä, muttei liian kallis? Mitä muita ominaisuuksia pitää ottaa huomioon? Jos joku kuulee avunpyyntöni, niin pliis jotain apuja tänne! (:

Pikku merkintä

2011-10-21T11:00:00.004+03:00

Moi. Tekee mieli kirjoitella blogiin, mutta viime päivinä ei ole oikein tapahtunut mitään, mistä saisi jonkun hyvän postauksen. Tuskin kukaan on kiinnostunut sairaskertomuksistani. Minä en ainakaan. Päätin sitten kaapia kokoon joitakin ranskalaisia viivoja siitä, mitä on tullut tehtyä.

-Olen vähän kutonut. Viime vuonna räpelletyt tyhmän näköiset villasukkatekeleet saivat purkutuomion, ja puikoilta syntyi tavalliset raitasukat. Tyhmän näköiset olivat siis epätavalliset, sillä ne neulottiin varpaasta aloittaen. Silmukoiden lisäily ei silloin oikein onnistunut, ja sukat saivat hieman outoa muodokkuutta kantapään yläpuolelle. Uusista sukista ei ole nyt kuvaa saatavilla, koska ♥ omi ne itselleen. Tyttöväreistä huolimatta. :P

-♥ oli viime viikonloppuna Kolarissa. Maanantaina hän tuli meille, mukanaan tämä pikku söpöliini! Sain tuliaisiksi tosi kivulin pikku pöllöpehmon, joka huhuilee, kun sen massusta painaa. Tykkään!

-Olen katsellut elokuvia. Syyslomalla olevan veljen kanssa ollaan töllätty ainakin Rokkikukko, Crybaby ja Tulkki. ♥:n kanssa Nousukausi.

-Olen pelannut Simssiä. Ääää Sims 2:een jää ihan koukkuun, ja sen parissa kuluisi tovi jos toinenkin.

-Olen miettinyt ensi viikon viikonlopun kohtaloa. Silloin olisi Pieksämäellä luokkalaisten jälleennäkemistä mökkeilyn merkeissä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että se pitää jättää väliin. Viime aikoina on palanut rahaa lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin, joten junaliput, mökin vuokra tai nyyttikesteily ei ehkä ihan sovi budjettiin. Sitä paitsi ei sinne kannata puolikuntoisena lähteä, jos joskus haluaa parantuakin. Harmittavaa, mutta joskus täytyy olla harmittavia juttuja.

-Nyt kutsuu peti ja peitonalunen. Päässä tuntuu suhisevan ja pyörivän sen verran, että lepo olisi poikaa. :D Eipä tästä kummoinenkaan postaus tullut, mutta sentään jotain, jolla helpottaa bloginkirjoitusmielitekoa.

Moikka nyt!

PS:

2011-10-14T14:56:00.002+03:00

Salaisuus julki! Ensi vuoden alussa aion matkustaa. Pistin pystyyn toisen blogin, jonne olisi tarkoitus kirjoitella juttuja matkan valmisteluista ja sitten itse matkasta, kun sen aika on.

En tiedä, millainen päivitystahti tällä uudella blogilla sitten mahtaa olla, mutta nyt siellä on ainakin yksi teksti. Käykääpä vaikka vilkaisemassa. (:

Sinne pääsee tästä.

Lavastettu asu

2011-10-14T12:52:00.011+03:00

Hyvää Roosa nauha -päivää! Tänään pukeudutaan pinkkiin, mutta omissa tämänhetkisissä päivävaatteissani ei kuitenkaan ole vaaleanpunaisen häivähdystäkään. Yöpöksyissä oli sentään pinkkejä I ♥ ME -painatuksia, ja kohta pitää varmaan vetää jalkaan villasukat. Edustakoon ne sitten tämän vuoden virallista pinkkeilyä.

Olin kyllä suunnitellut, että pukisin tänään jonkin kivan pinkkiä sisältävän asun, mutta koska hengailen edelleen vaan kotona poskiontelontulehdus seuranani, pukeutumiseen panostaminen ei ole ihan ykkösjuttu. Soin kuitenkin hetkisen aikaa asujutuille niin, että keksin lavastaa toissapäivän asun kuviin asti.

Tiistain ohjelmaan kuului työhaastattelua Ylöjärvellä ja sen jälkeen erinäisiä asioiden toimittamisia Helsingissä. Minulla oli mielestäni kivat vaatteet.

takki - Jyskän varastomyymälästä :D
pöksyt - Anttilasta
kengät - Andiamosta
laukku - Fidasta
huivi - jostain kirppikseltä

Taitaa olla tuon takin ensiesiintyminen täällä, vaikka ostin sen jo viime vuonna keväällä. Se on se takki, jonka metsästys tuotti minulle kamalasti päänvaivaa. Nyt siitä on vyökin hukassa, se katosi viime syksynä johonkin Mikkelin kaduille. Takkiin voisi kai yhdistää ihan minkä vaan kivan vyön, mutta toisaalta se on ihan hyvä ilmankin.

Laukkukin on jo aika vanha ostos, mutta sekään ei ole tainnut näkyä täällä, ainakaan kunnolla. Ostin sen joskus viime syksynä Pieksiksen Fidasta, kun pyörin kaupungilla odottamassa autokoulun alkamista. Laukku oli ihan mahti löytö, nimittäin sillä oli hintaa vain viisi euroa, vaikka se oli ihan uuden näköinen! Nyttemmin siinä on vähän kulumisen jälkiä. Ne ovat lähinnä lähtöisin pikku katin kynsistä. -.-

(Hyviä valopääkuvia :D)
paita, liivi, kello ja korvikset - kirppiksiltä

Kiva ruskea paitapusero on itseasiassa myös Pieksämäeltä ostettu. Sen shoppailin viime keväänä, kun kävin koululla tekemässä jotakin ennen More to loven bileitä. Paita oli kauan unohduksissa, mutta löysin sen uudestaan loppukesästä, ja olen käyttänyt sitä aika ahkeraan. Tämä on muuten se paita, joka minulla oli päälläni silloin Tallinnassa. Asu on muutenkin aika sama, silloin liivin tilalla oli kaulakoru ja jaloissa oli eri kengät.

Liivin ostin Lempäälän kirppikseltä pari viikkoa (?) sitten, kun olin shoppailemassa veljen ja ♥:n kanssa. Ennustettiin muuten veljen kanssa äidin kommentti aika hyvin: "Olisit sää ny osannu itekkin tommosen tehdä!" Mutta. Ostamalla virkatun liivin sai nopeammin ja halvemmalla. Kolmella eurolla tuskin olisi saanut lankoja omatekemään yritelmään.

Sitten pari yksityiskohtaa.

Kivan asun kanssa oli kiva kampaus. Ja tiistaina hiukset olivat vielä kivemmin kuin tässä lavastetussa tapauksessa, sillä a) letit olivat päässeet sopivasti pörröttymään, koska ne olivat edellisillan suihkuletit ja b) olin vaihtanut ponnarien tilalle mustaa villalankaa.

Sekä paidan että liivin napit ovat jotakin oikein kivulia. Paidassa nappien virkaa toimittavat pienet kulkuset ja liivin napit on päällystetty virkkauksella. Aika herkullista minusta. (:

Ja huivi! Se näyttää ihan tavalliselta sikinsokin kirjavalta huivilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että kuviointi koostuu osaksi joistain ihme buddha-samurai-keisareista. Ja kuinka ihhistä, että huivin värityksessä on kultaa!! (:

Mutta kuinkas tiistai sujui muuten? Haastattelu meni hyvin, vaikka olinkin minuutin myöhässä kunnantalolta, jossa haastis pidettiin. Muita kömmähdyksiä ei sattunut, ja osasin vastata mielestäni ihan hyvin. Olin silti ihan mielissäni, kun kuulin että haastateltuja oli yhteensä jopa kymmenkunta. Nimittäin en ollut ihan vakuuttunut siitä, että haluaisin sen työpaikan. Se kuulosti kyllä muuten kivalta, mutta työmatka olisi ollut aika pitkä. Tampereelta 60 km, Ylöjärveltäkin 40 km. Joten oli ihan kivaa, että eilen tuli sähköpostilla ilmoitus, että joku toinen oli valittu tehtävään.

Ylöjärveltä ajeltiin sitten Helsinkiin, ♥:n oli määrä palautella tavaroita Vuosaareen ja Kontulaan. Kun ne oli hoidettu, mentiin syömään kiinalaista. Otettiin molemmat neljä pientä ateriaa, mikä on ihan kiva vaihtoehto silloin, kun ei osaa päättää. Aterioinnin jälkeen hurautettiin Vantaalle moikkaamaan Lanrea ja Davidia, ja noukittiin jotakin jollekin kuuluvaa ja Tampereelle toimitettavaa mukaamme. Sen jälkeen tie vei lentokentälle, sillä haettiin Nigeriasta Suomeen saapuva Bayo mukaamme. Vielä ennen kotiin palaamista käväistiin Hyvinkäällä katsomassa Tarun ja Femin vauvaa. Oli siis jotenkin pitkä päivä, mutta onneksi vallan kiva! (:

Ps. laukussa odottaa muutama Geisha-patukka, niitä ostamalla käsittääkseni sai lahjoitettua jokusen sentin Roosan nauhan hyväksi.

Terveiset Afrikan lämmöstä

2011-10-13T18:14:00.004+03:00

Tällä kertaa ihan kortin muodossa. Toissapäivänä postilaatikosta löytyi minulle osoitettu postikortti, joka oli tullut Namibiasta!

Swahopmund 28/9
Terveiset Afrikan lämmöstä. Tyynynliinat otettiin kiitoksella vastaan. Valokuvia tulee perästäpäin nimikkolähettiemme toimesta.
Terv. Anna-Liisa H.

Sammakkopostimerkillä varustettu kortti tuli kotiseurakuntani entiseltä nimikkolähetiltä, Anna-Liisalta. Tapasin hänet viime keväänä ja annoin hänelle kassillisen tyynyliinoja.

Tyynyliinat liittyivät opinnäytetyöhöni, jonka tekemisen kanssa tuskailin blogin puolella, mutta josta en ole tainnut oikein kertoa mitään. Opinnäytetyöni liittyi lähetystyöhön ja -kasvatukseen, ja kohderyhmänä oli seurakunnan varhaisnuorisotyö. Opparin käytännön osuutena suunnittelin ja pidin lähetystyöaiheisen leirin alakoululaisille, ja yhtenä askarteluna painettiin tyynyliinoja.

Eikä ollenkaan pelkästään kankaanpainamisen ilosta, vaan koko leiri teki siinä yhdessä lähetystyötä. Tarkoituksenamme oli nimittäin saada lähetettyä koko poppoon taideteoksen Namibiaan, Onandjokwen sairaalaan. Se on yksi Akaan seurakunnan lähetyskohteista, ja siellä on tälläkin hetkellä lähettejä.

Tämä Anna-Liisa-täti lähti käymään Namibiassa nyt syksyllä. Nimittäin Onandjokwen sairaala (jonka on perustanut suomalainen lähetyslääkäri Selma Rainio) täytti syyskuussa 100 vuotta, ja työuransa siellä tehnyt Anna-Liisa osallistui juhlamenoihin myös. Mukanaan hänellä oli nelisenkymmentä värikästä tyynyliinaa ja leiriläisten allekirjoittama onnittelukortti.

Olin ihan innoissani, kun sain tilaisuuden tehdä jotakin näin hienoa, ja vielä enemmän innoissani olin siitä, kuinka innoissaan leiriläiset silloin olivat. Olin kuitenkin jo aika lahjakkaasti sysännyt tämän tapauksen mielestäni, mutta postikortti toi sen taas mieleen. Kivaa!

Pokaali!

2011-10-10T19:02:00.003+03:00

Huomasin hetki sitten, että MouMou oli heittänyt minua blogihaasteella. Aika kivaa, sillä en ole ennen saanut mitään tunnustuksia tai haasteita. Pokaalihaasteen mukana tuli tehtävä; pokaalin saajan täytyisi kertoa blogissaan kymmenen sellaista asiaa, jota ei ole ennen kertonut postauksissa.

Ajattelin, että kymmenen uuden asian kertominen olisi ihan pala nakkia, koska mielestäni en ole kertoillut kovin laajasti elämästäni täällä bloggerin puolella. Tovi piti kuitenkin pohdiskella, mitä "paljastaisin", sillä olisihan se nyt kiva, että uudet asiat olisivat edes vähän mielenkiintoisia. Jotain muuta kuin "ekan luokan luokkakuvassa minulla oli punainen paita ylläni".

No, siirrytään nyt sitten niihin kymmeneen kohtaan:

1. Ala-asteella - muistaakseni kolmannella luokalla - opettajani yritti saada minua osallistumaan laulukilpailuun. En enää muista, kuinka monelta eri koululta kilpailussa olisi ollut osallistujia, mutta joka tapauksessa ajatus kilpailusta tuntui liian pelottavalta. Opettaja otti yhteyttä jopa äitiini, että tämän olisi pitänyt yrittää saada minua suostumaan. En suostunut.

2. Yläasteella harrastin yhden lukukauden posliininmaalausta kansalaisopistossa. Taiteilin kuppeja ja lautasia (jne) viikottain mummujen seurassa, ja se oli ihan leppoisaa. Muistan, että kun olin saanut tehtyä koulussa ruotsin valtakunnallisen kokeen, piirtelin suttupaperiini suunnitelmia seuraavaa teekuppia varten... (:

3. Viime syksynä hankkimani silmälasit eivät olekaan niin pakolliset kuin ensin luulin. Näössäni (vai silmissäni?) on niin vähän miinusta, että se saattaa korjaantua ihan hyvin itsestään. Tykkään kyllä laseistani, joten käytän niitä ainakin välillä. Ei kuitenkaan tarvitse ottaa mitään stressiä niiden käyttämisestä, sillä ajokorttilääkärinikin kysyi näöntarkastuksen jälkeen ihmeissään, että "Miksi sinä edes käytät silmälaseja!?".

4. En ole matkustellut kovinkaan paljon. Olen sentään käynyt vähän Suomen rajojen ulkopuolellakin; Lukion ekalla vierailtiin Englannissa ystävyyskoulun luona viikko, jonka aikana majoituimme perheissä. Lukion toisena keväänä taas teimme luokkaretken Eurooppaan, jolloin piipahdimme Budapestissa, Bratislavassa ja Wienissä. (Sitten ihan pari Tukholmassa pyörähdystä.)

5. Olen tosi surkea seuraamaan maailman menoa. En lue sanomalehtiä enkä katsele uutisia. Hävettää myöntää. :/

6. Minulla on ilmeisesti aika huono vastustuskyky. Etenkin viime vuonna olin tosi usein kipeänä (jossain flunssassa) ja tuntuu siltä, että olen kohta saavuttanut jonkin ihme super-platinum-VIP-tason terveyskeskuksessa asioimisessa. Nyt olen ollut vähän yli viikon flunssan kourissa, joten en ole oikein jaksanut panostaa blogeiluun.

7. Yläasteella ja vielä lukiossakin piirsin paljon. Pidin kuviksesta koulussa, ja piirsin kotona ollessani monet vihot täyteen. Taitoni ovat ikävä kyllä rapistuneet, mutta olisi kiva koittaa elvyttää niitä. Vaikka edellisen postauksen asukuva ei ollutkaan mittasuhteiltaan mitään priimakamaa, olin kyllä iloinen siitä, kuinka helposti se syntyi kynästäni. (:

8. Kun alkoi tulla ajankohtaiseksi miettiä, mitä lukion jälkeen hakeutuisi opiskelemaan, vaihtoehtojen mukana olivat teologia ja psykologia. Olin aina pitänyt psykasta, ja sen opiskeleminen tuntui mielenkiintoiselta. Papin ammatti kiehtoi myös, ja pari opettajaakin oli sitä mieltä, että minun kannattaisi hakea teologiseen. Voi olla, että yliopisto-opinnot tuntuivat liian pelottavilta, joten en loppujen lopuksi hakenut kumpaankaan.

9. Luurankokaapissa luurailee noin vuoden mittainen hellarivaihe. :D Lukiossa aloin käydä ensin helluntaiseurakunnan nuortenilloissa ja sitten muissakin tilaisuuksissa. Vaikka hellaripiireissä tuntuikin ihan kotoisalta, hengellinen kotini on silti luterilaisessa seurakunnassa.

10. Paitsi että olen viime viikolla elänyt kipeyksissä, olen (ja muu perhe myös) asustellut vähän vaatimattomammissa oloissa kuin yleensä. Olimme nimittäin jonkin aikaa ilman juoksevaa vettä, kun jokin meidän vesisysteemissämme lakkasi toimimasta. Autotonta aikaa on tullut myös vietettyä, sillä kulkuneuvomme on ollut korjaamolla nyt noin viikon päivät.

Että sellaista. Nyt pitäisi vielä vierittää pokaali seuraavien bloggaajien niskoille. Säännöissä taisi olla, että se pitäisi antaa kymmenelle tyypille. Taidonkohan edes tietää niin monta bloginpitäjää? No, tällä kertaa haastan tArun, Jennyn, Mian, Anna-Tuulian ja mollin.

Itsepäisyyspippalot

2011-10-04T15:48:00.007+03:00

Whoaaaa!!! Olen ehkä maailman surkein bloginpitäjä. Nimittäin en kehdannut ottaa valokuvia lauantain menoista, vaikka moni muukin heilui paikan päällä kameroidensa kanssa. En myöskään ottanut/otattanut asustani kuvia, vaikka olinkin maininnut juhlavaatemietintäni ja kaiketi luvannut esitellä kamppeeni täällä. Mööh.

Melkein teki mieli jättää juhlasepustukset sepustamatta, mutta en kai voisi, koska olen ainakin parissa postauksessa sanonut meneväni juhlimaan. Joten tästä tulee nyt vähän sovellettu esitys.

Lauantain pippaloiden tarkoituksena oli Nigerian itsenäisyyden juhlistaminen. Nimittäin Nigerian itsenäisyyspäivä on 1.10. ja meidän tiemme vei Turun Nigeria-yhdistyksen järjestämiin zembaloihin. Toki muissakin kaupungeissa (esimerkiksi tässä lähellä, Tampereella) olisi voinut juhlistaa 51-vuotta vanhaa itsenäistä Nigeriaa, mutta ♥:n veli on Turun yhdistyksessä, ja näin ollen myös järjestelemässä bileitä. Joten matkustimme katsomaan, mitä Turussa oli saatu aikaan.

Parissa aiemmassa postauksessa mietiskelin siis, että haluaisin saada kokoon asun, jossa olisi vihreää ja valkoista. Idea tuli siis siitä, että Nigerian lippu on vihreävalkoinen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pukeutua lipuksi, vaan jotenkin hienostuneella tavalla ottaa mukaan molemmat lipun värit. Yhtenä iltana yritinkin kerätä kaikki vihreät ja valkoiset asusteeni ja vaatekappaleeni sängylle, ja epätoivoisesti koota niistä jotakin kivaa palapeliä. Palapeli ei kuitenkaan onnistunut, ja lopullinen valinta syntyikin jonkinlaisessa paniikissa juhlia edeltävänä iltana. Äsken raapustelin sitä vähän paperille, että voisin saada teille jonkinlaisen kuvan vaatetuksestani.

Loppujen lopuksi siis juhlin tällaisessa asussa. Vihreä oli edustettuna ainoastaan simpukkakaulakorussani, joka sitä paitsi piilotteli aika tehokkaasti puseroni kaula-aukon sisällä. Yläosana minulla oli luonnonvalkoinen satiinipusero, joka minulla oli päälläni kesällä sukulaisen synttäreillä. Koska paidan pariksi valikoitui tällä kertaa hame, ajattelin koittaa köyttää sen hieman kapeampisilhuettisemmaksi leveän vyön avulla. Olen asustanut paidan samalla vyöllä joskus aiemminkin, mutta tällä kertaa jouduin valmistelemaan asustamista vähän: Minun piti käytellä naskalia ja puhkaista vyöhön pari reikää lisää! :o En ollutkaan ennen joutunut lisäämään mihinkään vyöhön reikiä sen takia, että se olisi minulle liian iso!

Alaosanani juhlissa oli samat kamppeet kuin viime jouluna, eli mummokankainen hame ja mustat ruutusukkahousut. Jaloissani oli Peppi Pitkätossu -kengät, jotka ovat saaneet uusiksi nauhoikseen pätkät mustaa satiininauhaa. Tosin hiihtelin melkein koko pippaloiden ajan violeteissa villasukissa, ja kengät luurasivat sen aikaa pöydän alla. Ajoittain päälläni oli myös villatakki, sillä juhlapaikka tuntui ensin kylmältä, kun ohjelmassa oli vasta pelkkiä puheita, ja tanssimista joutui vielä odottelemaan.

Hiukseni olivat sivuponnarilla, jota olin vähän käherrellyt kihartimella ja tupsuttanut sormilla. Ranteissa killui Nomination-koru ja joku toinen samanvärinen killutin, yhdessä sormessa oli pari puista sormusta. Korvissa oli paidan shimmerrykseen sopivat helmikorvakorut, ja naamakin oli ihan nätti. Tykkäsin siis asustani, vaikka toisaalta se olisi ehkä sopinut paremmin johonkin Suomen itsenäisyyspäivän kirkkokahveille. Näissä pippaloissa oli nimittäin vähän eri tunnelma, kuin yleensä 6.12.

Aluksi juhlat vaikuttivat lievästi sanottuna vaisuilta. Afrikkalaisen aikakäsityksen takia ohjelman alkupuolella salissa (juhlat olivat sellaisessa seurojentalon tyyppisessä paikassa) oli vain ihan muutama ihminen, suurimmaksi osaksi tunnollisia suomalaisia. Minä ja ♥ menimme tunnin varsinaisen alkamisajankohdan jälkeen, mutta jotkut olivat tulleet hyvissä ajoin. Kuuntelimme Nigeria-yhdistyksen tyyppejä, jotka pitivät puheitaan lähes tyhjälle salille. Kansallislaulukin kuulosti hiukan onnettomalta, kuin vain pari-kolme ihmistä osasi yhtyä siihen.

Mutta kun ensimmäiset ruoan muruset tuotiin neniemme eteen, alkoi juhlatkin parantua. :D Alkupaloiksi tuotiin jotakin pasteijan tyyppistä, jonka sisällä oli ainakin jauhelihaa ja perunaa (ja hurjasti suolaa!!) sekä jotakin suklaahippukuivakakkua. Juuri kuin olimme saaneet ahdettua valtavat pasteijat kitusiimme, ilmoitettiin että varsinainen ruoka on tarjolla. Naisia ja lapsia kehotettiin hakemaan ensin ruokaa, ja me teimme työtä käskettyä.

Tarjolla oli ainakin kolmella eri tavalla valmistettua riisiä, egusi-kastiketta, tomaattista kastiketta, kanaa, kalaa, naudan paloja ja hedelmäsalaattia. Valikoin lautaselleni sellaisia ruokia, joita olen ennenkin maistanut, ja jätin suosiolla epäilyttävimmiltä näyttävät ruokalajit muille. Murkina olisi ollut hyvää, mutta harmi kyllä lähes kaikki oli päässyt kylmäksi. :c

(Ainut kuva, jonka koko juhlien aikana otin, oli juurikin siitä alkupalapasteijasta. :p)

Puheiden, ruokailun ja joidenkin tunnustusten jakamisien lisäksi ohjelmassa oli tanssimista. Tunnelma oli vähintäänkin katossa, kun dj soitti meidän tanssittavaksemme hyvää rytmikästä musaa. Tanssimisen yritti keskeyttää pariin otteeseen sähköjen katkeaminen, mutta sekään ei onnistunut pysäyttämään kaikkia juhlijoita. Jotkut jatkoivat tanssaamista rumpujen tahtiin, mutta ainakin minä istuin mieluummin pöydän ääressä ne pimeät minuutit.

Pippalot varsinaisella juhlapaikalla päättyivät puolilta öin, mutta jotkut suuntasivat tietenkin jatkoille. Omat jatkot olivat ♥:n veljen kämpillä, sängyssä Nukkumatin vieressä. Mahdan olla tulossa vanhaksi, kun ei millään jaksattanut lähteä jatkamaan riekkumista. :D

Sitten vielä se yksi hitti:

Kuvat: lippu, juoma, tanssaus

Vaatekriisi

2011-09-30T21:44:00.007+03:00

Moro!

Huomenna on agendalla ajella Turkuun ja osallistua niihin juhliin, joista oli jo yhdessä postauksessa puhetta. On ollut jonkinasteinen vaatekriisi päällänsä. Olisin halunnut ihan rauhassa suunnitella ja sovittaa mahdollisia asuja, ja ehkä kuvailla ehdotuksia tännekin. Toinen ideani oli, että voisin piirtää kuvat ehdotuksista ja skannata tänne.

Vaan eipä ole oikein ollut aikaa. Aika kului ihan varkain päin tänne loppuviikkoon, ja huomenna on sitten h-hetki. Eilen puuhastelin Helsinkiin ajelemista ja ♥:n pakkausapuna olemista, tänään muutettiin tavarat Tampereelle. Kun pääsin kotiin, olin ihan naatti, eikä mikään asukokeilujuttu tullut kysymykseenkään. Piti vielä pakatakin Turkua varten.

Onneksi olen silloin tällöin suonut ajatuksen tälle asuasialle, ja yhdistellyt vaatteita edes mielessäni. Äsken sitten testasin yhtä ideaa, joka vaikutti sillä hetkellä kutsuvimmalta. Ja ihan hyvä se olikin. Myöhemmin siitä lisää.

Seuraavaksi jonkinlainen valkovihreä kyhäelmä. Kuvien asusteet eivät liity tapaukseen.

kuvien alkuperät: rusetti, kaulakoru, mekko, sukat, kenkulit.

Syysasu (ja vähän muuta oranssia)

2011-09-26T11:38:00.015+03:00

Eilen oli kivaa päivää. Tai etenkin iltaa. Seuriksella oli kuudelta iltakirkko, jonne minä rupesin tekemään lähtöä jo neljän maissa. Ennen lähtöä oli hiukkasen aikaa asukuvauksille.

Ensin koitin saada jonkinlaista kokonaiskuvaa vaatteistani napsimalla itse joitain kuvia...

Sitten yritin mankua jonkun muun ottamaan kuvia. Aluksi suostui vain iskä...

En ihan tiennyt, milloin se kuva räpsäistäisiin. Ja pään päällä näkyy ehkä liikaa taivasta. Sitten touhuun tuli veli...

paita - KappAhl
farkut - Löytötavaratalo
kengät - Prisma
huivi - Vapaavalinta

Njöö. Tuli vähän ehkä ikävä Pieksiksen kämppää ja siellä itsetuhonapilla otettuja kuvia. No ei vaan, nämä ovat ihan hauskoja! (:

Halusin pukea päälleni tuon kivan syksyisen paidan, ja sen kanssa mukavasti passaavan huivin. Tai oikeastaan se on sellainen poncho-asia (jollakulla naisella oli itseasiassa samanlainen päällänsä sitten siellä kirkossa!), mutta tykkään siitä enemmän kaulassa.

Sitten otin vielä kuvan takki päällä, ja lähdin seurikselle.

Ennen jumista sykersin hiukseni vielä kiinni, jotta laineisuus ei laskisi ennen kuin jumismenot ehtivät edes alkaa. Aikomuksena oli siis avata sykerö vasta vähän ennen jumiksen alkua.

Seurikselle piti siis mennä ajoissa, että ehtisi harjoitella. Minua nimittäin pyydettiin soittamaan ja laulamaan parin tyypin kanssa, koska normaalisti iltakirkoissa soittava house band oli melkein kokonaisuudessaan keuhkoputkitulehduksien sun muiden kourissa. House bandista vain yksi tyyppi oli soittokunnossa, hän toi mukanaan klarinetin. Hessu-kanttori soitti pianoa ja minua pyydettiin paukuttamaan djembeä. Käytiin perjantai-iltana harjoittelemassa tunnin verran ja nyt ennen jumista käytäisiin biisit vielä läpi.

Perjantai-iltana soittelin roskakorilla, sillä djembe oli eri osoitteessa kuin treenit. Eilen sain rummutella oikeaa instrumenttia, mutta ensin piti vähän viritellä. Kalvo oli aikamoisen löysällä, eikä kuulostanut hyvältä. Onneksi avain oli ihan siinä hollilla, ja onneksi ruuvien kiristäminen ei ollut vaikeaa. Olin nimittäin viritellyt ennen vain niitä "oikeita" djembejä, joissa kiristellään naruja.

Jumis meni hyvin. Psalmi- ja halleluujalaulelu vähän jännitti, sillä lauloimme ne kolmiäänisesti, mikä ei ole minulle kovin tuttua/luontevaa. Selvisin siitä kuitenkin kunnialla. Vaikka ei oltu harjoiteltu ihan hirveästi, soittelut ja laulelut menivät omalla painollaan hyvin eteenpäin. Tykkäsin laulaa kuolleiden kiitoksena Varjoista maan -biisiä. Ja muutenkin oli kiva laulaa. Vaikka ääni olikin jostain syystä kovin maassa, eikä auennut kunnolla koko jumiksen aikana. :o

Kirkkokahvittelukin oli kiva. Istuin samassa pöydässä äidin ja erään kerhokaverini (no en muista että olisimme olleet kavereita, mutta siis tyypin joka kävi samaan aikaan seurakunnan kerhoa) vanhempien kanssa. Kerhokaveri ja tämän toinen puolisko mainittiin avioliittoaikeensa ilmottaneissa, joten ennen muita jutteluita täytyi tietenkin onnitella tulevia appivanhempia. (:

Ennen kotiin lähtöä napsaisin vielä pari kuvaa. Seuriksen eteisestä löytyi kivanvärisiä (teko)kukkia, joiden kanssa halusin vielä kaverikuvan.

(Loppujen lopuksi jätin hiukset kuitenkin kiinni, koska tuntui, että läsnä olisi ollut djemben soittoon liikaa roikkuvia elementtejä, jos olisi ollut aukinaiset hiukset ja huivi. ö_O)

Wanted: vihreää ja valkoista

2011-09-22T17:18:00.008+03:00

Eräänä tuulisena keskiviikkona minulla oli shoppailutreffit Saaran (en jaksa enää käyttää pelkkää etukirjainta, koska tuskinpa se on koko etunimeä anonyymimpää. tai siis eipä etunimestäkään varmaan tunnista. paitsi tutut. eikä se haittaa.) kanssa. Hän oli tulossa etelään vapaapäiviä viettämään, ja vapaiden alkupäähän ilmeisesti sopi shoppailua. Suuntasimme Forumiin.

Minulla oli (päänsisäisellä) ostoslistalla jokin valkoinen tai vihreä yläosa. Kuun vaihteessa on luvassa yhdet juhlat, jonne ehkä haluaisin pukeutua valkovihreästi, mutta vaatekaappini sisällöstä ei harmi kyllä ollut ennestään mitään sopivaa. Toiveissa oli ehkä joku valkoinen tunikajuttu, jonka kanssa voisin laittaa vaikka vihreän huivin. Etsinnät olivat itseasiassa alkaneet jo edellisen päivän Itis-treffeillä Emilian kanssa, mutta mitään kivaa ei ollut löytynyt. Tosin minulla oli mielessä pikkuinen varasuunnitelma, että voisin pukeutua teatterin kirppikseltä ostamaani valkoiseen paitaan. Oli kuitenkin mieliteko ostaa jotakin uutta juhlia varten, joten jatkoin etsintöjä.

Saaran-kanssa-shoppailutreffien tulos oli myös vähän muuta, mitä olin ajatellut. Olin aika toiveikas uuden Cubuksen suhteen, sillä Ruotsissa käydessäni olen aina löytänyt sieltä jotain kivaa. Forumin Cubus oli kuitenkin vähän pettymys, sillä putiikki näytti olevan täynnä ihan perusvaatteita. Peruspaitoja ja perushousuja. Cubuksessa sentään muistin, että olin ostanut kivan vihreän topin parin vuoden takaiselta Ruotsin reissulta, juurikin Cubuksesta. Ajattelin pitää sitä toisena varasuunnitelmana, tai jos eteen sattuisi tulemaan joku valkoinen neulejuttu, olisi kivaa.

KappAhlissa oli paljon kivoja alejuttuja. Kömmin siellä sovituskoppiin muutamien henkareiden kanssa, ja pidin pikkuisen sovitussession. Hetken jahkailtuani kipitin kassalle kahden paidan kanssa, ja vaikka jonottaessa vielä mietitytti, näppäilin tovin kuluttua pin-koodin kortinlukijaan ja poistuin liikkeestä muovikassia kanniskellen.

Tuollainen kiva lörpsäinen tunikajuttu. Hihat eivät pääse kuvassa oikein esille, mutta ne ovat ihanan isot ja pussimaiset! L-koko oli vähän liian telttamainen, joten ostin sitten M:n. Tykkään noista nyöreistä ja niiden tupsuista, ja etenkin etumuksen kirjailuista. Mietin, että tämäkin voisi olla yksi vaihtoehto juhlavaatetukseksi. Eihän se valkoinen ole, mutta kiva ja uusi. Sen kanssa voisi ihan hyvin sopia yksi vihreä huivi, joka on jossakin kätköissäni.

Toisessakin ostamassani paidassa on isot pussihihat. Mietin ensin, mahtaisiko muuten myötäinen paita näyttää hölmöltä isojen hihojen kanssa, mutta Saaran vahvistettua mietintäni turhiksi päätin ostaa tämänkin. Ensin piti valkata väri. Toinen vaihtoehto olisi ollut joku kylmä sinapinkeltainen (!?), jossa kukat olivat violetteja.

Molemmat paidat maksoivat ihan sopivasti, 7,50 euroa per vaatekappale. Ostotapahtuman jälkeen tunsin jonkinlaista morkkista, mutta Saaran sovitellessa neulemekkoa Vilassa mietiskelin mahdollisia asuyhdistelmiä, ja tuli parempi mieli. En malta odottaa, että saan kokeilla tuota kukkapaitaa mustan hapsuhuivin kanssa! (:

Juhla-asuongelma ei kuitenkaan ollut vielä saanut ratkaisua, ja shoppailupäivän ohjelmassa oli jo ruokailu! Mussutimme kitusiimme ravitsevaa Mäkkäri-ruokaa. Seuraavaksi siirryimme Kampin puolelle, aikomuksenamme käydä (Saaran toiveesta) Mangossa ja (yhteisestä mieliteosta) nauttimassa jälkiruokaa, ennen kuin Saaran bussi kohti seuraavaa etappia lähtisi.

Kampin Ninjassa tein hiukan turhan paniikkiostoksen. Kahden euron telineessä oli kirkkaan värisiä simpukkakaulakoruja, ja mietin vihreän yksilön olevan sopiva sen Cubuksen vihreän topin kanssa. En ole kuitenkaan ihan varma, passaavatko ne kovin hyvin yhteen, ja tykkäänkö muutenkaan tuosta korusta. Täytyy mietiskellä. Onneksi kaveriporukasta löytyy tyyppi, joka tykkää tuon värisestä vihreästä... (:

Shoppailupäivä päättyi jälkiruokien (minulle Arnold'sia ja Saaralle Spice Icea) jälkeen, eikä asupulma ollut selvinnyt. Seuraavana päivänä käväisin uudestaan Forumissa, sillä olin illalla huomannut, että kassatyyppi oli lyönyt ostoksiini kahden paidan sijasta kolme paitaa. En ollut ilmeisesti kuunnellut, minkä summan hän minulle ilmoitti, enkä myöskään tajunnut tarkistaa summaa ennen pin-koodin näppäilyä. No, onneksi asia hoitui ihan ilman mitään ylimääräisiä hankaluuksia.

Mietin myös, että voisin ostoksien oikaisu -reissulla käydä Ninjassa, ja ostaa toisen vihreän kaulakorun. Ajattelin nimittäin, että ehkä tykkäisin simpukoista enemmän korvissa, eli voisin väsätä niistä korvikset. Halusin kuitenkin selvitä meno- ja tulomatkasta yhdellä metrolipulla, joten en käväissyt uudestaan Ninjassa.

Sen sijaan joku toinen päivä tein kivan löydön kirppikseltä. Niin ikään kaksi euroa maksaneet korvikset ovat juuri oikeaa vihreää, ja sopisivat varmasti jonkin valkoisen yläosan kanssa. Tutkiessani kirppispöytiä huomasin neuletakin, joka oli osaksi pitsineuletta. Silloin muistin, että minullahan on melkein uusi valkoinen toppi, joka olisi pitsijujun takia sopivan erikoinen juhliin. Ostin siis korvikset, ja sen takia sain taas yhden asuehdotuksen juhlia varten.

Tällä hetkellä minulla on mielessäni kai viisi ehdotusta (yllä mainittujen lisäksi on käväissyt mielessä, että taiteilisin jotakin valkoisesta t-paidasta ja vihreistä kangasväreistä) juhla-asuksi. Saa nähdä, mihin lopulta päädyn, ja miten teen päätökseni. Ei taida auttaa muuta kuin kokeilla ja mallailla. Toivottakaa siihen onnea, etten hermostu! (:

Kimmeltävä siivekäs

2011-09-18T16:22:00.008+03:00

Tämän päivän kohdalla kalenterissani luki "Askartelusunnuntai?". Olin ajatellut, että kokeilisin värkkäillä vähän t-paitajuttuja. Mielessäni oli parikin ideaa, ja yhden niistä sainkin toteutettua. Tavallaan.

Aluksi ajattelin taiteilla lilan t-paidan selkämykseen pinkit siivet. (Siis ihan vain ääriviivat, ei mitään Victoria's secret-tyyppistä rakennelmaa!) Siivet ovet kuitenkin aina olleet jotenkin haastava juttu piirtää, joten pelastettuani sisälle taloon eksyneen nokkosperhosen mietin, että voisin kokeilla jotakin perhoskuvaa. Onhan perhosillakin siivet.

T-paitaprojekti lähti liikkeelle siitä, että leikkelin paperista muutaman kaavan kokeeksi. Niitä sitten mallailin paidan etumukseen, ja valitsin niistä kivemman muotoiset. DNA:n kirjekuoresta saksittu kaava valikoitui parhaaksi, ja jatkoin sitten siitä.

Piirsin pinkillä kangastussilla, paperikaavaa käyttäen, paitaan perhosen ääriviivat. Nämä viivat toimisivat apuviivoina, joiden päälle kiinnittäisin jotakin paremmin näkyvää ääriviivamateriaalia (?).

Sitten oli vuorossa vähän kimmallusta. Ostin kesällä kirppikseltä pitkän ja kapean paljettihuivin/vyön(?), jonka oli tarkoitus päätyä asusteeksi siskon 20-lukuteemaisiin juhliin. Pippalot jäivät välistä, ja paljettihärpäke päätyi askarteluvarastoihin. Leikkasin siitä yhden rivin paljetteja irti, eli sain aikaiseksi pitkän paljettinauhan.

Sitten alkoi ompelu-urakka. Aloin ommella pitkää paljettisuirua perhosen muotoon, eli kiinnittää paljettisuikaletta apuviivan päälle pikkuisilla pistoilla.

Kun olin saanut paljetit kiinnitettyä, ompelin vielä toisen kierroksen, jotta blingit varmasti pysyvät kiinni. Lopputuloksesta tuli mielestäni aika siisti, näyttää ihan melkein (ihana sanapari! ^^*) kaupan paidalta!

Kuvan sijainti ja koko paidan lopullinen ulkonäkö näkyisi varmasti parhaiten jostakin kokovartalokuvasta, mutta tänään jalassani olevat pöksyt ovat julkaisukelvottoman epäesteettiset. :D Mietin, että tämä uusi paita voisi olla osa Pukeudu pinkkiin -päivän asua sitten joskus. Mutta. Olen kyllä oikein tyytyväinen tekeleeseeni, siitä tuli kiva! ♥

(Näissä kahdessa viimeisessä kuvassa värit ovat lähimpänä totuutta.)

Sekalaisia rahareikiä

2011-09-13T11:27:00.011+03:00

Viime aikoina olen onnistunut onneksi pitämään kukkaron nyörit aika hyvin suljettuina, ja olen pidättäytynyt turhasta shoppailusta. Vähät pennoset ovat sen sijaan menneet syöttölöiden antimiin (Tampereella ollessa tuli käytyä maistelemassa mm. Subwayn, New yorkin ja parin kiinalaisen pöperöitä), mikä ei minusta ole niin paha. Joitakin ostoksiakin on silti tullut tehtyä, ja keräsin niitä nyt yhteiseen postaukseen.

Kenkulit löytyivät siis Nekalan Salsa-kirppikseltä eurolla. Omat jalat olisivat mielellään adoptoineet vekkulit avokkaat, mutta numero kenkien pohjassa oli liian pieni. :c Ostin kengät kuitenkin, sillä ajattelin että sisko saattaisi tykätä niistä myös. Ei ainakaan kuulunut mitään valituksia. (:

Samalta kirppisreissulta lähti mukaan vähän sisustusjuttuja. Katsoin itsekin näitä esineitä sillä silmällä, mutta ohitin ne kuitenkin, kun ajattelin etten halua ostaa mitään turhaa pölynkerääjää. ♥ tykkäsi myös näistä jutuista, ja pyysi minua ostamaan nämä. (kirppiksellä ei käynyt kortti, ja minä olen meistä ainoa, jolla yleensä on käteistä -.- :P) Euron ja kolme euron hinnat eivät verottaneet lompsaa liikaa, ja kannettiin nämä kaverukset sitten kotiin. Itse tykkään etenkin tuosta mietteliään näköisestä ukkelista.

Sitten seuraa valitettavan huonon näköisiä kuvia kivoista vaatteista:

LUUMUN värinen neuletakki on myös kirppikseltä kotoisin. Jo ennen Tampereen reissua käväistiin Mellunmäen kirpputorilla, ja kierroksen loppupuolella yhdestä rekistä astui esiin mukavan oloinen neule. Syksyn ostoslistallani olikin jokin ohuehko neuletakki, jolla voisi verhota varsinaiset asut (!?). Olin kokeillut Anttilassa sellaista lerpakehelmaista villatakkia, mutta jahkailtuani jättänyt sen vielä kauppaan. Mukavasti 18 euroa halvemmalla - eli kahden euron kolikolla - sain ihan kelpo neuleen. Ihan vaan H&M:n tuotantoa, mutta hyvässä kunnossa. Ei mitään nyppyjä tai ylimääräisiä lankoja. Kiva juttu.

Tuo ylempi kuva on kyllä varsinainen pohjanoteeraus!! Kuva esittää siis papukaijakuosista mekkoa, jonka etumus on vähän sellainen rusettimainen, ja jossa on niskan taakse sidottavat nauhat. Olisi näköjään kannattanut kuvata se jonkun (esim. minun) päällä! Asukuviin se tuskin pääsee ihan hetkeen, koska säät eivät taida suosia mekkoja enää. Onneksi sentään lähikuva papukaijasta on ihan kivuli.

Mekko on Tallinnan reissun tuliainen itselleni. Ostin sen Virukeskuksesta, kaupasta nimeltä Promod. Vaikka jahkailin sovituskopissa ("mutta en tarvitse mekkoa"), ♥ sai ylipuhuttua minut ostamaan mekon. Eikä hinta siis loppujen lopuksi ollut kovin suolainen, kunhan vain jahkailin. Pulitin pirteästä vaatekappaleesta seitsemän euroa. Virolaiset eivät ilmeisesti ole kovin innnostuneet papukaijoista, sillä mekon hintaa oli alennettu jo neljä kertaa! :D

Viime viikolla pyörähdettiin joku päivä Itiksessä. Kulutettiin vain aikaa ja koitettiin miettiä, mitä vietäisiin tuliaisiksi ♥:n enolle. (Lauantaina tehtiin visiitti sinne.) Taisin piipahtaa myös Indiskassa, ja tsekata alekorin. Sieltä löysin itselleni kauniin ison sormuksen. Hintaa kaunottarella oli kaksi euroa.

Ja sitten Jeesus-tarroja koko loppuelämäksi! :P Tampere-loman puolessa välissä käytiin Ideaparkissa, ja käväisin hieman katsomassa, mitä Sinellistä löytyisi. Sinne oli pantu pystyyn jonkinlainen löytötori, jossa oli kaikenlaisia askartelujuttuja pilkkahintaan. Itse bongasin korin, jossa oli Jeesus-tarra-arkkeja kahdenkymmenen sentin kappalehintaan. Mietin, että voisi ostaa niitä muutaman, ehkä eurolla. Yritin siinä sitten valita parhaita siitä suuresta kasasta, kunnes huomasin, että korin reunassalukikin, että 10 kpl/1 €! Hohhoijjakkaa. Nyt on ainakin Jeesus-kitchiä vaikka muille jakaa! :DD

Nyt laitan taas pillit pussiin, ja vaihdan ylleni jotakin vähän ihmisten ilmoille sopivampaa (kun nykyinen vaatetukseni on collarit ja ♥:n t-paita). Tällä viikolla on nimittäin luvassa kahdet shoppailutreffit, joista ensimmäiset alkavat ihan kohta! Aion ajella metrolla Itäkeskukseen ja kohdata siellä Emilian. Moikka nyt!

Kesän loppurysäys

2011-09-10T13:00:00.002+03:00

Maanantaina oli vielä ihan selvästi kesä. Keskustorilla oli toripäivä ja vapaaehtoistyöhön liittyvää tapahtumaa. Udoka oli siellä soittamassa.

Soitettiin Oke, Ojuku ja Kakilambe. Aurinko paistoi kovasti, tuli ihan hiki. Ja häikäisi. Olin vähän nuotion näköinen asussani. :D

Oli tosi hauskaa soittaa! Keikka oli vähän erilainen, koska rumpuope ei ollut paikalla antamassa merkkejä ja soittamassa sooloja. Hyvin pärjättiin ilman niitäkin!

♥ oli katsomassa, ja räpsi samalla vähän kuvia. (:

Eesti, Eesti, Eesti...

2011-09-09T14:33:00.002+03:00

...kaipaan sinne *tittidiitti*. Hehe. Aika nokkelaa aloittaa näitä postauksia teemaan (?) sopivilla lauluilla. ö_O

Minua on vähän harmittanut tämä blogeiluni. Aina, kun tapahtuu jotain kivaa, eli on vaikka menoa jonnekin, ajattelen että on sitten tosi mukava kirjoitella siitä postausta blogiin. En kuitenkaan saa räpsittyä kuvia, joten sitten tuntuu vähän ärsyttävältä tehdä postauksia. Haluan silti kertoa parilla sanalla tiistaista, jolloin minä ja ♥ käväisimme etelänaapurissa.

Olimme saaneet lahjakortin, joka oikeuttaa kahden hengen päiväreissuun Viking Expressillä Tallinnaan. En ole koskaan käynyt Virossa, joten tottakai lähdin mielelläni käymään. Risteilyn sai vielä mukavasti ♥:n loman aikaan, joten luvassa oli kiva pikku lomaretki.

Aamu alkoi hiukkasen kiireellä, mutta ehdimme silti Katajanokan terminaalille hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Lähtöselvitys sujui näppärästi, eikä laivaan pääsyäkään tarvinnut odotella kauaa. Rullaillessani terminaalissa liukuportaita ylös minusta tuntui aika pmituiselta, sillä en ollut koskaan ennen lähtenyt risteilylle aamupäivällä. Aivoni ovat ilmeisesti ehdollistuneet laivareissujen alkamiseen vain hämärällä, joten aamupäiväisyys aiheutti pikku päähäni sekaannusta.

Outoa oli myös se, että laivaan päästyämme emme etsineetkään omaa hyttiämme, vaan olimme liikenteessä vain kansimatkustajina. Etsimme ikkunapaikan jostakin baarista ja katselimme a) kun ihmiset litkivät viiniä ja olutta ja b) kun lokit kaartelivat lähtevän laivan vierellä.

Laiva keinui menomatkalla aikamoisesti! Askel kyllä horjui laidasta laitaan, kun käppäilimme etsimään jotakin syötävää. Päädyimme natustamaan fish and chipsiä (johon joutui PYYTÄMÄÄN ranskalaiset, sillä alkuperäisesti annokseen kuului SIPSEJÄ!!! :o) ja greippilimsaa. Tosi hyvää, päihitti Hesen fish and chipsin kuus - nolla!

Ennen kuin laiva saapui Tallinnan rannoille, viihdytimme itseämme karaoken parissa. Viime karaokeilustani on jo ties kuinka kauan aikaa, joten enhän voinut vain istuskella kuuntelemassa toisten laulamista! Etenkin kun aluksi näytti siltä, ettei halukkaita laulajia juuri ollut. Karaokerupeaman laulajalista olikin suunnilleen "Leo, Paula, Leo, Paula, Make C, Leo....". Jonot eivät siis olleet hirmuiset, ja halukkaat pääsivät laulamaan monta kertaa. Itse lauloin kolme biisiä, ja reissu vaikutti oikein onnistuneelta jo siinä vaiheessa.

Vaan karaokehetkenkin aikana oli aihetta ihmetykseen: Tajusin siemailevani lämmike-Irish coffeetani kello yhdeltä päivällä! Ei kai se sinänsä pahasta ollut, mutta en vain ole tottunut (mikä on toki hyvä) käyttämään alkoholia keskellä tiistaipäivää. :D

Ennen maihinnousua löysin laivan hauskan erikoisuuden: vessakopit, joiden yksi seinä oli ikkunaa merelle päin! Aiika ylellistä tehdä tarpeensa näköalavessassa. ^^*

Laivan ulkopuolella (joskus kahden maissa) meitä odotti sateinen ja harmaa Tallinna. Emme olleet suunnitelleet etukäteen, mitä maissa tekisimme, vaan päätimme vain katsella ympärillemme ja kävellä mielenkiintoiselta vaikuttaviin paikkoihin. Ensin piipahdimme parissa basaarityylisessä marketissa, mutta sitten löysimme tiemme kunnolliseen (??) ostoskeskukseen. Maissaoloaika ei ollut pitkä - vain muutaman tunnin - mutta se riiti ihan hyvin pienimuotoiseen shoppailuun.

Pienimuotoisen shoppailun saalis ei ollut suuren suuri. Löysin itselleni eräästä kaupasta yhden vaatteen, ja satamasta ostin isot levyt Kalevin suklaita. Tax freesta mukaan lähti vielä jotakin juomajuttuja; kaksi Bailey's-pulloa tarjoushintaan. Voisi vaikka pitää niitä avaamattomina siihen saakka, kun saisin tuhottua edellisten risteilyjen tuliaiseni. (jemmassa on vielä kahden vuoden takainen salmiakkipullo...)

Takaisintulomatka alkoi yhteislauluhetkellä, jonka osanottajat olivat lähinnä eläkeläisiä. Minäkin hain silti luluvihkosen, ja lauleskelin muiden mukana iskelmiä. Ihan leppoisaa. Poistuimme paikalta kuitenkin ennen tilaisuuden päättymistä, sillä meitä odotti buffet-pöytä.

Koska saimme itse reissun ilmaiseksi, ajattelimme sijoittaa pennosiamme hienosti syömiseen. Tapani (jotka muodostaa muutama ennakkotapaus) mukaan täytin kupuni lähinnä kylmillä kala-alkupaloilla ja herkullisilla jälkiruoilla. En niin välitä buffetin pääruoka-annista, mutta kalajutut ovat aina ihan taivaallisia! Samoin jälkkärit, ja terveisiä Annille, että tuolla laivalla suklaamousse ei ollut pikku kupeissa. :P Lempperini oli kuitenkin ihanan ihana tiramisu. ♥

Vatsat piukeina lyllersimme kuuntelemaan päivän toista karaokesettiä, johon en itse kuitenkaan ottanut osaa. Sen sijaan vain istuimme yhdessä ja nautimme kivan päivän illasta. Laiva saapui kotisatamaan puoli yhdeksän maissa, jonka jälkeen hilpaisimme viereiselle ratikkapysäkille. Siitä matkasimme kämpille ja ihana reissupäivä oli pulkassa. (:

Olisin halunnut laittaa asukuvia reissuvaatetuksestani, sillä tykkäsin ylläni olleesta yhdistelmästä. Tallinnassa ei kuitenkaan tehnyt mieli ottaa kuvia sateisen ilman takia, ja laivalla tuntui olevan koko ajan hämärää. Pukeuduin jopa eilen samoihin vaatteisiin, jotta olisin saanut kuvat, mutta niitä ei siltikään ole! Ehkä joku toinen kerta. Ja lupaan, että seuraava postaus on kuvikkaampi! ^^*

Kivaa muuten, että kävijälaskuri on raksuttanut aika tasaiseen tahtiin, vaikken olekaan ollut kovin ahkera kirjoittaja. Esittäisin taas vaihteeksi pyynnön, että jättäkää ihmeessä jokin merkki käymisestänne kommenttiboksiin! Olisi eri kiva! (:

Lintsillä on aina hauskaa niin...!

2011-09-05T14:39:00.015+03:00

(Kun mennä voit sä ihmevempaimiin*.)

Heipsan! Sain äsken siirrettyä Kämppiksen lähettämät kuvat sähköpostista tietokoneelle, ja ajattelin samaan syssyyn satuilla hieman siitä, mitä tapahtui viikko sitten lauantaina. Kämppis oli silloin Helsingissä, ja totta kai oli sovitettava aikataulut niin, että ehtisimme nähdä!

Kämppis oli ilmaissut mieleitekonsa kuvien ottamiseen, ja minulle oli tullut metrolla ajellessa mieleen, että Lintsi voisi olla kiva paikka hengailemiseen ja ehkä kuvien räpsimiseen. Niinpä kysäisimme Rautatieaseman (siellä treffasimme) infokopista, millä ratikalla Lintsille pääsisi, ja infotädin neuvon mukaisesti asetuimme odottamaan 3B-ratikkaa.

Raitiovaunu oli aika täynnä, mutta ihan hyvin saimme silti kuulumisien vaihtamisen aluilleen. Monen muun matkustajan tapaan jäimme kyydistä Vallilan pysäkillä, ja jäimme sitten hetkeksi katselemaan ympärillemme. Pysäkin vieressä olevalla kirkolla sattui olemaan jokin Löytökoirapäivä, joten päätimme vähän pyörähtää katsomassa, mitä siellä on tarjolla. Vilkaisimme parit myyntipöydät pikaisesti, mutta käännyimme takaisin intsin suuntaan aika pian. Löytökoirapäivän saldo: Kanan bongaus. Eli tapahtumaa juonsi se räppäri-Kana, jonka tosin luulin olevan jo ihan unohdettu. Ainakin itse olin jättänyt kyseisen julkimon unholaan.

Vaan sitten kipusimme Linnanmäelle ja Kämppis etsi jotakin, jolla täyttää kupunsa. Juttelu jatkui ranskalaisten ääressä, ja oli ihana havahtua siihen tunteeseen, että vaikka viime tapaamisesta onkin jo aikaa, oli kuin olisimme olleet yhteydessä ihan koko ajan. Se on kai sitä ystävyyttä, jolle välimatka ei tee hallaa. (:

*Meillä ei siis ollut edes aikomusta riekkua laitteissa, vaan sen sijaan fiilistelimme Lintsin tunnelmaa käveleksimällä ympäriinsä ja ottamalla vähän kuvia:

Toteemipaalu oli ensin oikein kiva, mutta en tykännytkään siitä enää, kun huomasin alimman hahmon näyttävän liikaa taikurin hatussa muotoaan muuttaneelta Muumipeikolta. :c

Tuijotus-/irvistyskilpailu?

ö_O <")

...niin että onneksi se sisäinen kauneus on tärkeintä. (:

Minun Lintsi-ruokavaliooni kuului sillä kerralla vain hattara, sillä olin aikeissa syödä vasta kämpillä. Sokerin voimalla jaksoikin ihan hyvin hengailla pari tuntia, mutta jotenkin kyseinen höttöherkku oli tosi vaikea syödä! Ihan kuin ennen hattaraa olisi voinut syödä niin, että repii kokonaisesta sokeripilvestä pienempiä suupaloja? Tämä yksilö taisi olla jotenkin tiiviimpi kuin aikaisemmat hattaratuttavuuteni, sillä tuollainen toimintamalli ei onnistunut. Täytyi sitten yrittää ihan vain suoraan siitä kokonaisesta...

Kaiken lisäksi istuskelimme jonkun suihkulähteen lähellä, ja siitä lenteli tuulen mukana vesipisaroita hattarani päälle. Joten sokeri alkoi sulaa aikamoiseksi tahmaksi. Se toimi hyvänä kärpäsansana (yäk) ja ilmeisesti sillä olisi voinut suorittaa jonkinlaisen sokeroinnin. Ainakin vaatteeni olivat melkoisen mageita hattaran syömisen jälkeen! :D

...ai mikä ihmeen sokerihumala? :PP

Parin tunnin Lintsi-hengailun jälkeen oli aika lähteä takaisin keskustaan. Kämppiksellä oli treffiä muiden kavereiden kanssa, ja minulla oli vielä vähän pakkailtavaa, ennen kuin lähtisimme Pirkan maille ♥:n kanssa. Ratikkamatkalla oli vielä aikaa turistikuvailla.

Oli kyllä vallan mukava näkeminen, toivottavasti ehtisimme treffailemaan taas pian! Nyt on kuitenkin taas toiset kuviot, sillä tämä lähtisi nyt sinne musaopistopaikkaan. Roudaamaan taas rumpuja. mOikka!

Tuulinen päivän asu

2011-09-04T14:06:00.006+03:00

Moro! Aloitin eilen kirjoittelemaan kattava...hkoa sepustusta viikon seikkailuista, mutta koneärsytysten takia jätin homman kesken (ennen kuin ehdin kunnolla edes aloittamaan) ja päätinkin postata pelkästään eilisen jutut.

Aurinkoinen syksylauantai alkoi verkkaisesti siskon kämpillä (♥:llä on lomaa, ja matkustimme viettämään sitä Tampereelle Marskin sviittiin) aamupalaa natustaessa. Puolen päivän maissa lähdettiin käppäilemään vähän kauemmaksi parkkeeratulle autolle, jonka nokka kääntyi Nekalan suuntaan. Minun oli tehnyt mieli käväistä Salsa-kirpparilla ja Löytöliiterissä, joten suunnattiin sinne shoppailemaan.

Löytöliiterin löydöt jäivät vähäiseksi, ja poistuttiin kaupasta ilman minkäänlaisia ostoksia. Kirpparille sen sijaan jäi rahaa vitosen verran (olen varmaan joka kerta Salsassa käydessäni ostanut edes jotain), ja mukaan lähti kolme tavaraa. ♥ tykästyi yhdessä pöydässä oleviin afrikkalaishenkisiin sisustusjuttuihin, ja puinen Afrikka-soturi-ukkeli-patsas sekä kehyksissä oleva sotanaamio vaihtoi omistajaa. Meihin. ö_O Siskolle ostin tuliaisiksi (?) made in Brasilia -avokkaat eurolla. Kuvia kenties saatavilla myöhemmin. Kenties ei.

Shoppailun jälkeen etsiydyttiin murkinoimaan Ibon kebabiin, jonka olen bongannut jonkin harjoitteluni aikana. Syötiin rullakebeb puoliksi, sillä suunnitelmissa oli vielä toista mussutusta melkein heti perään... :D

Seuraavaksi ajeltiin nimittäin Pyynikin näkötornille. Ja voiko siellä muka käydä syömättä sokerisen suloista munkkirinkilää? Epäilen. Ensin kuitenkin kivuttiin (no okei, hissillä mentiin) tornin huipulle pällistelemään maisemia. Asukuvatkin otettiin siellä, tosin se ei ollut ehkä mikään huikea menestys:

tunikasysteemi - Gina Tricot
pöksyt - Anttila
arskat - Tokmanni (Milleri!!!)
kengät - Prisma
(laukku - Fida)

helmet - kirppikseltä
risti - joku kaupantekijäinen
kello (ei näytä oikeaa aikaa) - Glitter
vyö - siskon kaapista

Jonkin aikaa jaksoimme hengailla tuulen tuiverruksessa, mutta sitten munkit jo kutsuivat. Teeittelyn ja munkittelun jälkeen palasimme kämpille, ja jossain vaiheessa ramaseminen vei voiton ja päikkäröitiin jonkin aikaa.

Illalla lähdimme kolmestaan (minä, sisko ja ♥) vähän jammailemaan, sisko johdatti meidät (kummalliseen) paikkaan nimeltä Rodeo. Siellä tuli tanssittua ja ihmeteltyä tyylien ja kulttuurien oksennusta (="sisustusta"). Myöhemmin kävimme pyörähtämässä Iskelmä-baarissa, mutta koska karaokejono oli liian pitkä, lähdimmekin mielummin nukkumaan.

Kirjoittelen lisää Tampere-seikkailuja toivottavasti jossain vaiheessa. Nyt täytyy päästää ♥ koneelle tekemään hommia. Moro!

(näin meillä? :D)

Ruotsia ja Sambiaa (sapuskaa ja vähän muuta)

2011-08-26T20:50:00.008+03:00

Moikka! Voin kertoa, että eilen ja tänään oli kivaa päivää. Eilen tosiaan treffasin ex-temporesti Annikkia, joka kävi Helsingissä työasioissa. Kun hän oli saanut ne hoidettua, hän tuli Kollegansa kera Kaisaniemeen, sinne metrotunnelien tuntumaan. Istuttiin kolmistaan nauttimaan Thai-buffetin antimista ja jutustelemaan niitä näitä. Minun oli keskiviikkona tehnyt mieli sushia, joten sijoitin ruokaani vielä lisäeuron, jotta sain napsia lautaselleni myös sushin palasia. Loppujen lopuksi täytinkin massuni lähinnä japanilaisella pöperöllä.

Viime tapaaminen Annikin kanssa oli aikoja sitten, joten oli kiva, että saimme jutustella kaksinkin, kun Kollega meni hoitamaan omia asioitaan. Ajattelimme hiukan kierrellä kauppoja ja ikkunashoppailla, mutta sen sijasta päädyimmekin istumaan Forumin Picnicciin. Kuulumisten vaihdossa kurkun kostukkeena toimi vadelma-mangosmoothie, johon rakastuin niin, että sorruin ehkä hiukan liioittelemaan. Ensimmäisen juotuani kipitin nimittäin ostamaan itselleni toisen annoksen. Eh. :D

Mutta sitten otsikon aiheisiin. Ne tapahtuivat tänään. Aamusella tylsyttelin kämpillä, katselin taas Madridin naapureita ja roikuin netissä. Kun ♥ tuli töistä kotiin, hän kysyi, haluaisinko lähteä Ikeaan. Olen joskus puhunut, että olisi ihan kiva käydä katselemassa muuten vain, ja olinkin ihan suostuvainen hänen ehdotukseensa.

Ajeltiin siis Vantaan Ikeaan, jonne ei ole matkaa nimeksikään. Heti kun pääsimme puljuun sisään, meitä vastaan tuli iloisen näköinen tyttö, joka kysyi, onko meillä jo Ikean Family card -etukortti, tai haluaisimmeko rekisteröityä ja saada sellaisen. Normaalisti minua ehkä ärsyttäisikin tuollainen "tuputtaminen", mutta nyt olin positiivisesti yllättynyt, sillä olimme juuri tulomatkalla miettineet, että voisimme hankkia kortin. Niinpä siis hankimme. Molemmille. (Koska esimerkiksi ilmaiset kahvit ovat tarkoitettu vain yksi kuppi/asiakas. :P)

Rekisteröitymisen jälkeen rullailimme liukuportailla yläkertaan ja aloimme huonekalunäyttelyn (vai miksikä sitä sanotaan?) kiertämisen. Välillä istahdimme sohvalle kokeilemaan istuttavuutta, tai kurkkailimme kaappeihin. Vaikka huonekalujen hankkiminen ei olekaan kaikkein ajankohtaisinta, taidettiin silti katsella ainakin sohvia ja sänkyjä sillä silmällä.

Pikkutavaroiden (?) osastolta mukaan tarttui muutama juttu. Ostoslistalla ei oikeastaan ollut mitään - korkeintaan mittasarja - mutta kassalla piippailimme jonkin verran tavaraa. Tililtä ei onneksi poistunut kuin parikymppiä, kun lastasimme siniseen kassiin pari tyynyä ja joitain keittiö- ja kylppärijuttuja.

Ostoskassin täyttämisen jälkeen oli vuorossa vatsojen täyttö. Vaikka Ikean lihapullat ovatkin kai jotenkin kuuluisan hyviä, skippasimme köttbullarnat ja lappasimme (tai ne keittiötyypit) lautasillemme jotain muuta. Minulle uunikalaa ja ♥:lle kanaa. Ruokajuomaksi sitä nam-hyvää puolukkamehua. Pääruoan jälkeen jaksoimme vielä syödä puokkiin mantelikakkua. Ja minulle se kahvi. Jäi hyvä maku Ikea-reissusta.

Kännykkäni soi siinä Ikean kassalla ollessani. Kaima yritti soitella. Sen jälkeen soiteltiin pari kertaa ristiin, mutta kun vihdoin saimme puhelinyhetyden toisiimme, hän kysyi suunnitelmistani Taiteiden yötä varten. Sanoin, että en ollut ajatellut lähteä minnekään, enkä ollut edes ottanut selvää, mitä yössä olisi tarjolla. Kuten arvasin, Kaimalla oli kuitenkin ehdoteltavaa.

Kaima kertoi, että Lähetyskirkolla olisi illalla Zambian Vocal Collectionin keikka, ja se olisi ilmainen. Olen kerran nähnyt kyseisen kuoron livenä, ja tykkäsin kovasti. Ajattelin, että ♥ voisi tykätä myös. Koska halusin nähdä Kaiman edes vilaukselta ja päästä kuulemaan hyvää musaa, alkoi operaatio ♥:n suostuttelu.

Eikä onneksi kauheasti tarvinnut suostutella. Lähes heti Ikeasta kotiutumisen jälkeen - kampasin vaan hiukseni ja laitoin ne kiinni - lähdimme ajelemaan kohti Tähtitorninmäkeä ja Lähetyskirkkoa. Jätimme auton kirkon eteen (hmm ehkä hiukan kyseenalaiselle paikalle) ja käppäilimme sisäänkäyntiä kohti.

Ja hihii, Kaima olikin juuri tulossa ulos! Halattiin kovasti, ja sitten esittelin ♥:n ja Kaiman toisilleen. Ennen konserttia ehdimme vaihtaa ihan muutaman sanan, kätellä muutamat kuoron jäsenet, ja sitten menimme kirkonpenkkiin istumaan.

Iltaseitsemästä suunnilleen kahdeksaan oli vallan mukavaa aikaa. Vähän alle kymmenen sambialaista lauloi lauluja monimoniäänisesti, Sambian eri kielillä, englanniksi ja jopa suomeksi. Toiset laulut olivat iloisia ja reippiata, toiset hartaampia ja tunnelmallisia. Kun sulki silmänsä joidenkin biisien kohdalla, tuntui ihan tältä:

Hauskinta oli, että jopa niiden suomalaisten biisien kohdalla tunnelma oli tuon kuvan kaltainen. Kaksipa poikaa Kurikasta ja Yksi ruusu on kasvanut laaksossa olivat saaneet varsin afrikkalaisen sovituksen, ei paha ollenkaan! Evankeliumia ja Varjoista maan -veisua oli mukava laulaa yhtenä isona kuorona. Encorena toiminut Making melodies in my heart oli vallan hilpeä. Ihanaa!

ONNEKSI lähdettiin kuuntelemaan acapellamusaa. Pitkiin aikoihin ei ole tullutkaan eteen tilanteita, että käsivarsilla ja ties missä muualla olisi mennyt niitä hyviä kylmänväreitä. Pitkään aikaan ei ole tullut seurattua esiintyjää, josta olisi välittynyt niin selkeästi musiikin ilo, riemu ja palo. Tätä lisää! (:

(tätä tosin ei esitetty tänään)

kuvatukset: raaka kala, hedelmäjuoma, Ikea-kortti, Ikean kakku, savanni, kuoro

Kalalauantai #2

2011-08-25T11:38:00.003+03:00

Lauantaista on toki vierähtänyt jo tovi, mutta voisin silti sanoa siitä muutaman sanan. Silloin ajelimme grillajaisiin Peterin, Outin ja Olivian tykö. Grillin ympärillä oli liuta afrikkalaisia, joten metelikin oli sen mukainen. Kylmälaukussa oli kuulemma kuusikymmentä kalaa, joten ruuan loppumisesta ei ollut vaaraa. Ruokana oli niitä samoja kaloja, joita silloin yhtenä toisenakin lauantaina. Ja sipulia ja plantainia.

Alkuillasta hengailimme kaikki ulkona mussuttaen kalaa, mutta jossain vaiheessa menin Outin ja Olivian kanssa sisälle. Katselemaan Maailman vahvin nalle -DVD:tä ja juttelemaan. Oli leppoisaa oleskella tyttöjen kesken ja jättää pojat möykkäämään keskenään.

Vielä myöhemmin illasta osa porukasta oli lähdössä baariin, ja minun osani oli heittää tyyppejä sinne autolla. Aikomukseni oli vain kyyditä porukat kuppilaan ja tulla suoraa päätä kotiin nukkumaan, mutta joku sai houkuteltua minutkin mukaan. Minä, ♥ ja Larry menimme johonkin Tähti-baariin, jossa mieleen nousi vanha kunnon Galaxy Pieksämäeltä. Baarissa soitettiin valloittavia ysäribiisejä, jotka olivat DJ Garynkin vakiotavaraa. Oli hauskaa tanssia poikien kanssa ja siemailla värikkäitä juomia.

Illan edelleen edetessä alkoi tulla ongelmia. Aloin voida pahoin, ilmeisesti basson jytkeen takia. Meteli, tungos ja väsymys ei tehneet yhtään hyvää. Loppujen lopuksi minusta tuntui, että olisin itsekin ollut humalassa, vaikka olinkin vesi(ja karpalomehu-)linjalla. :S Sunnutai menikin sitten aika lailla nukkuessa ja loikoessa.

Seuraavaksi ehkä maailman tyylikkäin asukuva:

toppi - Indiska
sammarileggingsit - Anttila
tennarit - Andiamo
korut -saatu/itse tehty

Juu. Launtaina ei tullut käyteltyä kameraa, mutta löysin kaikki asun osat aiemmista kuvista. Ja leikkasin sekä liimasin sitten Paintilla. :D

No se siitä. Eilen käytiin vähän kirpparilla, sieltä löytyi ihan kiva neuletakki parilla eurolla. Jokin ohut neule olisi ollut syksyn ostoslistalla, joten ihan hauskaa, että sellaisen löysi huokealla hinnalla. Neuleen lisäksi kirppistelin jotakin pikku lahjoja.

Tänään taitaa olla luvassa taas treffiä. Bongasin Facebookista, että Annikki on tulossa Helsinkiin, ja sovittiinkin jo, että nähdään iltapäivällä. Jee, kiva nähdä, sillä viime kerrasta on jo aikaa!

Perjantain puuhia

2011-08-20T13:32:00.012+03:00

Eilinen oli kiva päivä. Se alkoi leppoisasti suihkussa käymisellä ja sen jälkeen pelailin Facebookin Simssiä. Löysin sen tässä joku päivä ja innostuin, koska olenkin toivonut Facebookissa olevan joku Simssin tapainen peli. Eilen kuitenkin kyllästyin siihen, koska siinä - kuten kai kaikissa lärvikirjan peleissä - pitäisi kutsua kavereita pelaamaan, jotta pelissä pääsisi etenemään. Minun kaverini ovat tylsimyksiä (tai ehkä heillä on elämä?) eivätkä koskaan tule pelailemaan ihhiksiä pelejä kanssani. :c

No, kuitenkin. Ennen kuin Naapureina Madridissa alkoi, pistin itselleni aamupalasta. Pupelsin sitten leipää, nektariinia (mums) ja jugurttia telkkaria töllätessäni. Tämän kesän aamupäiviin on ehdottomasti kuulunut tuo espanjalainen kaahottaminen, olen jäänyt jokseenkin koukkuun kyseiseen sarjaan.

Kun ♥ tuli töistä kotiin, toteutin sisäistä kampaajameikkaajan kutsumustani. Yritin tehdä pikkuisia lettejä ♥:n hiuksiin (ne näyttivät aika höhliltä, otin ne myöhemmin auki), ja katsellessani hänen ylösalaisin olevia kasvojaan, sain inspiraation. Nappasin meikkipussista vähän kajalia, suttailin vähän ja sen jälkeen leikittiin hiukkasen kameralla.

(Tästä olisi olemassa myös video, mutta jääköön se nyt kameraan...)

Päivällä syötiin ja oltiin ja hengailtiin vaan, iltapäivällä lähdettiin hakemaan autoa korjaamolta. Torstaina tehtiin niin, että minä ajoin ♥:n auton korjaamolle, ja tultiin toisella autolla yhdessä takaisin. Nyt oli luvassa sama operaatio päinvastaisessa järjestyksessä. Matka hidastui ruuhkaan joidenkin teinien kolarin vuoksi, mutta ehdimme korjaamolle juuri ja juuri ennen sulkemista. Saatiin auto haltuumme ja palasimme kämpille syrjäisempää reittiä. Oli mukava ajella peräkanaa. (:

Illalla minulla oli treffiä Eevan kanssa. Hän tuli viikonlopuksi Helsinkiin (katsomaan Dalai Lamaa tänään), ja eilen oli aikaa käydä vähän kupposella yhdessä. Olen nähnyt Eevan viimeksi 2009-vuoden syksyllä, joten olisi ehkä tarvittu enemmänkin minuutteja, jotta kaikki kuulumiset olisi ehditty vaihtaa. Sen sijaan oli tyydyttävä päälimmäisten juttujen kertomiseen.

Vaikka ei ollutkaan mielin määrin aikaa turista, treffit olivat silti kivat. Ensin istuttiin terassilla (bongattiin Jone Nikula!), jossa hörpin lämmittävää Irish coffeeta. Ekojen juomien jälkeen siirryttiin sisätiloihin, ja maistoin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Brändylonkeroa, joka maistui ihan POMMACILTA! Aikas hyvää siis. Juoman seuraksi natustin kuivattua poroa, jota en ollut ennen maistanut. Tykkäsin siitäkin.

Ennen kapungille lähtöä ♥ otti vähän asukuvia.

toppi - Vapaavalinta
hame - kirppikseltä
korvikset - 2nd hand :p
rannejutskulit - ite väsätty

Ostin hameen joskus keväällä, kun kävin Nuusiksen kanssa Waltteri-kirppiksellä. Pulitin made in India -hamosesta kolme euroa, eli ei pahis. Tykkään siitä, että helmaa riittää, ja tietty reunan helmistä ja paljeteista. En ole varma, sopiiko näin leveä hame näin leveälle ihmiselle, mutta olen pitänyt hametta kuitenkin. Kokolapussa on taas varmaan joku pikku intialaisten koko, sillä lapun mukaan hame on M-kokoa, mutta itse joudun jopa kursimaan vyötäröä hakaneulalla, jottei hamonen tipahda yltäni.

sandaalit - Intian bazaari
huppari - Stadium

Illalla toki tarvittiin vähän muutakin lämmikettä kun irlantilaista kahvia, joten mukana oli myös huppari. Kengät (jotka uudistin viime viikonlopun häissä) passasivat vaatteisiin oikein mukavasti, koska sekä sandaalit että hame on tehty Intiassa. Vaikka helmikoristeiset vaatteet (ja jo se, että pukeuduin hameeseen) tuntuivatkin aluksi aika juhlavilta, tunne ei loppujen lopuksi ollut yhtään pahitteeksi. Eilinen oli oikein mukava juhlapäivä, sen kruunasi etenkin treffit Eevan kanssa! (:

Happy boys and happy girls

2011-08-17T10:52:00.008+03:00

Päivää! Tässä kämpillä tylsytellessäni muistui yhtäkkiä mieleen, että kaapissa lymyää askarteluja, jotka tein joskus aiemmin kesällä, ja joita en ole esitellyt täällä. En kyllä tykkää kuvata juttuja tässä kämpässä, koska täällä on jotenkin huono valo, mutta nappasimpa nyt kuitenkin parit kuvat ja tulin kirjoittelemaan postausta.

Joskus keväällä ostin kirppikseltä tyynyliinoja, ja mukana oli myös valkoisia yksilöitä. Ostin ne tietenkin sillä ajatuksella, että koristelisin niitä myöhemmin jotenkin. Parina kesäpäivänä minulla ja siskolla olikin sitten tyynyliina- ja t-paitatalkoita, kun piirrustelimme tyhjiin kankaisiin jotakin, joka saisi ne näyttämään kivemmilta. Minulta meni jonkin aikaa inspiraation etsimiseen, mutta sitten keksin mielestäni kivan idean.

Piirtelin kangastusseilla tyttötyynyliinan tytölle ja poikatyynyliinan pojalle! Molempiin siis keskelle ihminen, ja sen ympärille jotakin kivoja tavaroita. Pojan tavaroita tuli vähemmän, sillä musta kangastussi alkoi kuolla kesken kaiken, joten en olisi saanut piirrettyä niin paljoa. En kyllä tiedä, olisinko keksinyt niin montaa juttua. Tai osannut piirtää. Esimerkiksi vesipyssyn kanssa oli vähän ongelmia. Piti kysyä veljeltä apua.

Ihan hyvä siitä vesipyssystä loppujen lopuksi tuli. (:

Rannekello on ehkä lempparini pojan jutuista, se onnistui mielestäni hyvin.

...vaikka autokin on ihan kiva.

Tyttötyyny on täynnä tavaraa!

Bongaa veikeät nallekarkit!

Olen aika tyytyväinen tyynyliinoihin, sillä niistä tuli kivat ka pirteät. Ehkä vähän lapselliset, mutta näkeepähän sitten mukavia unia. Ylpeyttäkin taitaa tähän askartelujuttuun liittyä, sillä kaikki kuviot on piirretty suoraan kankaalle, ilman mitään lyijykynäapuviivoja. Joitakin tavaroita (ainakin sitä vesipyssyä) kokeilin vähän piirtää ensin paperille, mutta muuten kuvat on piirretty ilman mallia. Jee, osaan piirtää edes lapsellisia juttuja! (:

Nyt syvennyn Naapureina Madridissa -sarjaan, mutta sitä ennen vielä yksi biisi:

Myö männään naemisiin!*

2011-08-16T09:58:00.004+03:00

Olisin halunnut tehdä viikonlopun reissusta oikein hienon postauksen monien kuvien kera, mutta haaveet kaatuivat siinä vaiheessa, kun tajusin etten ollut ollut kovin aktiivinen kamerani kanssa. Muistikortilta löytyy vain muutama kuva lauantailta, joten postauksesta tulee sittenkin lähinnä sanallinen selostus viikonlopun vaiheista.

Perjantaina ♥:n tultua kotiin töistä lastasimme autoon tavaroita ja eväitä, ja käännettiin nokka kohti Kuopiota. Tosin ensin piti mennä tankkaamaan halpaa bensaa. Mitä kaikki muutkin olivat juuri silloin tekemässä. Tietenkään tankkaamista ei olisi voinut tehdä edellisenä päivänä, vaan matkustuspäivää piti käyttää mittareille jonottamiseen. No eipä siinä, ihan hyvin päästiin silti tien päälle.

Minä ajoin reissun ensimmäisen pätkän, jotta ♥ saisi vaikka nukuttua. Ajelin Kuortin ABC:lle asti, jossa pidettiin jaloittelu- vessa- ja evästauko. Siinä vaihdettiin kusikia, ja ♥ sai ajella loppumatkan. Perille Kuopioon päästiin seitsemän maissa, jolloin iskettiin auto Cumuluksen talliin ja tsekkauduimme sisään hotelliin. Olin varannut meille yhden hengen huoneen, ja siellä meitä odottikin mukava 140-leveä sänky. (:

Illalla käytiin hotellin alakerrassa syömässä, minä tilasin listalta vuohenjuustobroileria. Olen syönyt sitä ennenkin, ja pitänyt siitä, mutta tällä kertaa vuohenjuuston vahva maku alkoi jotenkin tökkiä. Sain kuitenkin vatsani täyteen, ja pääsin hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan seuraavan päivän menoja.

Lauantaina oli luvassa häähumua. Luokkakaverini Petra ja hänen sulhasensa Mikko sanoivat tahdon Kuopion Tuomiokirkossa. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, ja häävieraat iloisia sekä liikuttuneita. Hämmästyin taas, kuinka nopeasti vihkitoimitus oli ohi. Hääpari kurvasi kirkon pihasta keltaisella Kuplalla kohti Jännevirran uudistaloa, jossa bileet pidettiin.

Uudistalolla oli ensimmäisenä ohjelmassa ortodoksimenoin toimitettu rukoushetki. Pariskunnan toinen puolisko on ortodoksi, joten ymmärrettävästi pari oli halunnut häihin toisenkin kirkkokunnan perinnettä. En ollut ennen kuullut minkäänlaisia ortodoksitilaisuuksia livenä, joten mielenkiinnolla seurasin, kun pappi rukoili parille onnea ja armorikkaita vuosia.

Loppujen lopuksi minulle jäi hiukan ristiriitainen olo häistä. Itse häät olivat tosi kivat, ja olinkin odottanut niitä kovasti. Olihan niissä mukana aika monta tuttuani, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Odotin, että pääsen juttelemaan kuulumisia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Vallalla oli kuitenkin joku epäsosiaalisuus-puoleni, enkä hakeutunut juurikaan juttusille tuttujen kanssa. :c

Vaihdoin illan mittaan sentään jokusen sanan ihmisten kanssa. Söin hyvää ruokaa (graavilohi ja kaikki ne salaatit - NAM!), mussutin herkullista kakkua (jota leikattaessa morsian lunasti itselleen kaapin paikan määräämisvallan), kuuntelin hyvää bändiä, seurasin morsiamen- ja sulhasenryöstöjä ja tanssin ♥:n kanssa. Vaikka häävierauteni (!?!?:D) ei mennytkään aivan suunnitelmieni mukaan, oli silti mukavat pippalot.

Olimme kuin mitkäkin mummu ja pappa, sillä lähdimme häistä jo ennen kymmentä. Lokoisa sänky nimittäin kutsui, ja aamulla sitten hotelliaamiainen. Lauantaiaamun aamiainen oli vähän niin kuin harjoittelua, ja sunnuntaina osasi tehdä jo sotasuunnitelman, mitä kaikkea aamiasibuffetista ahtaisi kitusiinsa. Minun lempparini oli itse askarreltu silakkaleipä. :P

Aamiaisen jälkeen loikoiltiin vielä hetki, ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla vaihdoimme ajopätkiä niin, että minä ajoin Kuopio - Kuortin ABC -välin ja ♥ sitten loppumatkan. Kotona oltiin kaiketi joskus viiden jälkeen. Illalla ei jaksattanut tehdä mitään murkinaa, joten hilpaisimme vielä hakemaan kiinalaista ruokaa mussutettavaksi.

Kiva viikonloppu.

*Lainaus Petran ja Mikon hääkutsusta

Leireilyä ja kirppistelyä

2011-08-08T19:59:00.010+03:00

Heinä-elokuun vaihteessa olin riparilla, mutta tänään oli ohjelmistossa eri leirit. Ajelin leirikeskukselle aamulla, oli jännää. Sinne vievä tie ei nimittäin ole mitenkään leveydellä pilattu, suunnilleen koko matkan rukoilin ettei ketään tulisi vastaan. Eikä tullut.

Kun saavuin Toukolaan (se leirikeskus), siellä oli jo pappi. Vähän ajan päästä paikalle pyyhälsi myös diakoni, kesänuorisotyöntekijä sekä pikkubussilastillinen mummuja ja pappoja. Mummuja enemmän kuin pappoja. Oli kuulo- ja näkövammaisten leiripäivä, joka aloitettiin lipun nostolla. Kesätyöntekijäpoika pelotteli minua, etten ehkä jaksa vetää lippua salkoon kovan tuulen takia, mutta niinpäs vain jaksoinkin! Siniristilipun nostamisen jälkeen siirryttiin sisätiloihin ja istuttiin salissa rinkiin.

Alussa käytiin nimikierrosta, höystettynä sillä että kertoiltiin missä pitäjässä ollaan synnytty ja missä kirkossa päästy ripille. kesätyöntekijäpoika piti hartautta ja minun oli määrä pitää ohjelmahetki. Olin etukäteen stressannut jonkin verran sitä, sillä oli hieman vaikea keksiä joitain leikkejä näkö- ja kuulovammaisille vanhuksille. Olin kuitenkin päätynyt sananselityksiin (jos paikalla olisi ollut ihan kuuroja, silloin osa sanoista olisi pitänyt esittää pantomiimina?), ja yhdessä seliteltiin ja arvuuteltiin kesän juhliin liittyviä sanoja. Se oli leppoisaa ja mukavaa.

Kuten koko leiripäiväkin. Ohjelmaa ei ollut liikaa, vaan leireilijät saivat rupatella keskenään ja käydä omaan tahtiin saunassa. Ruokailut (lounaaksi lihamureketta nam ja kahvin kanssa hyvää persikkatorttua) sentään oli merkitty ohjelmaan, ja yhteisesti vietettäviä juttuja olivat myös jumishetki ja maakuntalaulujen lauleskelu.

Tykkäsin aikas paljon tästä työpäivästä! Etenkin oli mukavaa, että henkilökunnassa oli myös Rtt, jonka kanssa ehdittiin jonkin verran jutustelemaankin. ♥

Tykkäsin myös tämän päivän vaatetuksestani!

paita/tunika/mekko - (Anttila) kaverin vanha
farkut - KappAhl
tennarit - Anttila

laukku - ite tehty
kaulakoru - Europehouse

Aamusella oli aika synkän näköistä, joten vaatehuoneesta valikoitui päälle jotakin pitkähihaista. Olen ilmaisshoppaillut tunikan (jonka kanssa miltei sulautuu tiiliseinän väriin! :P) Kaimani tavarapinoista, kun hän joskus muuttaessaan karsi turhaa tavaraa pois. Onneksi, koska tykkään tästä vaatekappaleesta kovasti! Farkut ovat ne synttärishoppailupäivänä hankitut.

Kaulassa killui - rippiristin lisäksi - intiaanien unisieppari, jonka olen joskus ostanut Europehousesta. Ostamisen jälkeen pyysin siskoani tekemään siihen korviksen koukun, ja olen ehkä kerran pitänyt sitä korvassani. Nyt pujotin siepparin vain koukusta kaulakellon nyöriin, ja paituliini passaava koru oli valmis käytettäväksi! (: Laukun olen tehnyt iät ja ajat sitten farkkuhameesta.

Leiripäivän aikana sain veljeltä viestin "tuo sipuli tullessas". Kun pohdin, menisinkö ostamaan sen Toijalasta vai Milleristä, mieleeni juolahti että haluaisin käydä kirpparilla. Viialaan siis tieni kävi! Kiersin Parkin kirppistä kaikessa rauhassa, ja kierroksen tuloksena kävelin kaupasta kahden kivan tavaran kanssa. Ja vain 2,5o euroa köyhempänä!

Yhdestä pöydästä löytyi veikeän kiva kietaisutunika/mekko. Vaate ei ollut hinnalla pilattu, sillä se kustansi pöydän reunassa ilmoitetun 50% alen jälkeen viisikymmentä (50) senttiä! Kokolappu meinasi hämätä minut niin, että olisin jättänyt tunikan pöytään, sillä siinä luki 4XL. Kolttu ei kuitenkaan näyttänyt niin isolta, ja ihan sopivahan se sitten olikin. Kyseessä on pakko olla jotkut ihme pikku mongolialaisten koot, sillä en minä kai sentään niin iso ole... :P

Toinen kirppislöytö toi täydennystä leffakokoelmaani. Kotona on kyllä kyseinen pätkä videolla, mutta halusin tämän viihdykkeen omaan omistukseenikin.

Asterix ja Kleopatra. Hintaan kaksi euroa. Harmikseni huomasin, että DVD:llä ei ole saatavilla ranskankielistä ääniraitaa, mutta onneksi on Youtube.

Tapahtumaa yössä

2011-08-06T17:03:00.003+03:00

Moi. Se tämänpäiväinen keikkareissu Poriin peruuntui, kun rummuttajia ei olisi ollut tarpeeksi liikkeellä. Sen sijaan voisin kertoa hieman torstai-illan meiningeistä.

Iltapäivällä iskä heitti minut Toijalan asemalle, josta junailin itseni Tampereelle. Käppäilin siskon tykö, kulutettiin hieman aikaa jutskailemalla hänen kämpillään. Viiden maissa askelet veivät sinne samalle musaopistolle, jossa meillä oli harkat. Tällä kertaa harjoittelimme pihalla nurmikolla, mikä olikin oikein kivaa. Ohikulkijat ihan selvästi hidastivat askeliaan osuessaan meidän kohdallemme, oli kiva viihdyttää ihmisiä jo harkkojen aikana.

Jossakin vaiheessa ripsahteli vähän vettä, joten siirryimme vähäksi aikaa sisälle harjoittelemaan. Iltasella oli kuitenkin pakattava rummut taas autoon ja hurautettava Finlaysonille, Väinö Linnan aukiolle.

Juu, sinne taas. Tampereen teatterikesän Tapahtumien yötä varten. Meitä ennen esiintyi jokin romaniryhmä, oli mukava kuunnella heidän soitteluaan. Ja sitten roudasimme omat soittokamamme lavalle.

Soitimme yhteensä melkein puolitoistatuntisen keikan. Rummutuksen lisäksi oli tietenkin tanssia (jee, yksi uusi biisi, jota en ole ennen kuullut/nähnyt) sekä edellisten vuosien malliin myös tulishowta. Esiinnyimme Tulikukka-nimisen tuliryhmän kanssa, jonka jäsenet temppuilivat palavien keppien ja kettinkien kanssa. Aikamoisia liekinheittimiä!

Yleisössä oli paljon väkeä, ja se väki lähti hyvin mukaan juttuun. Viimeisen numeron jälkeen vaadittiin encore, ja jopa kymmenisen minuuttia kestäneen ylimääräisen numeron (tosi moni yleisön tyyppi tuli tanssimaan, itsekin jätin rumpuni ja hyppäsin tanssikansan joukkoon) jälkeen väki olisi halunnut kuulla lisää. Aika huippua!

Yksi kivoimmista jutuista (minun mielestäni) oli, että yläaste- ja lukioaikainen musiikinopettajani oli myös katsomassa meitä. Olen aina silloin tällöin kutsunut häntä katsomaan esitystämme, mutta tätä ennen aikataulut eivät ole osuneet yksiin. Tälläkään kertaan en TIENNYT hänen olevan yleisössä - enkä erottanut häntä ihmismassan joukosta - mutta sain tietää myöhemmin. Kivaa!

Harmi vain, että keikoista ei yleensä osaa kertoa millään muulla tavalla kuin ylisanoilla hehkuttaen. Ei kai musiikin tuomia fiiliksiä pysty niin hyvin pukemaan sanoiksi, joten toivon vain että mahdollisimman moni teistä pääsisi itse katsomaan ja kuuntelemaan esitystämme. (: Etenkin kun minulla ei ole edes kuvia esityksistä, kaikki Udokailu-postaukset kuulostavat samalta... Noo, ei niitä taas vähään aikaan ole luvassa.

Ja tämänkin lopetan nyt tähän. Moikka.

*tähän kivoja öisiä kuvia rummuttajista, tanssijoista ja tulityypeistä*

Pikainen moi!

2011-08-05T22:19:00.003+03:00

Moro. En ole kirjoittanut vähään aikaan, sillä olen ollut poissa sivistyksen parista. Vietin 8 päivää tarkkailuluokkaa muistuttavan teinilauman kanssa, eli olin ohjaajana riparilla. Kotiuduin tiistaina, jonka jälkeen olen lähinnä lepäillyt.

Eilen olin Tampereella, nimittäin rumpuryhmällämme oli keikka Tapahtumien yössä. Voisin kertoa siitä vaikka huomenna, koska nyt keskityn valmistautumaan huomiseen. Huomenna nimittäin saattaa olla keikkareissu Poriin, jos rummuttajia on tarpeeksi. Se ei ole siis ihan varma reissu vielä, mutta täytyy valmistautua varmuuden vuoksi. Toivottavasti lähdetään!

Nyt keskityn siis miettimään huomisen vaatteita ja koruja, ja sitten painun yöpuulle! Moikka!

Aurinkoista työpäivää

2011-07-22T19:02:00.005+03:00

Tänään ajattelin pukea töihin mekon.

Kesäinen asu oli veikeä, muttei sen viileämpi kuin mikään muukaan vaate. Pitsihelmaisessa mekossa hoitui myös auton tankkaaminen ja bingon pelaaminen (höhöhö!). Kotona heitin vaatteet mäkeen ja olen hengaillut loppupäivän sarongissa joka on kiepautettu mekoksi. Kuumuus ei ole minun juttuni.

Kesäalejalkoja

2011-07-21T19:42:00.010+03:00

Viime aikoina on pitänyt piipahtaa lähes jokaisessa vastaantulevassa kenkäkaupassa. Se ei ole todellakaan mitään lempipuuhaani, mutta nyt on ollut pakko. Käynnissä on nimittäin ollut operaatio Hääkenkien metsästys. Ei siis mitään morsianjalkineita sentään, mutta jotakin millä voisin mennä vieraaksi häihin. Jotkin kengät, jotka sopisivat maksimekkoni kanssa.

Olin ajatellut, että kaikenlaiset gladiaattori- sun muut sandaalit sopisivat visuaaliselta ilmeeltään yhteen mekkoni kanssa, mutta ne eivät näytä kovin mukavilta. Eihän niissä ole pohjaa melkein yhtään, niin ne eivät voi olla hyvät jalassa. Luulisin. Sitten taas korolliset versiot ovat liian korkeita. Dilemmaa.

Lauantaina poikettiin Peteriä ja Oliviaa odotellessa Intian basaariin. Olin viime Helsingin reissullani bongannut, että siellä on tyhjennysmyyntiä, mutta koska minulla oli kamalasti tavaraa mukana, en viitsinyt mennä liikkeeseen rymehtimään. Tällä kertaa oli otollisempi shoppailuvarustus, joten marssin basaarin kenkähyllylle ihmettelemään tarjontaa.

Jonkin aikaa jahkailtuani (aika harvinaista minulle shoppailla kenkiä jahkailematta) minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Ihanat helmekkäät ja kivat timanttiset varvassandaalit. Ajattelin joka tapauksessa kotiuttaa jommat kummat, sillä ne maksoivat vain 20 €/pari, ja tykkäsin niistä. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin jatkanut etsintöjä ja lopulta ostanut kalliilla jotkut sellaiset, joista en pidä.

Mutta kappas vaan! Lähdinkin kaupasta mukanani MOLEMMAT parit! :oo Ostin itse timanttikengät ja ♥ oli niin ihana, että tarjoutui ostamaan minulle ne helmekkäät. (:

Nämä ihanan väriset (hillitysti) blingit kenkulit päätyvät todennäköisesti hääjuhlimisiin mukaan. Sandaaleissa on hiukkasen korkoa (en tajunnut kuvata niin, että korot näkyisivät), joten ne eivät ole liian lätyskät. Varvassandaaleiksi nämä ovat oikein mukavat, koska näissä on nuo lenkit peukalovarpaita varten. (:

Ja siis... Jos joku sattuisi kaipaamaan selitystä tälle kuvalle, niin sehän on aivan luonnollinen! Piti kehitellä joku patentti noille sandaaleille, ettei ne nyt aivan lätistyisi. Viime vuoden tivolireissulta peräisin olleet pehmokaverukset sopivat hyvin pitämään jalkineita muodossa...

Ja tuossa sitten ne helmekkäät. Näiden käyttö vaatii totuttelua tai jonkinlaiset teräsjalat, sillä nämä ovat aikas kovat varvasväleille. Ihan hyvin selvisin kauppareissusta, vaikka vasemman (ylläri!!) jalan "etuvarpaan" iho menikin jo rikki. Karaistumista vaan... Nämäkään eivät ole ihan ihan lättänät, vaan kantapään alla on ehkä peukalon paksuista pohjaa. Molemmat ovat genuiinin nahkaa, made in India.

Sitten vielä kesän tennariostokset, jotka ovat kyllä näkyneet täällä jo kertaalleen. ♥ on ilmeisesti saanut minut uskomaan kenkäpalopuheitaan, joten ajattelin hommata pari paria lisäkenkiä, jotta yhden parin käyttöikä säilyisi. Mustat kiilakorkoiset tennarit ostin Dinskosta kymmentä senttiä vaille kympillä, ja keltaiset varrettomat Anttilasta kahdeksalla eurolla. Nyt kenkäkokoelmani on ehkä vähän paremman kokoinen, joten jalkineostokset saavat nyt jäädä. Seuraavat olkoon talvikengät, ne vanhat alkavat kai olla vähän mössöt.

Tänään käytiin äiskän ja veljen kanssa Ideaparkissa. Ostin itselleni töidenalkamislahjaksi kivan kaulaan ripustettavan kellon. Tänään alkoi nimittäin pikkuinen pätkä töitä. Alkajaisiksi on vähän riparia (leiri alkaa maanantaina) ja sen jälkeen muutama hetki diakoniatyötä. Kappas. (:

(ps. ihan kivat ne kalapippalot, mutta vaatteet haiskahtivat niiden jälkeen inhasti mereneläviltä! Yritin tuulettaa housujani ulkona, mutta haju sen kuin pysyi. Piti sitten heittää ne laukun kanssa pesukoneeseen.)

Kalalauantai

2011-07-17T13:20:00.012+03:00

Vaikka en tykkääkään postauksista, jotka alkavat "hiljaiselon" selittelyillä, selittelen silti. Tai oikeastaan päin vastoin, nyt on kerrankin ollut epähiljaiseloa, joten en ole ehtinyt koneelle hirveästi. Eikä siitä koneelle ehtimisestä olisi ollut hyötyäkään, sillä ♥:n kone on jotenkin reistannut, eli siitä ei olisi ollut mihinkään postausyhteistyöhön. Nyt toimii ja nyt on aikaa, joten voisin hiukan satuilla eilisestä.

Joskus iltapäivällä lähdimme metrolla keskustaan ja (hmm pienen kenkäshoppailun jälkeen) treffasimme Peterin ja pikku Olivian rautatieasemalla. Pojat ostivat tuliaisviiniä ja tytöt ostivat omat juomansa - Olivialle Muumi ja minulle Hello kitty - ja sen jälkeen rautiovaunuilimme Arabiarantaan Peterin kaverin luokse.

Tiedossa oli illanistujaista ruoan ääressä, ja kun saavuimme oikealle ovelle, nenään tulvahtikin kokkailujen tuoksut. Moikkasimme paikalla jo olevat kymmenisen ihmistä ja etsimme itsellemme istumapaikat. Itse parkkeerasin pehvani pehmeälle lankamatolle ja tarkkailin hetken aikaa ympärilleni. Koska äijät hölöttivät supervauhdilla sitä omaa englantiaan ja Oliviakin oli uppoutunut rakentelemaan junarataa, keskityin tutkailemaan kirjahyllyä. Nappasin hyllystä Eino Leinon runokokoelman Elämän koreus ja lueskelin sitä nigerialaisen musiikin pauhatessa vieressä.

Jonkin ajan kuluttua ruoka oli valmista nautittavaksi. Tarjolla oli kamerunilaista ruokaa. Listalla oli jotakin uunissa paistettuja kaloja, joiden täytteenä oli ainakin pinaattia. Kalojen päälle oli laitettu etikkaisia punasipulirenkaita, ja lisäksi sai ottaa majoneesia (jätin väliin) ja chilikastiketta. Lautasella oli lisäksi öljyssä paitettuja ruokabanaanin (plantain) viipaleita.

(Muut lisäsivät majoneesin ja chilikastikkeen kalan päälle, mutta itse ajattelin olla varovaisempi ja vain dippailla kalanpaloja soosiin.)

(♥:n lautanen, itse en osannut syödä noin hienosti. :P)

Syömisen lisäksi ilta kului Olivian kanssa jutellessa ja leikkiessä. Leikittiin vähän intiaaneja ja vähän kissoja, ja ihmeteltiin tuulessa pyörivää viipperää, joka miltei lennätti minut parvekkeelta taivaan tuuliin. :P Osa porukasta oli menossa vielä klubille, mutta koska kohteena oli kuulemma Onnela, ja koska rahastoni ei ole juuri nyt kukkeimmillaan, lähdin ihan tyytyväisenä viimeisellä metrolla kotiin.

Ja olihan minulla jotakin yllänikin:

hopeapaita - (h&m) kirppikseltä
farkkuleggaripöksyt - Cellbeksestä
seeprasukat - Gina Tricot

kaulakoru - se Indiskan koristeesta tehty
rannekoru - kymppileirin markkinoilta

(varrettomat) tennarit - Anttilasta

Ja oli kyllä kiva ilta. (:

ihQ-pinkkiä

2011-07-07T21:15:00.012+03:00

Tänään oli mukava päivä. Se alkoi leppoisasti Naapureina Madridissa -sarjaa tölläämällä ja sen henkilöiden toilailuille naureskelemalla. Siinä samalla vetäisin kupuuni jotain pientä aamupalaa, muistaakseni jugustin ja paahtoleipää.

Puolen päivän jälkeen koko perhe pakkautui autoon, ja auto lähti liikkeelle suuntanaan Tampere. Minulla oli tänään ylläni seuraavaa:

Nenälläni oli päivän mittaan sekä silmälasit että (Tokmannilta ostetut) aurinkolasit. Ei tietenkään yhtä aikaa, vaan vaihtelin niitä tilanteen mukaan.

Korvissa killuivat Seppälän papukaijakorvikset, joita en ole pitänyt pitkään aikaan. Hiukset olivat taiteellisen teinin Pikku Myy -kampauksella, jota olen pitänyt nyt aika usein.

Hä? Ihan mukana taas...

Pukuna (tykkään käyttää puku-sanaa, vaikka terkoitan ihan vain vaatteita) minulla oli Henkkamaukan trikoohame ja Sittarista ostetut leggingsit.

Jaloissa oli kissan kanssa mätsäävät kiilakorkotennarit. Ostin ne maanantaina Ideaparkin Dinskosta, maksoivat aika vähän rahaa (9,90).

Mietin, että näytän taas joltakin rintasyöpätietoisuusmainokselta, mutta ei se onneksi menoa haitannut. Ajeltiin siis Tampereelle, sisko oli menomatkalla ratissa. Kun päästiin perille Satamakadulle, oltiin kohteessa noin kaksi minuuttia ja lähdettiin takaisin kotiin. Heitettiin vain sisko kämpillensä, sillä hänellä oli kantamuksinaan dvd-kassillisen lisäksi pinnatuoli, jota ei olisi ollut kiva kuljettaa junassa.

Minä ajoin kotimatkalla. Oli kivan jännää, koska en ole ennen ajellut Tampereella keskustassa, Meni kuitenkin ihan näppärästi ja löysin itseni pian motarilta. Oli kivaa ajaa kovaa, mutta jossain vaiheessa iskä rajoitti kaasujalkaani. :c Olin siis ajanut ihan rajoituksien mukaisesti, mutta kuulemma renkaat eivät kestä niin kovaa ajamista. Tai jotain.

Myöhemmin lähdettiin äidin kanssa kirpparille käymään. Tutkailtiin sen tarjonta (ei löytynyt mitään) ja käppäiltiin sitten Toikkarille. Illalla oli helmikurssi, mutta koska olimme vähän liian ajoissa, istuskelimme keinussa odottamassa. Huomasin, että pinkki teema jatkui eväsjugurtissani ja jalkoihin vaihtamissani crocseissa.

Siis ihan vain yksi noista crocs-koruista (huomaa Jyrsis-koru! :p) on pinkki. Vaaleanpunaisia pehmokenkiä en sentään ole (vielä?) hankkinut.

Helmikurssisysteemi alkoi puoli kuuden maissa ja minun lisäkseni oli muistaakseni viisi askartelijaa. Muut tekivät vaikka mitä hienoja kaula- ja rannekoruja, mutta minä päätin tehdä jotakin simppeliä. Syistä että a) silmääni ei niin kovin miellytä ne monimutkaisemmat mallit ja b) en ole kovin tottunut väkertämään pienten helmien kanssa. Tein pari rannekorua loppukesän juhlia silmälläpitäen -ylläri ylläri - pinkeistä helmistä.

Helmihommat kestivät noin puoli yhdeksään, sitten kävelimme äidin kanssa kotiin. Ilma oli vielä aurinkoinen ja kuuma, ja puna-apiloiden makea tuoksu kävi hyvin yhteen päivän värin kanssa.

Muinainen rukousnauha

2011-07-04T12:41:00.010+03:00

...tai ei niin kovin muinainen, mutta askartelu, jonka kuvat ovat olleet kamerassa huhtikuusta asti. Kun viime syksynä tein itselleni sen wannabe-rukousnauhan, ♥ pyysi minua tekemään itsellensäkin sellaisen. "Vähän miehekkäämmän vain." Toki askartelisin, kun toinen kerran pyytää. Ajattelin, että haluaisin tehdä ♥:n version puuhelmistä ja käyttää korussa myös puista ristiä. Harmi vain, että minulla ei ollut sellaista.

Yritin pitkin talvea ja kevättä metsästää (vaihtelevalla aktiivisuudella) kirppiksiltä jotakin, joka kävisi rukousnauhaprojektini materiaaliksi. Ja joskus huhtikuussa Kylmiksen kirpputorilta löytyi kivannäköinen ristikaulakoru hintaan yksi euro.

Kirppiksellä muistelin, että minulla on jossakin askartelurasiassa ylimääräinen kännykkäkorukillutin, jossa roikkuu pieni krusifiksi. Mietin, että se olisi hienon näköinen, jos sen saisi jotankin kiinnitettyä puiseen ristiin. Päätin ainakin kysyä neuvoa veljeltä ja kokeilla. Joten uuden rukousnauhan toinen osa oli pikkuinen (muovinen) krusifiksi.

Askartelulaatikossa oli myös iät ja ajat hengaillut eräs toinen kirppislöytö, joka on kaiketi peräisin kultaiselta 80- tai 90-luvulta. Puuhelmiä täynnä olevahiuspompula, jonka käyttöä en voi millään tajuta. Kuka ihme haluaisi kieputtaa hiuksiinsa helmiä, jotka takertuvat inhasti pääkarvoihin ja katkoo niitä?

Joten. Ensimmäinen vaihe askartelussani oli se, että katkoin noita pieniä narunpätkiä ja irrotin helmet pois pompulasta. Niiden helmien lisäksi käytin viime kesänä Biltemasta ostettuja helmiä. Helmet pujottelin kansalaisopistolta dyykattuun kalalankaan, joka on ilmeisesti peräisin kangaspuista. Ylimääräisiä loimilankoja ehkä.

Käyttelin puuristiin veljen työkaluja ja rapsuttelin pikku taltalla krusifiksille kolon. Sitten näppärästi pikaliimasin krusifiksin koloon. (huonot kuvat!)

Sitten vaan mallailin ja pujottelin, ja jonkin ajan päästä minulla oli käsissäni ihan kivulin näköinen rukousnauha/kaulakoru. ♥ näytti tykkäävän siitä myös, ainakin hän on pitänyt sitä välillä kaulassaan, kun ollaan menty johonkin. (:

The Citiest Midsummer

2011-06-27T11:52:00.003+03:00

Tänä vuonna oli luvassa kaikkien kaupunkijuhannuksien kaupungein juhannus, sillä keskikesän juhlapäivät kuluisivat Helsingissä. Yleensä olen viettänyt juhannusta kotona maalla, mutta viime vuosina olen ollut kaupungissa. Kajaanin ja Oulun juhannukset olivat miljöiltään melko hiljaisia, joten varauduin siihen, että pääkaupungissakaan ei olisi kovinkaan paljon vilskettä.

Olisi Helsingissä ollut edes jotakin tapahtumia, mutta meidän juhannuksemme muodostui suurimmaksi osaksi kämpillä kyhjöttämisestä. Aattona käytiin aamupäivällä kaupassa katselemassa ihmisten viimehetken juhannusruokashoppailuita ja ostamassa jotakin sapuskaa omiinkin kaappeihin. Aaton ohjelmaa oli myös elokuvan (Kummelin Alivuokralainen) katselemista ja pelien (Carcassonne ja Skip-bo) pelaamista

Illalla lähdettiin käymään Rastilassa rannalla, mutta koko reissu kotiovelta takaisin kotiovelle kesti korkeintaan tunnin. Rannalla oli tuulista ja kylmää, joten talviturkinheittoaikeet jäivät toteuttamatta, ja tulimme mieluummin takaisin kotiin. ♥ sammahti (siis ihan vain nukahti) kuin saunalyhty joskus kymmenen maissa, joten minä vietin yötöntä yötä tietokoneella. Yritin etsiä juhannusfiilistä kuuntelemalla Popedaa Spotifysta ja juttelin muutaman kaverin kanssa Facebookissa. Puolen yön jälkeen kävin kääntymässä pihalla, mutta en jaksanut käppäillä siellä kauaa yksin.

Kaikkein juhannuksin juttu aatossa oli varmaankin ruoka. Käristettiin jotakin kasslerpihvejä pannulla ja syötiin niitä loistavan keksinnön kanssa: Keksittiin siskon kanssa viime viikonloppuna loistava ranskalaisresepti, johon kuuluu ranskisten lisäksi paprika ja kesäkurpitsa. Vihannekset pilkotaan sopiviksi palasiksi ja heitetään uuniin mukaan ranskalaisten kanssa. Sitten vielä jotain kivaa maustetta, niin nam!

Vaikka emme tehneetkään mitään erikoista, oli juhannusaatto silti ihan mukava. Lauantaipäivä menikin sitten vähän hukkaan pitkään nukkumisten ja joidenkin ihme möksöttelyjen takia. Lähinnä vain tehtiin omia juttujamme - minä luin ja ♥ oli koneella. Alkuillasta meihin kuitenkin löytyi eloa, ja lähdimme ♥:n kaverin Ptrn luokse kylään. Vihdoinkin pääsin tapaamaan Ptrn perheen, sillä vaikka monesti on ollut tarkoitus käydä visiitillä, se on aina peruuntunut.

Ptrn vaimo oli kiva, ja minun oli helppo jutustella hänen kanssaan. Yleensä olen ärsyttävän ujo, mutta nyt ei jännittänyt liikaa. Ptrllä on myös 4-vuotias tyttö, jonka nyt tapasin. Vaikka ei oikein osaakaan olla lasten kanssa, tämä tyttö oli mukavaa seuraa. Juteltiin piirretyistä ja tarhasta, ihmeteltiin barbeja ja pelattiin golfia. Minä sain jopa innokkaan pelaajan mailasta otsikkooni! Onneksi maila oli ihan vain muovia, sellainen kevyt. :D

Myöhemmin illalla pojat ja minä lähdimme keskustaan. Tarkoitus oli mennä klubille, ja minä olin kuskina. Hui. Ensimmäinen kerta, kun minä jouduin suhailemaan autolla Helsingin keskustassa. Onneksi ei ollut paljon liikennettä. Ja onneksi se meni hyvin, että uskaltaa ehkä joskus toistekin. :p

Määränpäänä oli Onnela. :o Lähinnä sen takia, että Cityshopparilla pääsee kesän ajan ilmaiseksi sisään. Enkä kyllä tämän jälkeen edes haluaisi mennä sinne, jos joudun maksamaan. Porukka näytti viidentoista tai kuudentoista ikäiseltä ja musiikki oli miksattu ihmeelliseksi sotkuksi. En tykännyt. Loppuillasta (kaiken kaikkiaan oltiin vain ehkä puoli kahteen) alkoi onneksi tulla tanssifiilistä, että koko reissu ei sentään ollut ihan plääh.

Sunnuntaina käytiin kirkossa. Sattui olemaan sen seurakunnan yksivuotispäivä, joten tavallisen jumiksen lisäksi oli jotain juhlallisuuksia. Ja jotain ruokaa. Jota en tosin uskaltanut syödä, kun vatsa oli vähän muljunnut. :P -.- Oli kuitenkin kiva nähdä ihmisiä ja jutella esimerkiksi ♥:n enon kanssa.

Loppujen lopuksi juhannusvikonlopun arvosana on ihan hyvä. Vaikka kotona olisikin tuntunut enemmän juhannukselta, oli silti kivaa olla ♥:n kanssa. Vielä kivempaa olisi toki ollut, jos nuo kaksi olisi yhdistynyt! No, ensi kerralla sitten... (:

Satua metsässä ja vanhainkodilla

2011-06-20T19:56:00.008+03:00

Kirjoitan vielä yhden postauksen tähän samaan syssyyn, mutta sitten todennäköisesti palaan normaalimpaan kirjoitustahtiin. Jos minulla mitään tahtia on, en ole ihan varma.

Tämä teksti ei enää liity Udokaan, mutta sen sijaan kerron eräistä toisista esiintymisistä. Paikallisen 4H-yhdistyksen bravuuri on muutamat viime vuodet ollut näytelmien kasaaminen työntekijä-, kerholais- ja asiakasvoimin. Lavalla tai luonnossa on nähty ainakin Punahilkkaa, Prinsessa Ruususta ja Kolmea pientä porsasta. Tänä vuonna oli taas porsaiden vuoro.

Viime tiistaina (kaiken toilailun jälkeen) äiti ja minä menimme Veikkojen (tämä meidän kylän urheiluseura) majalle, jossa oli illalla Satumetsä. Satumetsä oli yleisölle avoin tapahtuma, jonne ihmiset saivat tulla katsomaan näytelmää ja syömään makkaraa. Näytelmän idea oli, että eri kohtaukset tapahtuivat eri kohdissa luontopolkua, ja yleisö seuraa näyttelijöiden perässä pisteeltä toiselle.

Harmi vain, että illalla sattui olemaan sateinen päivä. Liuta urhoollisia ihmisiä tuli kuitenkin teatteriin, ja vedimme näytelmän kertakäyttösadetakit yllämme. Tarkoitus oli, että yhteen näytökseen otetaan tietty määrä yleisöä, ja näytöksiä esitettäisiin niin monta, että kaikki halukkaat pääsevät kerran katsomaan näytelmää. Vaikka taivaalta tulikin vettä, oli yleisöä sentään riittävästi kahteen näytökseen. Ilmeisesti sana oli kiirinyt, että näytelmä olisi mukavaa seurattavaa, joten ihmiset eivät halunneet missata sitä. (:

Minä olin näytelmässä vain kertojana. Minun ei tarvinnut siis edes opetella mitään vuorosanoja ulkoa, sillä sain lukea satua yleisölle suuresta satukirjasta (hmm, mapissa olevista papereista :P). Kertojan rooliasuna oli emännän mekko ja esiliina, ja näytinkin letteineni ja huiveineni ihan joltain metsän emännältä.

(voisi toki olla puhumatta, kun otetaan kuvaa)
(ja lenkkarit...krhm. näytöksissä minulla oli saappaat.)

Näytökset menivät sateesta huolimatta hyvin. Jotain pieniä mokia sattui, mutta eipä niitä kai koskaan voi täysin välttää. Varmaankin kaikki sekoilivat jonkin verran sanoissaan (näytelmää ei oltu harjoiteltu kuin ehkä kolmen akertana), ja toisen näytöksen lopussa suden housut alkoivat tippua! :o Karvaiset susipöksyt olivat likomäräksi kastuessaan painavat, joten ne alkoivat valua kesken kaiken! Siinä susi sitten puhkui ja puhalsi - ja nyki housujaan ylemmäksi. :DD

Viimeviikkoinen satumetsä piti olla viimeinen kerta, kun näytelmää esitetään. Joku oli kuitenkin kysynyt, että voisimmeko tulla vanhainkodille näyttelemään. Ja lupasimme vielä mennä.

Tänä aamuna sain näytelmän ohjaajalta viestin, jossa sanottiin, että yksi possuista ei pääsisi paikalle tänään. Joten minulle lankesi tuuraajan rooli. Kertojana olin seurannut muidenkin vuorosanoja sen verran paljon, että uskoin kyllä osaavani porsaan roolin. Olin ihan innoissani siitä, että pääsisin näyttelemään, mutta yksi asia minua hieman huoletti: Mahtuisiko possuasu minun päälleni? (Tyttö, jota tuuraisin, on joku narun paksuinen ja lyhyempikin kuin minä.)

Pyyhällettiin äidin kanssa 4H:lle aamupäivällä, ja sain sovittaa rooliasuani. Se mahtui (mitä nyt hihat ja lahkeet olivat vähän liian lyhyet), ja muutamalla asusteella muuntauduin keskimmäiseksi porsaaksi, Heli Hienostelijaksi.

Vanhainkodilla tila asetti hieman haastetta näytelmän lavasteiden asettelemiselle. Metsäpolun sijaan esitimme näytelmän aulassa, jonne asukkaat tulivat seuraamaan Kolmea pientä porsasta. Vaikka näyttämö olikin erilainen ja näyttelijät olivat hypänneet eri rooleihin joidenkuiden poissaolon vuoksi, esitys meni minusta tosi hyvin! Näytös oli ehkä tähänastisista paras, ja saimmekin hyvää palautetta.

Vaikka esitys olikin varsin loistava, ei seuraavia näytöksiä enää tule. Nämä olivat 4H:n teatterin kuoppajaiset, ja näytöksen jälkeen kahvittelimmekin jonkin tovin muistellen teatterin vaiheita. Itse en ole ollut mukana kovinkaan monesti, mutta oli mukava kuunnella muiden muisteloita. (:

Ja tapahtui vielä yksi mukava juttu: päivittelin ohjaajallemme college-haalaritrendiä ja sitä, kuinka hintavia kaupasta ostetut hengailuhaalarit ovat. Hänpä päätti sitten lahjoittaa minulle yhden possupuvuista! Jossei rennoksi kotoiluasuksi, niin edes naamiaispuvuksi vastaisen varalle. (:

Kun lähdin vielä näytelmän jälkeen käymään apteekissa ja postissa, olo oli kyllä kuin milläkin rintasyöpätietoisuusvalistusukkelilla: Olin pukenut päälleni vaihtoehtoiset possuvaatteet siltä varalta, ettei oikea possupuku mahtuisikaan päälleni. Kuljin kylällä siis vaaleanpunaisessa hupparissa, pinkeissä raitaleggingseissä ja pinkeissä tennareissa. Eipä sen niin väliä.

Ai niin, ja tämän takia äitikin siis oli mukana menossa:

Heli Hienostelija ja äitipossu ^^*

Udoka-viikon loppu

2011-06-20T17:05:00.000+03:00

(Postaustahti on ehkä hiukan hämäännyttävä, joten huikkaan tässä, että alempana on kaksi muuta tuoretta kirjoittelua. Ja pahoittelen jo etukäteen, jos tästä kirjoituksesta tulee rönsyilevä ja tuhti kuvapläjäys.)

Lauantaina oli vielä Udokaa keikkailun muodossa, sitä varten kömmittiin ylös pedistä joskus aamusella. Aamupalastettiin edellisen päivän rahkan loput ja ryhdyttiin mallailemaan esiintymiskuteita niskaan. Laukusta löytyvä musta t-paita ei oikeininspiroinut, joten päädyin pukemaan haaremihousujen yläosaksi huivista väsätyn topin.

huivi - kirppis
housut - ite tehty
kaulakorut - kirppareilta
korvikset - se Mekka-juttu

sisko tunki asukuvaan, hänen pöksynsä on myös itsetehdyt

öh..?

(parhaassa naamakuvassa on nyt ärsyttävästi nuo hakaneulat näkösällä)

Yhdentoista aikaan marssittiin taas musiikkiopistolle, jolloin oli taas vuorossa roudausta. Autoon nostelemamme rummut ajelivat Laukontorille, mutta meidän piti siirtyä sinne apostolinkyydillä. Kävelyseuranamme oli Bosco, ja torilla olikin jo liuta udokalaisia, kun saavuimme sinne.

Torilla katselimme hetken aikaa flamenco-esitystä, mutta kun kello alkoi käydä kahtatoista, piti taas roudata. Tällä kertaa rummut siirrettiin laivan kyytiin, ja samalla parkkeerasimme omatkin pyrstömme Hopealinjojen paattiin. Laivan määränpää oli Viikinsaari, ja koska en ollut ikinä aiemmin ollut tuollaisella sisävesiristeilijällä (okei, Budapestissä kyllä, mutta se oli vähän eri juttu), kipusimme rappuset ylös ja ulos.

Minä, sisko ja Hanski emme olleet ainoita, joilla oli suunnitelmissa nauttia laivareissusta ulkokannella. Vaikka sää olikin vähän kolea, ulos oli kivunnut myös urhea vietnamilaisryhmä. Tosin lokeroimme yliopistolta tulleen ryhmän ensin japanilaiseksi, sillä Japani-stereotypiaan kuuluu vahvasti valokuvaus. Ilmeisesti myös vietnamilaiset ovat innokkaita turistikuvaajia. Yläkannen tuolirivit saivat kyytiä, kun hieman pokemoneilta näyttävät (anteeks!!) ihmiset järjestivät itselleen tilaa liikkua kameroidensa kanssa. Oli aika hauskaa seurata heidän kuvausintoansa, ja päädyimmepä mekin varmasti aika monen muistikortille. (:

Mun turistikuva

Turistikuva sanan toisessa merkityksessä :DD

Laivamatkan loppupuolella siirryimme kameroinemme alakertaan ja menimme ulos paatin keulaan. Siellä oli sitten aivan pakko koittaa saada aikaiseksi jotakin Titanic-hempeilykuvia. Ne onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä, ja lisäksi kameraan tallentui jotain muitekin outouksia.

Kun paatti saapui Viikinsaaren rantaan, rummut otettiin taas kantoon, ja seuraava etappi oli (tanssilavan kautta) grillikatos. Saarella oli Maahanmuuttajayhdistysten virkistyspäivä, ja osanottajille oli tarjolla makkaraa. Meille myös. Ja koska suuri osa päivään osallistuneista oli muslimeja, katoksella ei näkynyt possumakkaroita. Tofua ja kalkkunaa vain. Udoka valitsi yksimielisesti kalkkunan. :D Jonkin aikaa sitten viipyilimme lintumakkaroiden parissa, kunnes jokaisen kupu oli edes hiukan täynnä. Sitten menimme katsomaan, mitä lavalla tapahtuu.

Tanssilavalla oli käynnissä tanhut, kun palasimme grillikatokselta. Kansantanssiryhmä Silta oli jo lopettanut esityksensä, mutta vuorossa oli se ohjelman kohta, jossa yleisö sai tulla kokeilemaan tanhuamista. Tanssilavalla oli rivissä lähinnä niitä vietnamilaisia, ja kun tanssiohjaaja huuteli muutamaa tyttöä vielä tarvittavan, menimme minä ja sisko myös rivin jatkeeksi. Meille opetettiin muutama liike (vaste, pyörintä ja piiri), joita kokeilimme ensin vain laskemalla ja sitten musiikin kanssa. Ainakin minun ja siskon tanssiparit laskivat oikein tohkeissaan askelien määrää, harmi vain, ettei laskut menneet yhtään musiikin tahtiin. :D Oli kuitenkin hauska pyörähdellä, ja etenkin lopuksi vedetty spiraali oli hieno! Ja mikä tärkeintä, väellä oli hauskaa!

Tanhujen jälkeen oli Maailmantanssin esityksen vuoro, mutta se meni minulta ohi, kun olin valmistautumassa omaa keikkaa varten. Kun Maailmantanssi oli esittänyt ja opettanut tanssiaan, meidät kuulutettiin lavalle. Keikan aloittaminen ei kuitenkaan sujunut kovin jouhevasti, sillä - mitä kummaa - vietnamilaiset ystävämme hyökkäsivät kameroidensa kanssa! He halusivat yhteiskuvaan rummuttajien ja tanssijoiden kanssa. Ei siinä osannut kuin hymyillä kameroille, kun joukon keskellä oleva aasialaistyyppi vaihtui tiuhaan tahtiin! :oo Lisäksi ilmassa oli informaationkulkukatkosta, joten esiintyjät ja järjestäjät eivät olleet ihan samalla aaltopituudella, vaan olimme vähän pihalla.

Alkutahmeudesta huolimatta keikka oli MAH-TA-VA! Ensin minulla oli jonkinmoinen tarve "hyvittää alkusähläykset" soittamalla hyvin ja energisesti, mutta sitten minuun iskikin oikein iloinen soittofiilis. Soittajat soittivat hyvin, tanssijat olivat jälleen kerran upeita, ja yleisö oli esityksen fiiliksissä täysillä mukana! Etenkin yksi erityisen söpö vietnamilaistyttö, jonka kanssa sain katsekontaktin useampaan otteeseen, ja joka lauloi innolla meidän laulujamme, vaikkei tiennytkään sanoja! ♥

Esityksestä minulla ei ole kuvia, olen usein harmitellutkin, ettei yleisössä ole koskaan ketään kaveria, jolle voisi tyrkätä kameransa. Enkä ainakaan vielä ole viitsinyt tuntemattomiltakaan kysyä, josko joku voisi ottaa minulle kuvia. Mutta se on ainakin varmaa, että lauantainen keikkamme tallentui moneen kamerakännykkään ja kameran muistikortille. Olo oli kuin filmitähdellä, kun niin moni valokuvausvehje osooitti meitä päin koko keikan ajan. (: Keikan jälkeen muutamat ihmiset tulivat kokeilemaan rummutusta meidän kanssamme, ja se musisointihetki oli myös kultaa.

Rytmiryhmämme rummutti vielä takaisinmenomatkalla laivan kannella, tosin vain hetken aikaa, sillä alkoi sataa. Käppäiltiin sateessa takaisin kämpille ja katseltiin Pocahontas mässäyksien kera. Myöhemmin yritimme lähteä Tampereen yöelämään, mutta biletysreissu jäi lyhyeen, sillä olimme jo yhdeltä kotona pitsojen kanssa. :D Sunnuntaina lähdin takaisin kotiin, mutta kävin ensin pitkästä aikaa English Servicessä. Tykkään niistä, sillä siellä lauletaan kivoja lauluja ja ilmapiiri on mukavan rento.

Tässä vielä yksi kuva, joka ilmentää hyvin loppuviikon tunnelmia:

Oikein muksa perjantai

2011-06-20T10:00:00.000+03:00

Perjantai lähti verkkaisesti käyntiin, kun loikoiltiin pitkään siskon pedissä. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko lähteä liikenteeseen, sillä torstaisesta kauppareissustani huolimatta aamiaistarpeet olivat rajalliset. Lisäksi torstai-iltana oli sovittu vähän piknik-meininkiä, jota varten tarvittiin jotakin mussutuksia.

Kaupassa käynnin jälkeen nautimme kuningatarvohveleilta maistuvaa marjamysliä ja sitten ryhdyimme stailaamaan itseämme ja toisiamme. Päädyimme samis-asuihin, sillä molempien yläosat olivat samaa raidallista kangasta. Siskolla oli tyttömäinen mekko, minulla siskon kaapista lainattu lörttöpaita. (Ja HETKINEN! Takuulla oltiin kyllä pukeuduttu ennen kauppaan menoa, herran jestas sentään!!!)

paita - kokolapussa taisi lukea JC
pökät - edelleen Cellbes
maneeriposeeraus - mistä lie

korvis - siskon korukiposta

kaulakoru - väkerretty Indiskan joulu(!!)koristeesta

Päivällä odoteltiinkin sitten vierasta saapuvaksi. Torstai-iltana oltiin sovittu Hanskiskin kanssa, että menisimme piknikille Pyynikille. Siskon nuhaolo (hahah ja minun laiskuuteni) esitti kuitenkin vastalauseen, joten päätimme jäädä kämpille hengailemaan ja kenties vähän piknikkeilemään. Eväinä meillä oli Hanskin tuomia Fanipaloja, ihan tavallisia sipsejä ja muhkuhyvää mango-omena rahkaa! Kotoa rahtaamani rahkapurkki sai seurakseen kermavaahtoa, mango-Pilttiä, sokeria ja omenoita. Annoksien huipulle nyppäistiin ruukusta sitruunamelissaa. Ihhistä!

(H-K:n kuva)

Muutama tuntia vierähti oikein rattoisasti jutellen ja mussuttaen, nauraen ja valokuvaillen. En ole aiemmin viettänyt H-K:n kanssa aikaa muuta kuin harkoissa, joten oli tosi kiva vaihteeksi nähdä muissa merkeissä. Eikä haitannut yhtään, että tässä kolmen tytön hengailuporukassa ikähaarukka oli 17 - 23. Joko se nuorin on henkisesti aikuistunut, tai se vanhin edelleen sisäisesti teini. :DD

(Oli siskokin siellä)

Kun kello läheni kuutta, oli aika taas lähteä - ette ikinä arvaa - musiikkiopistolle. Meillä oli ylimääräiset harjoitukset seuraavan päivän keikkaa varten, sillä tanssit olivat jääneet harjoittelematta edellisillä kerroilla. Perjantaiset harjoitukset sujuivat hieman hysteerisissä merkeissä, ilmeisesti minä-sisko-h-k-yhdistelmä oli ehtinyt viettää liikaa aikaa keskenään. Saimme silti kerättyä itsemme ja kykenimme hoitamaan hommamme: minä soitin djembeä kepillä tai ilman, sisko rummutti dum dumeja ja H-K tanssi muiden tanssijoiden kanssa. Vaikka siskonkin tanssijalkaa alkoi vipattaa, oli silti parempi että hän pysytteli nuhansa kanssa rumpujen ääressä.

Harjoitusten jälkeen kömmittiin siskon kämpille ja kytättiin Public enemies -leffa. Vielä hieman yhteisöllistä Harry Potter -lukemista (molemmat lukivat HP:tä, tosin eri kirjaa) ja sen jälkeen olikin aika painua pehkuihin!

Udokailua keskiviikosta torstaihin

2011-06-19T20:32:00.009+03:00

Moi! Mää olin nyt loppuviikon Tampereella, ohjelmassa oli rumpuharkkoja ja keikkailua. Oli vallan mukavantäyteinen Tampere-visiitti, joten ajattelin jakaa jutut useampaan postaukseen. Kuten otsikosta ilmenee, ensin satuilen kahden ensimmäisen päivän tapahtumista.

Keskiviikko oli matkustuspäivä. Toki siihen mahtui muutakin, sillä a) juna lähti vasta viideltä ja b) Tampereelle menee junalla vain noin kaksikymmentä minuuttia. Ennen junalle lähtöä lueskelin postiani (sitä oli tullut tosi paljon, jopa neljä postia samana päivänä!) ja käväisin Vapaa valinnassa ostamassa huulirasvaa. :D Juna oli vähän myöhässä ja lähti vasta melkein vartin yli viisi.

Junaan tuli Viialan kohdalla tuttu rastapää, nimittäin sisko oli tulossa Tampereelle samalla junalla kaverinsa tyköä. Junan saavuttua asemalle kipiteltiin siskon kämpille heittämään minun tavarani sisälle (ja siirtämään eväät laukusta jääkaappiin) ja jatkettiin samoilla vauhdeilla Pyynikille päin. Meillä oli Udokan harjoitukset musiikkiopistolla. Tai ovathan ne harjoitukset siellä joka viikko, mutta minä en päässyt paikalle aikoihin.

Enkä ole myöskään tykännyt harjoituksista aikoihin. Monena viime kertana on ollut jokin ihme turhautuminen rummuttamisen kanssa, ja siitä on syntynyt ikävä möks-olo. Tällä kertaa ei tullut, vaan nautin rummuttamisesta, vaikka en saanutkaan kiinni keppijutuista ihan heti. Tällä kertaa en lannistunut, vaikka tuntuikin siltä, että en millään osaa niitä.

Ja tittidii, mitä kummaa! Kun torstaina heräsin, oli pakko koittaa läpsytellä niitä keppirytmejä reisiin, ja ihmeellisesti ne muotoutuivat oikeankuuloisiksi! Ilmeisesti olin meditoinut niitä yön aikana. (: Torstaiaamupäivä meni kuitenkin muihin hommiin kuin rummuttamiseen, hengailin siskon kämpillä sen aikaa, kun hän oli kivipajalla töissä. Kokeilin siskon vaatteita (!!!), otin kuvia asuista ja asunnosta sekä kirjottelin kirjettä. Jossain vaiheessa liikahdin uloskin, tieni vei Radiokirppikselle.

Keskiviikon ja torstain asu
villatakki - kirppis
toppi - Indiska
farkkuleggingsit - Cellbes
saappaat - Citymarket
(torstaina eri kengät)
korut - harkkapaikalta ja leiriltä

Kirppiksellä oli yhtä täysinäistä kuin aina, mutta halusin silti kiertää pöytiä hiostavassa kuumuudessa. Yritin etsiä rekvisiittaa tulevia bileitä varten, ja onnistuinkin löytämään jotakin. Lisäksi taisin vahingossa ostaa taas yhden hapsullisen kimaltelevan huivin. Upsista. Kirppikseltä menin ruokakauppaan ostamaan jotakin muonaa lähitulevaisuuden varalle. Iltapäivällä sisko tuli kotiin ja taas lähdettiin musiikkiopistolle.

Torstain harjoitukset olivat vähän lyhyemmät, sillä samana iltana oli vielä keikka. Lastasimme rummut Jensin pakettiautoon ja siirsimme itsemme Finlaysonille, Väinö Linnan aukiolle. Kun saavuimme paikalle, lavalla esiintyi joku bändi (oho en edes muista, minkälaista musiikkia se soitti!) ja oma esityksemme alkoi puoli seitsemän maissa.

Keikka oli kiva! Yleisö oli suurelta osin varttuneempaa väkeä, mutta lähti silti hyvin mukaan rytmeihin. Tansiimaan he eivät uskaltautuneet, mutta lavalta saattoi tiirailla, kuinka monenkin katsojan käden taputtelivat reisiä meidän soittaessa. Aurinko paistoi oikein kunnolla, oli mukavan leppoisa kesäkeikka. Ja ne keppijututkin sujuivat mallikkaasti! (Meidän ope sanoi sitten seuraavana päivänä, että olin soittanut hyvin.)

Kivan keikan jälkeen olikin aika käppäillä kämpille, ja ehkä siinä samalla sopia seuraavalle päivälle jotakin mukavaa tekemistä. (: Illalla lämmitettiin vielä ranskalaisia ja vihanneksia, ja kiivettiin kattoterassille syömään sorbettia.

Näin kiva keikka torstaina oli!
(alaosana kirjava hame)

Toilailua

2011-06-14T19:44:00.004+03:00

Tänään aamulla tapahtui muutamia juttuja, jotka olivat varaukseltaan hiukkasen negatiivisen puolella. Itseasiassa toilailu alkoi jo yöllä, kun onnistuin huitaisemaan peitolla juomalasin rikki. Yön pimeinä hetkinä ei kuitenkaan huvittanut ryhtyä siivoskelemaan, vaan eristin tapaturma-alueen ja jatkoin uniani. Aamusella sitten noukin isoimmat lasinpalat roskikseen ja hurruttelin pikku imurilla loput sirpaleet poijes. Sen tehtyäni pakkailin tavarani, mussutin aamupalaa ja lähdin kohti metroasemaa.

Koska oli vähän tihkutteleva ilma ja minulla oli mukanani iso laukku, päätin suosiolla kuljettaa itseni bussilla metrolle. Istahdin bussin keskiosaan, siihen mihin yleensä jäävät lastenvaunulliset matkustajat. Taitoin vain taitettavan penkin itselleni istuimeksi. Kohta istumisen jälkeen huomasin, että alaselässäni (hmm tai kai ihan rehellisesti takamuksessani) tuntui jotakin kylmää. Luulin, että istuin jotenkin niin, että selkäni osuu johonkin metalliosaan. Siirryin vähän, mutta sitten se kylmä kohta alkoikin tuntua märältä. Kokeilin kätöselläni, että mitä ihmettä on meneillään, ja sain vastaukseksi märän läntin! En tiedä, mihin oikein olin istunut, mutta mieleeni tuli ensimmäiseksi pissa. Vaivihkaa nuuhkittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että märkyyden aiheuttaja tuoksahti pelkästään seisoneelta vedeltä. Toivottavasti se olikin vain vesivahinko.

No, tein sitten mielessäni sotasuunnitelman, että kunhan pääsen junaan, käyn huuhtelemassa paidanhelmani vessassa ja vaihdan laukusta jotain muuta päälle. Asemalle päästyäni ja junalipun ostettuani kävin kuitenkin ensin Mäkkärillä ostamassa itselleni matkaevästä. (Aamupalani oli nimittäin vain yksi paahtoleivän viipale.) Tällä kertaa oli jonkun muun vuoro toilailla, sillä sain Happy Mealiini juomaksi oranssin limpparin sijasta colaa. Huomasin mokan vasta laiturilla, enkä tosiaankaan jaksanut mennä takaisin vaihtamaan juomaani. Onneksi kyse ei ollut vakavasta mokasta, vaan pystyin ihan hyvin ryystämään limpparin kitusiini. Vaikka en colasta tykkääkään.

Siinä laiturilla evästäessäni mieleeni pompsahti eräs juttu: Edellisellä kerralla, kun lähdin Helsingistä kotiin, olin ostanut evääksi karjalanpiirakan ja kevätkääryleen. Olin syönyt kevätkääryleen. Jätin karjalanpiirakan myöhemmäksi ja laitoin sen olkalaukkuuni. ENKÄ MISSÄÄN VAIHEESSA OTTANUT SITÄ SIELTÄ POIS! Totesin siis, että minua saattaisi odottaa kotona melko kypsään ikään ehtinyt piirakka. Näin tähän toilailupäivään otti osaa myös viikon vanha toilailu.

Kun pääsin kotiin, tarkastin oitis laukkuni. Ja kyllä vain, sieltä melkein käveli vastaani toisaalta vihreän ja karvaisen ja toisaalta ällön limaisen pinnan saanut perinneherkku. Onneksi piirakka oli paperipussin lisäksi myös muovipussissa, ettei se tehnyt vahinkoa muille laukussa oleville tavaroille.

Ennen kuin pyyhälsin taas seuraaviin juttuihin, huomasin vielä yhden oudon asian. (tämä ei varsinaisesti ole mikään toilailu, mutta sopinee silti samaan postaukseen.) Pöydällä oli kaksi ennennäkemätöntä cd-levyä, jotka äiti sanoi löytäneensä kempparikassistani, kun hän oli etsinyt minulle hyttysmyrkkyä. Minulla ei ole aavistustakaan, miten levyt olisivat sinne joutuneet, sillä en ollut nähnyt niitä koskaan aiemmin. Musiikkityyliltään ne vaikuttivat siltä, että voisivat olla ♥:n omaisuutta, mutta pieneen mieleeni ei millään tule, miten ne olisivat minun kempparieni joukossa. Täytyy koittaa tutkia asiaa.

Toilailut loppuivat onneksi siihen, sillä illalla oli tärkeää menoa. Siitä kerron myöhemmin erikseen, ja ryhdyn nyt hiukan huilimaan. Tänään täytyy näet vielä pakata, sillä huomenna nokka kääntyy kohti Tamperetta ja loppuviikon udokailuja.

(kuvan henkilön ilme ei liity tapaukseen.)

Lomalla

2011-06-13T12:20:00.010+03:00

Moi. Paitsi että olen ollut jonkin aikaa blogilomalla, on oikea kesälomakin alkanut. Viimeiset neljä kesää on kulunut kesätöiden parissa, joten on ollut aika mukavaa, että tänä vuonna oli luvassa työtön (!? :DD) loma.

Blogilomassa on ollut puolensa ja puolensa. Toisaalta oli helpottavaa pitää vähän taukoa, kun kirjoittaminen alkoi tuntua vähän pakkopullalta, mutta toisaalta on ollut hassua olla kirjoittamatta. Etenkin kun tässä viime aikoina on tapahtunut tosi paljon, mistä olisi voinut kirjoittaa. Ei taukoni kai kovin pitkä ollut, mutta aika kiitää niin hurjaa vauhtia, että tauon aloittamisesta tuntuu olevan ikuisuus. Nyt teki mieli palata Bloggerin äärelle. Tämä lomalta-paluu-postaus on nyt pikku katsaus siihen, mitä olen puuhaillut. Teen sen kuitenkin ihan vain raskalaisilla viivoilla, ettei heti iske joku rasitusvamma:D

-Olen nähnyt ihmisiä. Yläaste- ja lukioaikaista kaveria Katia, Nuusista ja Kämppistä. Katin kanssa istuttiin Picnicissä patonkeja mussuttamassa ja juttelemassa (ei oltu nähty lakkiaisten jälkeen kuin kerran), Nuusiksen kanssa syötiin intialaista ja Ben ja Jerry'siä (ei ollut minusta kaikkien hehkutuksien arvoista) ja Kämppiksen kanssa ranskalaisia ja suklaapirtelöä.

- Olen vähän shoppaillut. Kerran haettiin ♥:n auto huollosta, ja minä bongasin kierrätyskeskuksen. Poistuin paikalta 8 euroa köyhempänä, viiden kivan tavaran kanssa. Lempäälän kirppikseltä löysin ihanan kukkamekon parilla eurolla. Bonus-kirppikseltä ostin pelkästään hopeaisia asioita. Harrastin myös postimyyntishoppailua, ostin kivat farkkuleggingsit ja tosi ihanan maksimekon. Kerran shoppailin herraseurassa, kun vietin Ideapark-päivää veljen ja ♥:n kanssa.

-Olen matkustanut jonkin verran. Sen lisäksi, että olen junaillut Helsinkiin ja takaisin monesti, kerran ajelin pääkaupunkiin kuorma-autolla. Siskon kanssa tehtiin extempore-reissu mekoissamme ja näytettiin ihan liftaajilta. Valmistujaisten takia tehtiin ♥:n kanssa Pieksämäki-Jyväskylä-reissu, johon sisältyi valmistujaisjuhlan lisäksi Pandan tehtaanmyymälässä käyminen ja kirppistely. ♥:n loman aikaan vietin aikaa myös Tampereella.

-Olen vähän juhlinut. Esmerkiksi valmistuin. Valmistujaiset tuntuivat vähän hölmöiltä, ihan kuin olisin ollut kuokkavieraana tai jotakin. En pitänyt omia juhlia, ei tehnyt mieli järjestää. Neljä vuotta sitten olleet lakkiaiset olivat niin ihanat, että en tarvinnut toisia juhlia. Blogitauon aikana ehti olla toiset sukujuhlat, kun pikkuserkku Tuija pääsi ylioppilaaksi. Vähän rennompaa juhlimista edusti toissapäiväinen grillaushengailu Munkkiniemessä.

- Olen katsellut ja kuunnellut esityksiä. Forumissa oli jossain vaiheessa jotain häppeningiä, jota emännöi More to love. Käytiin katsomassa Haloo Helsinki!ä, tykkäsin kovasti. Harmi että bändi soitti vain kolme biisiä. Setin jälkeen kävin moikkaamassa MTL-tyttöjä, se oli kivaa. (: Saman viikon lauantaina käytiin Itäkeskuksessa kokemassa Munamiehen keikka. :D Ihan hupaisa tapaus. Vähän "vakavampaa" kulttuuria tarjosi Akaan kuorojen kevätmusiikki, jota olin kuuntelemassa äidin kanssa toukokuun lopussa. Eilisenä Helsinki-päivänä mentiin Kämppiksen kanssa Suvilahteen kuuntelemaan VHB:tä, Lauria ja Jenni Vartiaista.

- Olen tehnyt sekalaisia juttuja: ollut näytelmäharjoituksissa, askarrellut koruja (tai ehkä vain yksikössä), ihastellut kissanpentua, käynyt leffassa katsomassa Karibian piraatteja ja käynyt työkkärissä. Enkä ole onnistunut välttelemään töitä :D. Jo ennen, kuin olin edes käynyt työkkärissä, minulle soitettiin ja kysyttiin mukaan yhdelle riparille kesän lopussa. Lupasin mennä, ja kävin viime viikolla palaverissa ja vanhempainillassa. Ihan kivaa, että on edes pikkuisen töitä sitten loppukesästä.

Semmoisia. Kerron toki lisää, jos joku haluaa kuulla. Kommenttiboksiin vaan merkkiä, jos haluaisit tietää jostakin tarkemmin!

Kuvatukset: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä.

Sukujuhlaa

2011-05-17T12:56:00.008+03:00

Ennen kuin Suomen leijonien kultajuhlista oli tietoakaan, ohjelmassa oli ihan muuta juhlimista. Lauantana ajeltiin (sisko oli ratin takana) Forssaan, sillä äidin tädin miehellä oli 70-vuotispippalot. Paikalla oli vissiin parikymmentä sukulaista ja tunnelma oli leppoisa. Tunnelman rentoudesta kertoi esimerkiksi se, että vierailla oli mahdollisuus vetäistä jalkoihinsa mukavat pörrö- tai villasukat, jotka talo tarjosi. (:

Rentoudesta huolimatta pidettiin kättelykierros, kun saavuttiin paikalle. Minusta oli melko hämmentävää, että ainakin yksi äidin tädeistä luuli minua Lauraksi (serkku), koska minulla oli "vaalea tukka". Itse veikkaisin, että kyseinen täti hämääntyi lähinnä silmälaseistani.

Juhlat sujuivat omalla painollaan, jutellen ja ruokaillen. Ruokatarjoilu oli muhkuhyvää, etenkin salaatit ja kala olivat IHANIA. Maistoin myös piiiiiiitkästä aikaa (ensimmäistä kertaa moneen vuoteen) lusikkaleipiä, ja tykkäsin. Luulin, että en oikein pidä niistä, mutta luulinpa väärin. Juttelun ja syömisen lisäksi oli vähän musisointia, kun vetäydyimme siskon ja veljen kanssa sivuhuoneeseen. Kaikki soittivat eri soitinta, mutta myös eri kappaleita. Että ei ollut kovin harmonista. :P

Sivuhuoneessa oli myös jonkinlainen asukuvasessio.

Tässä yritän demonstroida sitä, että kynsilakkani mätsää kivasti lainavillasukkiin. Kuvan mystinen valaistus on peräisin siitä, että sisko piti vahingossa peukaloa salaman päällä. :p

Tässä taas esittelen (itse tehtyä) laukkuani.
paita - KappAhl
housut - UFF
sukat - lainassa^^*

...tässä ilmeisest ikeniäni?
rannekoru - äitin työkaverin vanha

(Nämä housut näyttävät kivemmilta, kun jalassa on kengät, joissa on vähän korkoa. Launtaina kenkinäni oli kirppikseltä ostetut kiilakorkoiset kangaskengät, joiden kirsikat mätsäsivät myös kynsiini.)

Tämän kuvan tarkoitus oli osoittaa korvisten (kummitädin kirppislöydöistä) ja kynsien yhteensopivuus.

Ja lopuksi vielä Maribel-kuva.

Että sellaista. Ei muuta, paitsi ps: ajattelin, että pitäisin jonkin verran taukoa tässä blogeilussa, koska nämä minun sepustukseni eivät tunnu kiinnostavan ketään. Enkä jaksa pelkästään itseäni varten kirjoitella, siihen riittää kyllä päiväkirja. Moikka siis!

Kotiseutumatkailua

2011-05-15T12:59:00.002+03:00

Moikka. Äitillä oli torstaina vapaapäivä, joten ehdotin ajelulle lähtemistä. Joskus aiemmin oli ollut puhetta, että voisi käydä Punkalaitumella kääntymässä. Ihan muuten vaan, onhan se sentään äidin kotipaikka.

Torstaina sitten lähdettiin, oli hauskaa ajaa jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa en ole ennen ajanut. Ihan helppo reitti se oli, ensin ysitietä Urjalaan, sitten Taikayön tietä peltojen ja metsien keskellä. Kun päästiin pitäjälle, mentiin suoraan keskustan loppupäähän, ja jätettiin auto kirkon parkkipaikalle.

Ensin käytiin hautausmaalla, kasteltiin äidin mummun haudalla olevat kukkaset. Hautausmaahengeilun jälkeen ihmeteltiin entistä Matkahuoltoa, jotakin valokuvausliikettä ja mitä kaikkea. Sitten hurautettiin vähän matkaa takaisin päin, keskustampaan. Parkkeerattiin Siwan pihaan ja ryhdyttiin etsimään kauppoja.

Kauppakulmassa pistäydyttiin parissä kämäsessä kirpputorissa, lähdettiin ilman ostoksia. Seuraavaksi mentiin Katariinaan (josta ostin neljä vuotta sitten ylioppilaslakkini). Siellä oli jotenkin retro tunnelma, yhdessä nurkassa olevassa rekissä roikkui vaatteita, jotka olivat varmaan ihan oikeasti peräisin 60-luvulta! Aika ihhis.

Katariinan jälkeen mieli teki jäätelöä. Ostettiin Siwan valikoimista jotkut Nestlen cookie-jäätelöt, jotka osoittautuivat aikamoisiksi makuelämyksiksi; Vaniljajäätelössä olevat suklaahippuset maistuivat ihan tupakalta! Tai siis lähinnä tupakan hajulta, en minä ole koskaan maistanut tupakkaa. Omituista.

Jätskit syötyämme katsastettiin vielä PP-putiikki. Sieltä ostin vähän muistamista valmistuvalle kaverille. Lopuksi olisimme käyneet SPR:n kirppiksellä, mutta se meni juuri kiinni, kun tulimme paikalle. :c Sitä paitsi sinne meneminenkään ei oikein sujunut kaikkein mallikkaimmin. Kun yritin kääntyä kirppiksen pihaan, siinä ei ollutkaan niin paljon tilaa, kuin olin ajatellut. Onnistuin sitten seuraavassa hetkessä olemaan auton kanssa poikittain ajotiellä. Aika taitavaa. -.-

Reissu oli silti mukava. Vaikka kirppikset olivat vähän onnettomia ja koko paikkakunta hieman retro, ihmiset tuntuivat olevan kivoja. Kirppiksen myyjät ja telttaansa purkaneet torimyyjät juttelivat minulle ja äidille kuten tutuille. Kivaa. Ja myöskin kivaa oli se, että oltiin reissussa kaksistaan. (:

Piristävää postia ja pari muuta juttua

2011-05-11T13:02:00.003+03:00

Nuha jatkuu edelleen. Eilen sain kuitenkin kivaa piristystä olooni postipakettien muodossa.

Ensinnäkin sain VIHDOINKIN käsiini tämän vuoden Cityshopparin. Tilasin tammi- tai helmikuussa Trendin puoleksi vuodeksi, ja kaupantekijäisinä oli risteilylahjakortti ja vuoden 2011 Cityshoppari. Lahjakortti saapui postilaatikkoon huhtikuun alussa, vaikka sen voimassaoloaika oli alkanut jo maaliskuulta. Kahden kuukauden voimassaoloajasta oli siis ehtinyt kulua jo puolet, eli minulla ei ollut tilaisuutta ottaa edusta kaikkea irti. Omien aikataulujen takia en sitten ehtinyt lähteä laivailemaan huhtikuussakaan, joten lahjakortti jäi itselleni turhaksi. :c

Cityshopparin kanssa kävi vähän samalla tavalla. Se suvaitsi saapua vasta nyt (olin laittanut viime tai toissa viikolla sähköpostia Trendin asiakaspalveluun ja kysellyt, missä kortti luuraa), kun tehokasta etujenkäyttöaikaa (:DD) on ehtinyt kulua melkein puoli vuotta. Onneksi on vielä toinen puolikas jäljellä. Eikä kamalan suurta vahinkoa tainnut tapahtua, omaan käyttöön Cityshoppari vaikuttaa aika turhalta. Suurin osa eduista koskee jotain rakennekynsialennuksia tai brasiliaisia vahauksia, joiden suurkuluttaja en tunnusta olevani. "Tavalliset" edut, kuten vaikkapa vaatekauppojen tai kahviloiden edut ovat kertaluontoisia, joten onneksi en ole hankkinut korttia itselleni rahalla. Tai no tavallaan, sillä kivan kuuloiset kaupanpääliset saivat minut tällä kertaa tilaamaan lehden itselleni No, tiedänpähän seuraavalla kerralla olla tilaamatta. -.-

Toinen paketti olikin oikea jymy-yllätys! Kuori oli täynnä sydäntarroja ja siihen oli liistrattu tarrojen lisäksi tosi monta postimerkkiä. Tunnistin lähettäjän käsialan (nojoo, oli lähettäjä mainittukin, mutta en huomannut mainintaa aluksi), mutta ihmettelin, miksi hän oli lähettänyt minulle paketin.

Kuoren sisällä oli ihan sikana eri juttuja. Sieltä kuoriutui esiin lukemiskirjapokkari (nimeltään 8,99 €, luulin pokkarin hinnaksi :p), Muumi-kirjanmerkki, Stabiloita, jotakin ystävyyslääkenappuloita (karkkeja), Martta Wendelinin kuvittama Enkelikirja ja kortti. Kortin tekstistä selvisi, että paketin tarkoitus oli olla valmistujaislahja. Aika ihhistä!

Hmm, tosin ei kai se valmistuminen ole aivan satavarmaa vielä. Opettajilla on ensi maanantaina oppareiden arviointikokous, jossa tuomiot lankeavat. Että minkä numeron mikäkin työ saa. Mutta olisipa aika inhottavaa reputtaa, kun on kerta uhrannut siihen työhön niin paljon rahaakin. Ei se aika tai työmäärä mitään, ainahan voi tehdä lisää työtä ja ottaa enemmän aikaa... Mutta kun sen oma opinnäytetyö on pitänyt jo kansittaa! Olisi tosi inhottavaa, jos omassa kirjahyllyssä (tai no olohuoneen lipaston päällä) nököttävä opinnäytetyö ilmoitettaisiinkin olevan epäkelpo, eikä se menisikään läpi. Kammottava painajainen.

Tänä aamuna oli myös painajaista. Näin todella inhottavaa unta, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa heräsin omaan itkuuni. En ole enää varma, itkinkö oikeasti, vai heräsinkö siihen unessa itkemääni itkuun. Inhaa, joka tapauksessa.

Heräämisen jälkeen kävin viemässä pyykit narulle. Ulkona oli kuuma. Taitaa olla kesä. Sen jälkeen olen vain ollut koneella ja hieman askarrellut kalenteria. Tuli mieleen, että onpa tyhmää ja outoa, kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä. On vaan. Minun kaipaamani opiskelujatyöbreikki ei ole vielä edes alkanut (valmistujaispäivästä se vasta alkaa), ja tunnen jo melkein syyllisyyttä pelkästä lorvailemisesta. Tarvitsisin ehkä jotain järkevää tekemistä?